Elokuva-arvostelu: Poika raidallisessa pyjamassa

Alkuperäisnimi: The Boy in the Striped Pyjamas
Ohjaaja: Mark Herman
Käsikirjoittaja: Mark Herman (perustuen John Boynen romaaniin)
Pääosissa: Asa Butterfield, Vera Farmiga, Jack Scanlon, David Thewlis, Rupert Friend
Elokuvan pituus: 96 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu:www.boyinthestripedpyjamas.com

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina kahdeksanvuotiaasta pojasta, joka kohtaa natsi-Saksan raadollisen maailman.

Bruno elää mukavaa kahdeksanvuotiaan pojan elämää 1940-luvun Berliinissä. Hänellä on mukavia kavereita mukavassa kaupungissa, jota kaukainen sota ei vielä hätyyttele. Sitten sotilasurallaan menestyvä isä saa ylennyksen ja siirron maaseudulle, ja koko perhettä odottaa muutto keskelle ei-mitään. Kaverit jäävät taakse eikä uusia ole lähipiirissä. Neljä vuotta vanhempi sisko ei tarjoa juurikaan leikkiseuraa, eikä Brunon ole sallittua lähteä uuden kodin pihamaasta mihinkään.

Tylsistynyt Bruno päättää kuitenkin lähteä tutkimaan lähitienoota, sillä se on hänen kutsumuksensa: hän haluaa olla tutkimusmatkailija. Tutkimusmatka vie hänet läheiselle piikkilanka-aidan ympäröimälle ”maatilalle”, jossa hän tapaa Shmuelin, toisen kahdeksanvuotiaan.
Shmuelista Bruno löytää uuden ystävän, mutta alkaa vähitellen ymmärtää, että heidän ystävyytensä ei ole sallittua – Shmuel on juutalainen, sellainen, joista aikuiset kertovat niitä kauhutarinoita.

Se, mikä erottaa juutalaiset muista, on kuitenkin jotain, mitä Bruno ei millään käsitä.

Kun elokuva kertoo keskitysleiristä, on ohjaajan haaste moninkertainen tavalliseen elokuvaan nähden. Aihe on edelleen niin arka ja paljon käsitelty, että siihen on vaikea lisätä mitään uutta. Tässä mielessä lapsen näkökulma on mielenkiintoinen ja tuore. Arkinen natsiperhe näyttääkin uudessa valossa inhimilliseltä ja jopa säälittävältä: isän perustelut eivät tunnu vakuuttavan edes häntä itseään. Siinä piilee myös tarinan hirveys. Olivatpa perustelut mitkä tahansa, hirveydet jatkuvat.

Kaikkea lapsen näkökulma ei kuitenkaan pelasta, sillä sitä ei ole hyödynnetty aivan loppuun asti. Poika raidallisessa pyjamassa seuraa pitkät tovit Brunon mielenliikkeitä, silloinkin, kun niissä ei olisi seurattavaa. Kyllä katsoja tutustuu häneen vähemmälläkin. Asa Butterfield Brunona ja Jack Scanlon Shmuelina tekevät joka tapauksessa mainiot suoritukset.

Brunon äidistä (Vera Farmiga) on saatu mielenkiintoinen hahmo, joka ei hyväksy keskitysleirejä, mutta ei uskalla näyttää kapinahenkeään muille kuin miehelleen. Tarinan muut henkilöt jäävät varjoon, ainakin siinä mielessä, että heissä olisi ollut enemmänkin potentiaalia. Erityisesti Brunon isosisko Gretel (Amber Beattie) ja luutnantti Kotler (Rupert Friend) olisivat voineet rikastaa tarinaa huomattavasti, mutta nyt he jäävät sivulauseen tasolle.

Tarinan henkilöt on niputettu helppoon muottiin. Arjalaismiehet ovat pahoja natseja, juutalaiset ovat voimattomia uhreja, naiset eivät hyväksy natsien toimintaa, mutta heidät on hiljennetty. Lapset ovat tyhjä taulu, alttiita niin hyville kuin huonoillekin ajatuksille. 12-vuotiaana natsien ideologian hyväksyvä Gretel on kuin varoittava esimerkki Brunolle.

Ohjaaja Mark Herman on pelannut varman päälle – ja tokihan kyseessä on romaaniadaptaatio, joten aivan vapaita käsiä ohjaaja ei ole saanut. John Boyne kirjoitti kirjansa erityisesti lapsille ja nuorille, mutta halusi sen tavoittavan myös aikuisemmat lukijat. Sama kohderyhmäajattelu sopii myös elokuvaan. Elokuvan parissa voi pohtia ihmismielen vinoutumia, mutta nuoremmalle katsojalle se voi myös olla ensikosketus historian synkimpiin hetkiin.