Arvostelu: Aikuisille suunnattu Isle of Dogs -animaatio on Wes Andersonin parhaita elokuvia
Wes Andersonin toinen nukkeanimaatio on hyvin lähellä mestariteosta.
Ensi-ilta: 11.5.2018. / Alkuperäisnimi: Isle of Dogs / Ohjaus: Wes Anderson / Käsikirjoitus: Wes Anderson / Pääosissa: Scarlett Johansson, Frances McDormand, Greta Gerwig, Bryan Cranston, Liev Schreiber, Edward Norton, Tilda Swinton, Bill Murray, Jeff Goldblum, Harvey Keitel / Pituus: K7/ Ikäraja: 101 minuuttia
Olkoot kuinka klisee tahansa, niin Wes Anderson on ohjaaja, jonka tyyli joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Itse olen pitänyt melkein kaikista miehen elokuvista, mutta neljän vuoden takainen The Grand Budapest Hotel onnistui olemaan lähinnä ärsyttävä. Oscar-palkittu ja maasta taivaisiin ylistetty teos sijoittui tietysti ohjaajan tahallisen keinotekoiseen todellisuuteen, kertoen siloitellun kertomuksen eurooppalaisuudesta.
Anderson ei ole koskaan ollut kantaa ottava ohjaaja, mutta The Grand Budapest Hotel tuntui hukatulta mahdollisuudelta, kun tarjolla oli tilaisuus olla jotain mieltä ja sanoa edes jotain merkittävää. Leffa oli kuitenkin tutun yltiösympaattisissa maneereissaan niin andersonmainen, että se tuntui melkein parodialta, joka ei tietenkään ollut tarkoitus. Tunnistettava tyyli on tietysti vain positiivinen asia ja taiteilijan kritisointi moisesta oikeastaan täysin järjetöntä, mutta miehen aiemmin raikkaalta tuntunut kuvien symmetrinen sommittelu, leikkaustyyli ja väripaletti oli turboahdettuna ahdistavaa.
Myös Isle of Dogs on tunnistettavissa välittömästi Andersonin elokuvaksi, mutta tällä kertaa kyseessä on aikuisille suunnattu stop motion -animaatio, jossa miehen tyyli tuntuu jälleen raikkaalta. Melkein kaikki on ennallaan, mutta Isle of Dogs on paljon muutakin kuin pelkkiä kauniita kuvia. Nukkeanimaatio ei tunnu lainkaan niin teennäiseltä kuin edellinen ihmisnäyttelijöillä toteutettu elokuva.
Vaikka visuaalinen anti on muuten ennallaan, niin pastellivärit ovat Isle of Dogsissa saaneet väistyä tummemman värimaailman tieltä, joka auttaa ohjaaja-käsikirjoittajan eleetöntä huumoria nouseemaan aivan uusiin korkeuksiin. Lisäksi simppeli kertomus koiran ja pojan ystävyydestä sisältää useita eri tasoja, ottaa kantaa ja on ainakin Andersonin elokuvaksi jopa hämmästyttävän poliittinen teos. Fantasiassa valtaapitävät vainoavat koiria, jotka kuljetetaan karanteeniin läheiselle jätesaarelle.
Isle of Dogs sijoittuu jälleen Anderson-todellisuuteen, tällä kertaa tulevaisuuden Japaniin Megasaki-nimiseen kaupunkiin, joka kyllä muistuttaa oikeaa Japania, mutta sijaitsee silti satumaailmassa. Ohjaajaa on ehditty jo syyttää japanilaisen kulttuurin omimisesta, mutta väite tuntuu täysin älyttömältä, sillä kaikesta huokuu äärimmäinen kunnioitus maan historiaa, folklorea, taidetta, kulttuuria ja erityisesti elokuvaa kohtaan.
Ilkeä ja omahyväinen Kobayashi-pormestari on vallanhimoinen valehtelija, jonka mielestä ”poissa silmistä, poissa mielestä” -toimintamalli on paras ratkaisu hallitsemattomasti nelijalkaisten keskuudessa leviämään koirainfluenssaan ja kuonokuumeeseen. Koiria vihaavan populistin puheet purevat kansalaisiin ja kirppukasat saavat hänen mielestään kuolla rauhassa jätesaarella kamalissa olosuhteissa, sillä otusten sinne raahaaminen varmistaa vallan pysyvän hänellä. Propagandakoneisto on onnistunut vakuuttamaan suuren osan kansasta, että on vain ajan kysymys ennen kuin koirien kantama virus tarttuu ihmisiin, vaikka tiedemiehet ovat eri mieltä.
Pieni vähemmistö kapinoi koneistoa vastaan, ja oman osansa tekee Kobayashin 12-vuotias ottopoika Atari, joka rysäyttää pienlentokoneensa jätesaarelle, tarkoituksenaan pelastaa Spots-henkivartijakoiransa. Yksin ihmisenalku on aivan hukassa, mutta apuun rientää aiemmin lemmikkeinä ollut koiralauma, jolle pienen isännän auttaminen on itsestäänselvyys.
Vain pääosaan nouseva Chief-kulkukoira on eri mieltä, sillä sitähän on eivät ihmiset käskytä, koska se on pärjännyt koko elämänsä omin avuin. Otuksen äänenä toimii Breaking Badista parhaiten tunnettu Bryan Cranston, jonka juttujen avulla sekarotuinen rakki on hahmona mukavan moniulotteinen karvakasa.
Elokuvassa vain koirat puhuvat englantia, eikä japaninkielistä dialogia ole käännetty lainkaan. Temppu toimii, sillä asiat tulevat täysin selväksi ilman tekstitystäkin. Muutamaan otteeseen kehiin hyökkää Frances McDormandin tulkki avaamaan monimutkaisempia kohtauksia.
Upean näköisen elokuvan ainoa pieni kauneusvirhe on laittaa vastarintaliikkeen johtajaksi amerikkalainen vaihto-oppilas, jonka äänenä kuullaan Lady Bird -elokuvastaan tuttua Greta Gervigiä.
Isle of Dogs on jotain aivan muuta kuin Andersonin edellinen nukkeanimaatio Fantastic Mr. Fox. Roald Dahlin kirjaan perustunut elokuva oli hetkittäin melko hurja, mutta silti suunnilleen kaikenikäisille sopivaa viihdettä. Isle of Dogs on K7-ikärajastaan huolimatta ehdottomasti aikuisten elokuva, sillä se menee hyvin todennäköisesti yli hilseen ainakin alakouluikäisiltä. Muksut tuskin jaksavat katsoa verkkaisesti etenevää animaatiota, jonka huumori perustuu lähinnä lakoniseen dialogiin. Alempaa löytyvä traileri yrittää esittää elokuvan olevan perinteinen seikkailu, ollen melkeinpä silkkaa huijausta.
Isle of Dogs nousee Andersonin filmografiassa helposti kärkisijoille, josta voi nauttia myös aivan perinteisenä satuna, sillä sen poliittinen kommentaari on kuitenkin melko pienessä osassa. Pidit koirista tai et, niin tämä pieni mestariteos kannattaa käydä katsomassa elokuvateatterin suurelta kankaalta.
ISLE OF DOGS
”Wes Andersonin toinen animaatioelokuva on kahden katsomiskerran perusteella yksi hänen parhaimmista teoksistaan.”
