Elokuva-arvostelu: Changeling – Vaihdokas

Alkuperäisnimi: Changeling
Ohjaaja: Clint Eastwood
Pääosissa: Angelina Jolie, John Malkovich
Elokuvan pituus: 144 minuuttia
Ikäraja: K15
Käsikirjoittaja: J. Michael Straczynski
Elokuvan kotisivu: http://www.changelingmovie.net

Mitä kertoo Changeling – vaihdokkaasta, että se saattaa tuoda Clint Eastwoodille Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, mutta ohjaajan pystistä kisaaminen ei vaikuta todennäköiseltä? Ei kovin hyvää.

Jäyhän miehen imagolla elellyt Eastwood tekee stoalaisia elokuvia. Niissä miehet ovat miehiä ja tarinat selviä. Vaikka mukaan mahtuu mahdottomia mestariteoksia, on lopputulos varsin usein ollut kädenlämpöinen ja ulkokohtainen mukarankistelu.

Changeling – vaihdokas on tositapahtumiin perustuva tarina, kuten vaikkapa Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta. Mainitsen yhtäläisyyden, koska näennäisestä erilaisuudestaan huolimatta Changeling istuu hyvin Clint-elokuvien muottiin. Ensinnäkin se näyttää tutulta. Varjot ovat syviä, värit rikkaita ja epookki fiiniä, aivan kuten on ollut tapana.

Toisekseen pääosaan on pestattu melkoinen äijä. Pääroolissa Christine Collinsina nähdään Anglina Jolie. Hän on tietenkin mahdottoman kaunis, mutta kuten puhelinvaihteen pomokin sanoo, ”olet pärjännyt kuin mies”. Niinpä kun Christinen Walter-poika eräänä päivänä katoaa, ei hän vajoa hiljaiseen masennukseen, vaan lähtee pystypäin etsimään lastaan.

Kun etsinnöissä vitkastellut poliisi vihdoin löytää pojan ja saattaa kaksikon yhteen rautatielaiturilla, on Christinen järkytys melkoinen: tämä ei ole lapseni. 1920-luvun Yhdysvalloissa yksinhuoltajaäiti on melkoinen paaria, mutta hän ei masennu yhteiskunnan ja konkreettisemmin poliisin painostuksesta, vaan uskoo yhä poikansa olevan tuolla jossain.

Kuulostaako jo tarpeeksi miehiseltä? Koska kyseessä on Angelina Jolie, pysyy hän pitkään arvokkaan vahvana, kunnes lopulta repeää liitoksistaan. Tämä saattaa kuulostaa tutulta, jos muistatte vielä Michael Winterbottomin parin vuoden takaisen A Mighty Heartin, jossa Jolie esittää kadonnutta lähimmäistään etsivää vahvaa naista. Toisaalta viimeksi hän taisi pomppia valkokankaalla geneettisesti ylivoimaisena palkkatappajana, joka pystyi ampumaan luodin vaikka 360 asteen mutkalle.

Jos kuulostan kyyniseltä, se johtuu siitä, että Changeling on paitsi jotenkin lattea, niin liian pitkä – tai siis väärästä kohtaa pitkä. Sen loppuhuipennus kohoaa melkoisen uskomattomiin sfääreihin, mutta jos käsikirjoittaja J. Michael Straczynski sanoo sen perustuvan tositapahtumiin, on häntä kai pakko uskoa. Kenties vaikkapa loppua edeltävän, osin spekulatiivisen ja Jolien läpimurtoroolin mieleen tuovan osion olisi voinut silputa lyhyemmäksi.

Aiheesta lisää:
Eastwood ohjaa Jolieta
Angelina Jolie on korvaamaton nero