Arvostelu Blonde on vuoden raskain Netflix-elokuva – Alastomuus, väkivalta ja ahdistus toivat K18-ikärajan syystäkin
Blonde on Andrew Dominikin ohjaama ja käsikirjoittama, osittain fiktiivinen kertomus legendaarisen Marilyn Monroen kärsimysten täyttämästä elämästä. Pääosaa elokuvassa esittää Ana de Armas.
Ensi-ilta (Netflix): 28.9.2022
Alkuperäisnimi: Blonde
Ohjaus: Andrew Dominik
Käsikirjoitus: Andrew Dominik, perustuu Joyce Carol Oatesin romaaniin
Pääosissa: Ana de Armas, Adrien Brody, Bobby Cannavale, Xavier Samuel & Julianne Nicholson
Pituus: 166 minuuttia
Ikäraja: K18
Chopper-elokuvallaan vuonna 2000 läpimurtonsa tehnyt uusiseelantilaisohjaaja Andrew Dominik ei ole pitänyt urallaan turhaa kiirettä. Tämä näkyy myös hänen elokuvissaan, joista vuonna 2007 julkaistu The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford oli viipyilevän kaunis western-tyyppinen rikosdraama ja vuonna 2012 julkaistu, Brad Pittin tähdittämä Killing Them Softly puolestaan vaikuttava rikosjännäri mafian palkkatappajana toimivasta miehestä.
Machoilevista hahmoistaan Dominik siirtyy nyt täysin erilaisen aiheen pariin. Netflixissä julkaistavassa elokuvassaan hän ottaa käsittelyynsä Joyce Carol Oatesin palkitun, vuonna 2000 julkaistun romaanin Blonde, jonka kerrotaan olevan fiktiivinen versio Marilyn Monroen elämästä.
Myöskään elokuvana Blonde ei ole virallinen henkilökuva, vaikkakin siinä romaanin tapaan runsaasti yhteneväisyyksiä legendaarisen näyttelijän elämään onkin. Mukana ovat esimerkiksi Bobby Cannavalen esittämä, Ex-Athlete-nimellä kulkeva aviomies, joka viittaa Monroen toiseen aviomieheen Joe DiMaggioon ja Adrian Brodyn esittämä Playwright, jolla viitataan käsikirjoittaja Arthur Milleriin.
Yhdysvalloissa Blonde sai harvinaisen NC-17-ikärajan, jolla tarkoitetaan alle 18-vuotiailta kiellettyä elokuvaa. Ikäraja johtuu elokuvan sisältämästä, erittäin runsaasta alastomuudesta, seksi- ja raiskauskohtauksista sekä runsaasta väkivallasta, joka kohdistuu myös lapsiin.
Heti alkuunsa elokuvasta voikin antaa vakavan ahdistusvaroituksen: Blonde ei ole mikään hyvän mielen elokuva. Tiedossa on nimittäin lähes kolme tuntia paikoin äärimmäisen ahdistavaa sisältöä, eikä sen kohuttu seksikään ole mitään kovin kaunista.
Blonde lähtee liikenteeseen historiallisiin faktoihin nojaten Norma Jeane Bakerin lapsuudesta, jolloin pieni tyttö joutuu alttiiksi mielenterveydeltään epävakaan äitinsä (Julianne Nicholson) väkivallalle. Lapsuuden traumojen jälkeen elokuvassa tehdään aikahyppäys aikuisuuden kynnyksellä olevaan Marilyniin (Ana de Armas), joka etsii paikkaansa näyttelijänä ja etsii elämästään aina puuttunutta isähahmoa.
Iäkkäiden miesten johtamassa Hollywoodissa lahjakkaasta näyttelijästä nähdään kuitenkin pelkästään seksikäs ulkokuori. Tuon ajan elokuva-alan raadollisuus näytetään muun muassa törkeänä raiskauksena Marilynin hakiessa roolia elokuvassa.
