Elokuva-arvostelu: Year One – Kaiken alku

Alkuperäisnimi: Year One
Ohjaaja: Harold Ramis
Pääosissa: Jack Black, Michael Cera, David Cross, Oliver Platt
Pituus: 98 minuuttia
Ikäraja: K11
Käsikirjoittaja: Harold Ramis, Gene Stupnitsky, Lee Eisenberg
Kotisivu: www.yearone-movie.com

Seitsemäntenä päivänä Luoja lepäsi, mutta kahdeksantena päivänä hän kylvi siemenet, joista kohosi 8000 vuotta myöhemmin yllättävän hauska ääliöintikomedia Year One – Kaiken alku.

Julistan sen heti kärkeen köyhähkön komediakesän kirkkaimmaksi jalokiveksi. Ei sillä, että Suomessa tunnettaisiin kesäkomedia-ilmiötä, mutta naurunaiheita ei ihan liiaksi ole viime aikoina ollut. Mitä nyt Brüno vähän yritti.

Millaisilla ansioilla moinen arvonimi sitten irtoaa? No, panemalla Jack Blackin ja Michael Ceran esittämään itseään muinaisessa maailmassa. Black on ihanan idiootisti suuruudenhullu kaveri, joka ei kykene uskomaan, ettei olisi menestyjä – ei vaikka metsästysretki päättyy siihen, että hän viskaa keihäällä kaveria. Cera taas on herkkä nynny, joka ei oikein uskalla pitää puoliaan, vaikka onkin sitä mieltä, että marjojen ”keräily on tosi haastavaa”.

Kyseessä ei muuten ole luolamieskomedia, kuten trailerin ja julisteen perusteella voisi luulla, vaan vanhatestamellinen hassuttelu. On hyvän ja pahan tiedon puu, on pari veljestä jotka eivät oikein tule toimeen ja kaupunki, jossa tapahtuu yhtä jos toistakin moraalitonta.
Koko homman perusvitsi on siinä, että hahmoilla on nykyaikainen asenne ja tapa puhua. Siitä seuraa sitcom-henkistä kinastelua ja debatointia sanojen merkitysten sävyeroista. Kun luolamiehet kuulevat kahdesta perisyntisestä kaupungista, kysyy Black ”Kummassa on enemmän huoria?” ja Cera pehmentää ”…Että tiedetään pysyä poissa sieltä.”

Ohjaaja Harold Ramis on toistellut haastatteluissa yhden keskeisistä komedioita koskevista ohjenuoristaan olevan ”Broad doesn’t mean dumb”, lavea ei tarkoita tyhmää. Oletan sen tarkoittavan osapuilleen sitä, että vaikka elokuvassa on esinahkavitsejä, ne voi silti esittää arvokkuutensa säilyttäen. (Esinahkavitsi on muuten aika hauska.)

Tiedä sitten siitä arvokkuudesta elokuvassa, jossa jokainen ihmiskehon keskeisistä eritteistä saa oman vitsinsä: kakkaa maistellaan, itsensä päälle pissataan ja joku oksentaa. Ai joo, kakka on itse asiassa karhun ulostetta, mutta se saa nyt luvan kelvata. Aiemmin tulikin jo muista aiheista mainittua prostituutio, jonka lisäksi hihitellään lampaiden panemiselle ja aika heppoiselle Yes we can -välihuudolle.

Loppujen lopuksi leffan tekee se, että Blackin ja Ceran lisäksi puikoissa on muitakin hauskoja ja sympaattisia koomikoita. Parhaiten mieleen jäävät itsekästä paskiaista esittävä David Cross ja esinahoista innostunut Hank Azaria.