Arvostelu: A Prayer Before Dawn on vuoden brutaalein elokuva, joka näyttää yksityiskohtaisesti väkivallan seuraukset

05.10.2018 10:45 | Aki Lehti

A Prayer Before Dawn kertoo kamalista ihmisistä kamalissa olosuhteissa, herkutellen thaimaalaisen vankilan asukkien kärsimyksellä. Äärirealistisessa väkivallassa ja tunnelmassa on kuitenkin myös rujoa kauneutta.


Ensi-ilta: 05.10.2018. / Alkuperäisnimi: A Prayer Before Dawn / Ohjaus: Jean-Stéphane Sauvaire / Käsikirjoitus: Jonathan Hirschbein, Nick Saltrese / Pääosissa: Joe Cole, Vithaya Pansringarm & Panya Yimmumphai / Pituus: 116 minuuttia / Ikäraja: K16


Tositapahtumiin perustuva A Prayer Before Dawn on kertomus Billy Mooresta, brittiläisestä narkomaanista ja thainyrkkeilijästä, joka päätyy kolmeksi vuodeksi maanpäälliseen helvettiin. Thaimaassa hämäriä turvamies- ja portsarinhommia tekevä ja huumeita myyvä pikkunilkki tuomitaan paikalliseen vankilaan, jossa olot ovat mitä ovat.

Vieroitusoireissa tärisevä ulkomaalainen on karmean paikan alinta pohjasakkaa, jolle nauravat surkeimmatkin paikalliset. Billy ei osaa thain kieltä, joten vankien keskinäisen hierarkian selvittäminen ottaa aikansa, samalla kun mies yrittää hommata huumeita ja pysyä poissa sadististen vartijoiden tieltä.

Tuurilla ja hakkaamalla päätään tarpeeksi kauan sekä vertauskuvallisesti että oikeasti seinään Billy pääsee mukaan vankilan thainyrkkeilytiimiin, jolla on muita vankeja paremmat puitteet ja oltavat. Ainoa keino selvitä hengissä on yrittää lopettaa kaman kiskominen ja treenata päähänlyönti ja -potkimisotteluita varten, vaikka miehen kroppa meinaakin antaa periksi vuosien mittaisen kaltoinkohtelun takia.

Muiden vankien puhumaa miehelle vierasta kieltä ei ole käännetty, joten katsoja on aluksi aivan yhtä pihalla kuin Billy. Suomenkielisten tekstien uupuminen auttaa samaistumaan hahmoon, jonka puolella ei oikeastaan edes haluaisi olla, koska mies on iljettävä ihminen.

A Prayer Before Dawn on hankala tapaus.

Se on upeasti kuvattu, karussa kamaluudessaan ja ääriväkivallassaan jopa tietyllä tavalla kaunis, mutta Billyn selviytymistarinasta ei tahdo oikein saada kiinni. Ranskalaisohjaaja Jean-Stéphane Sauvaire jättää tahallaan paljon katsojan tulkittavaksi, kertomatta juuri mitään päähenkilön menneisyydestä tai taustoista. Oikeastaan pääosassa ei edes ole Billy, vaan vankilan tunnelma.

Ohjaaja Sauvaire käyttää samaa keinoa kuin vuoden 2008 Johnny Mad Dog -elokuvassaan, eli näyttelijöinä on lähinnä amatöörejä, tällä kertaa oikeita murhamiehiä ja oksettavista rikoksista tuomittuja vankeja. Oikeissa paikoissa kuvatun elokuvan inhorealismi mässäilee vankilan ihmisarvoa alentavilla olosuhteilla, esittäen niin paljon paskaisia sellejä, oksennusta, verta ja yksityiskohtaista väkivaltaa että niihin turtuu väkisinkin.

Sauvairen tyyli kuitenkin toimii puolidokumentaarisuudessaan. Kertomuksen draaman kaari ei ehkä ole kovin kummoinen, mutta intensiivinen kuvailu ja kuvaus toimivat taitavasti. Koko elokuva on vähän kuin vankilan asukit, liikkuen jatkuvasti johonkin suuntaan täynnä levottomuutta ja aggressiota joka voi räjähtää silmille koska tahansa.

David Ungaron läheltä kuvaamat nyrkkeilymatsit ovat niin kaukana perinteisestä Hollywood-säksätyksestä kuin olla ja voi, sillä ottelut ovat yhdellä otolla taltioituja kaoottisia kokemuksia, joista kuitenkin saa selvää vähän liiankin hyvin. Tässä elokuvassa päähän osuvat potkut ja lyönnit ovat realistisia, ja nyrkkeilykehän ulkopuolella tapahtuvat väkivallanteot ehkä jopa liikaa herkimmille katsojille.

Billyn roolissa nähtävä muun muassa Peaky Blinders – ja Skins -sarjoista tuttu Joe Cole esittää etovaa hahmoa niin hyvin, että on ihme jos näyttelijä ei ole pian paljon suurempi stara.

 

A PRAYER BEFORE DAWN

”A Prayer Before Dawn on todentuntuinen kuvaus Thaimaan vankiloista, jonka äärirealismi on tahallisen oksettavaa”