Etenkin tästä lähtien elokuva ottaa vapauksia todellisista tapahtumista, vaikka tietyt faktat luovatkin tarinalle todellisuuden runkoa. Yksi näistä on Marilynin läheinen ystävyys Charles Chaplin Jr.:n (Xavier Samuel) ja Edward G. Robinson Jr.:n (Evan Williams) kanssa ennen elokuvatähteytensä läpimurtoa – tosin hänellä ja Chaplinilla kerrotaan oikeastikin olleen lyhyt suhde. Tämä kolmikon keskinäinen suhde on muuten hyvin raadollisessa elokuvassa harvoja valon pilkahduksia.
Blonden taustalla vilahtavat Marilynin keskeisimmät elokuvat ja niiden teko. Tarinallisesti elokuva matkaa karmaisevasta hyväksikäytöstä toiseen ja suistaa de Armasin ilmeikkäästi esittämää hahmoa kohti lopullista kadotusta. Hetkellisesti pientä helpotusta tarjoaa avioliitto Brodyn esittämän käsikirjoittajan kanssa, joka sekin kohtalon oikusta päättyy huonosti.
Kaameimpia kohtauksia edustaa kohtaus Caspar Phillipsonin esittämän presidentin kanssa, josta Marilynin legendaarinen, seksiä tihkuva syntymäpäivälaulu on kaukana.
De Armas tekee vaikuttavan roolisuorituksen Norma Jeanena, joka luo Marilynin itsensä ulkopuoliseksi julkisuuskuvakseen ja joutuu kärsimään, koska kukaan ei tuon jälkeen enää tahdo nähdä todellista Norma Jeanea. Aivan kuin Norma Jeane aikoinaan, myös de Armas muuntuu Blondessa vakuuttavasti joksikin toiseksi.
Blonde vaihtelee mustavalkoisen ja värikuvan välillä, minkä lisäksi siinä on käytetty muutamia todella ovelia teknisiä ja kuvauksellisia tehokeinoja, jotka korostavat Marilynin ja hänestä edes palasen haluavien miesten vastakkainasettelua. Jokainen Jesse Jamesin salamurhan nähnyt katsoja tietää ohjaajan mieltymyksen äärimmäiseen visuaalisuuteen ja tämä näkyy myös Blondessa.
Blonde on elokuva Hollywoodin kulta-ajan raadollisuudesta naisnäyttelijöitään kohtaan ja miesten vallasta naiseen vallan kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Se on raiskauksia, hyväksikäyttöä, pakotettuja hoidollisia toimenpiteitä, alipalkkausta ja ihan perinteistä lähisuhdeväkivaltaa niin fyysisessä kuin henkisessäkin muodossa. Elokuvassa näitä ei selitellä ja arkisessa toteavuudessaan niiden katsominen tekee pahaa.
Blonde on hyvin intiimi elokuva, joka päästää katsojan paikoin jopa liian lähelle legendaarista, historiallista hahmoa, rikki mennyttä ihmistä joka ei elokuvan mukaan koskaan kunnolla päässyt kasvamaan aikuiseksi itsekseen. Dominikin elokuvaa olisikin helppo syyttää eksploitaatiosta Marilynin kärsimysten äärellä, sillä kamera viipyilee pitkiä pätkiä itkevässä ja ylävartalo paljaana kekkuloivassa de Armasissa. Seksuaalisella väkivallalla mässäilyn ja väkivaltaan kohdistuvan kritiikin välinen raja onkin Blondessa kuin veteen piirretty viiva.
Yhden katsomiskerran jälkeen en ainakaan itse vielä osaa kunnolla sanoa, kummalle puolelle rajaa pitäisi kallistua.
BLONDI
”Lähes kolmen tunnin mittainen Blonde on totuutta ja fiktiota sekoittava kärsimysnäytelmä, joka ei päästä katsojaansa helpolla.”
