Elokuva-arvostelu: Ralliraita
Ohjaaja: Markku Pölönen
Pääosissa: Heikki Silvennoinen, Satu Silvo, Peter Franzén, Laura Birn, Olavi Uusivirta, Eeva Litmanen, Kai Hyttinen, Mika Nuojua, Tom Petäjä, Sakari Kuosmanen, Aake Kalliala ”ja monet muut komedian huiput”.
Elokuvan pituus: 86 minuuttia
Ikäraja: K7
Käsikirjoittaja: Arttu Käyhkö, Heikki Silvennoinen ja Markku Pölönen
Elokuvan kotisivu: www.ralliraita.fi
Ensimmäiset viisi minuuttia mietin, että Ralliraitahan on aika hauska. Heikki Silvennoinen on hyvässä vedossa ja vitsit naurattavat. Loput 81 minuuttia olinkin sitä mieltä, että miksei tämä jo lopu.
Ehkä on niin, että negatiivisen reaktioni voi pistää genren ymmärtämättömyyden piikkiin. Tämän selityksen mukaan Ralliraita on juurevaa kansantaidetta, jota snobikriitikot eivät ymmärrä. Itse olisin taipuvainen uskomaan, että kriitikon ynseys kumpuaa huonosti tehdystä elokuvasta.
Esimerkki: on tavallaan varsin hauskaa, että ei-kovin-hauskasti nimetty Runki Pettersson (Sakari Kuosmanen ) syö rapuja käyttäen työkaluja ruokailuvälineinä. Kohtaus ei varsinaisesti mitenkään mihinkään liity, mutta onpahan edes huvittava. Sen sijaan ei ole ihan kauhean hauskaa, että Suko (Peter Franzén) opettaa yksinkertaista työkaveriaan Puupposta (Tom Petäjä) kiroilemaan. Ellei sitten pidä koomisen nerokkuuden huippuna sitä, kun joku sanoo ”vittu perkele saatana jumalauta”. Eikä siis mitään muuta, kunhan latoo kirosanoja peräkkäin siksi, että miehen pitää osata kiroilla.
Vaan takaisin elokuvaan. On poika, joka on hyvä autojen kanssa mutta livennyt kaidalta polulta, joten hänet lähetetään maaseudulle, missä ihmiset ovat aitoja ja näyttelijät ylinäyttelijöitä. Rallia ajetaan, naisiakin siellä pyörii, omistaja on ilkeä kapitalisti.
Luumu-poikaa esittää Olavi Uusivirta, jonka uralla on ollut parempiakin päiviä. Franzén on samanlainen katastrofi kuin Markku Pölösen ohjauksessa yleensäkin. Tai sitten hänellä on korkean tason ironiaan pohjautuva suunnitelma, joka ei tavallisille kuolevaisille avaudu.
Näyttelijäjoukon valopilkku on Heikki Silvennoinen, jonka Seppo Pesonen tuntuu ainakin ajoittain ihan oikealta ihmiseltä. Se on aika perhanan hyvin tällaisessa elokuvassa, jonka käsitys huumorista on peniksen muotoisen makkaran grillaaminen hitsipillillä.
Rallikohtaukset on onnistuttu kuvaamaan ja viimeistään leikkaamaan niin, että vauhti on kadonnut täysin. Jännityksen kadottamisesta heitä ei voi syyttää, sillä tässä tarinassa ei ollut paperillakaan muuta kiinnostavaa kuin se, milloin fade out koittaa.
PlusMiinusNolla
+ Heikki Silvennoinen
– ”monet muut komedian huiput”
– ”käsikirjoitus”
– ”vauhdikkaat rallikohtaukset”
Aiheesta lisää:
