Elokuva-arvostelu: Himoshoppaajan salaiset unelmat

Alkuperäisnimi: Confessions of a Shopaholic
Ohjaaja: P.J. Hogan
Käsikirjoittaja: Tracey Jackson, Tim Firth, Kayla Alpert – Sophie Kinsellan romaanien pohjalta
Pääosissa: Isla Fisher, Hugh Dancy, Kristin Scott Thomas, Krysten Ritter (& sivuosassa suomalainen Tuomas Hiltunen)
Elokuvan pituus: 105 min.
Ikäraja: S
Kotisivu: www.shopaholic-movie.com

Himoshoppailijan salaiset unelmat on pahimmanlaatuinen hömppäelokuva holtittomasta rahankäytöstä. Kehnoudestaan huolimatta tulee Himoshoppailijan salaiset unelmat todennäköisesti saamaan Suomessa muutaman ylimääräisen katsojan, niin tiuhaan Suomi mainitaan elokuvassa.

Rebecca Bloomwood (Isla Fisher) on pienestä pitäen kärsinyt äitinsä säästäväisyydestä. Nyt kun hänellä on lompakko täynnä luottokortteja, hän shoppailee sydämensä kyllyydestä. Luottokorttilaskutkin pitää aikanaan maksaa ja Rebecca saa peräänsä sinnikkäitä velkojia. Kuin sattuman kautta muotitoimittajan urasta haaveileva Rebecca päätyy niinkin sattuvaan työhön kuin antamaan rahankäyttöneuvoja sijoituslehdessä.

Himoshoppaajan salaiset unelmat perustuu Sophie Kinsellan samannimiseen romaaniin ja sen jatko-osaan Himoshoppaaja vieraillamailla. Kinsellan teokset ovat pahimmanlaatuista romanttista huttua, mutta sentään lievästi huvittavia. Elokuvassa kirjan tyhjäpäisestä mutta sympaattisesta Rebeccasta on kuitenkin tullut täysin itsekäs hölmö, jonka sekoilut herättävät katsojassa kautta elokuvan kasvavaa myötähäpeää.

Kinsellan kirja nojautuu romanttisista komedioista tuttuun, mutta tehokkaaksi todettuun juonirakenteeseen, jossa pääpari ei tahdo millään tulla toimeen keskenään. Kirjan hauskimpia kohtauksia ovatkin erilaiset nolot tilanteet, joihin Rebecca hankkiutuu sijoituslehteä pelastamaan palkatun Luke Brandonin (Hugh Dancy) edessä. Vaikka noloja hetkiä ei elokuvastakaan puutu, löytyy yhteinen sävel turhan sulavasti ja alkuperäinen koukku jää pliisuksi. Luken huomiosta kilpaileva pitkäsäärinen ja menestyvä muotitoimittaja Aliciakin (Leslie Bibb) on varsin laimea esitys.

Tarinan tapahtumat on siirretty Lontoosta New Yorkiin. Matkalla ovat kadonneet Rebeccan tyylitaju ja sympaattisen englantilaiset piirteet, kuten kamalimmassakin tilanteessa teekupposesta löytyvä mielenrauha. Rebeccan hyväntahoisina, mutta hölmöinä vanhempina nähdään Joan Cusack ja John Goodman, joiden ”tähtihetki” taitaa olla über-nolo ja tarpeeton tanssikohtaus. Kristin Scott Thomas tekee hauskahkon roolin muotilehden tunteettomana ja pinnallisena päätoimittajana.

Yhä helpommin saatavien luottokorttien ja pikavippien aikana voisi holtittoman rahankäytön vaaroista ja seurauksista tehdä oikeasti mielenkiintoisen ja tärkeänkin elokuvan. Hollywood-koneiston läpi kulkiessaan on hömppäkirjan opetuksen poikanen kuitenkin onnistuttu vesittämään tehokkaasti. Elokuvan viralliset verkkosivut on jopa sijoitettu vaatteita ja kodinsisustustarvikkeita myyvän BlueFly.com-verkkokaupan sivuille.

Suomalaiselle elokuvassa hauskinta ovat lukuisat viittaukset Suomeen. Niitä on kirjoista jopa lisätty. Osa vitseistä jutuista on tahattoman hullunkurisia. Moniko suomalainen oikeasti aloittaisi lauseen sanoilla ”Me skandinaavit…”?