Uusimmat

Elokuva-arvostelu: Seitsemän elämää

06.02.2009 10:29 Hanna Näsänen

Seitsemän elämääAlkuperäinen nimi: Seven Pounds
Ohjaus: Gabriele Muccino
Käsikirjoitus: Grant Nieporte
Pääosissa: Will Smith, Rosario Dawson, Michael Ealy, Barry Pepper, Woody Harrelson
Pituus: 125 min.
Ikäraja: K-11
Elokuvan kotisivu: www.sevenpounds.com

3/5

Seitsemän elämää -elokuvassa Will Smith hylkää jälleen tutut hassun hauskat elkeensä ja esittää miestä, joka pyrkii sovittamaan syntinsä äärimmäisellä teolla. Jännityselokuvaa maustamaan lisätty romantiikka saa elokuvasta kuitenkin yliotteen.

Seitsemän elämää -elokuvassa tapaamme Ben Thomasin, sympaattisen oloisen miehen, jolla ei kuitenkaan tunnu olevan ihan puhtaat jauhot pussissa. Jotain kummallista mies tuntuu juonivan, mutta suunnitelman yksityiskohdat selviävät katsojalle kutkuttavan hitaasti. Kun jo luulee olevansa perillä juonen viimeisistäkin kiemuroista, heitetään peliin uusi paljastus. Pikkuhiljaa kaikki nivoutuu yhteen ja hämmentävä alkukohtauskin tulee ymmärrettäväksi.

Jostain syystä Ben Thomas etsii kaikin keinoin tietoja itselleen aiemmin tuntemattomista ihmisistä. Hän pureutuu heidän yksityisasioihinsa ja jopa tunkeutuu heidän elämiinsä.

Ben solvaa ja vakoilee puhelinpalvelussa työskentelevää sokeaa Ezraa (Woody Harrelson) ja tuppautuu parisuhdeväkivallasta kärsivän Connien (Elpidia Carrillo) kotiin. Tärkeimpään osaan miehen kohteista nousee Rosario Dawsonin esittämä Emily, joka on kuolemaisillaan vakavaan sydänvikaan. Ben ajautuu kuin tahtomattaan yhä läheisempään suhteeseen naisen kanssa ja seurauksena on katkeransuloisia hempeitä hetkiä.

Seitsemän elämää

 

Vakavailmeisen hiipparin puuhat keskeytyvät usein ahdistavien muistojen palatessa hänen mieleensä. Niistäkään ei aluksi saa kunnolla kiinni. Valitettavasti flashbackit ovat niin kliseisiä kuin vain Hollywoodissa osataan tehdä. Menetetyn rakastetun muistelot huipentuvat kovin usein nähtyihin ryppyisiin lakanoihin, joissa miesraukka nyt nukkuu yksin.

Elokuvan edetessä ja jonkinlaisesta Jeesus-kompleksista kärsivän miehen suunnitelman selvitessä koko laajuudessaan lisääntyy valitettavasti myös sentimentaalinen höttö. Kyllä, tarina on koskettava, mutta sen olisi varmaan ymmärtänyt hitaampikin ilman melodramaattista musiikkia ja loputtomiin jatkuvia kosteita katseita. Kekseliään juonensa ansiosta elokuva on kuitenkin vielä katsottavaa tasoa.

PlusMiinusNolla
+ Elokuvan juoni on kekseliäs.
+ Jännityksen ylläpito faktoja pimittämällä toimii, vaikka saattaisi vaikuttaa turhalta kikkailulta.
– Tunteisiin olisi voinut vedota vähemmänkin helpoilla ratkaisuilla.

Muropaketin uusimmat