Uusimmat

Arvostelu Clint Eastwoodin ohjaama ja tähdittämä The Mule aiheuttaa lähinnä myötähäpeää

09.01.2019 19:55 Aki Lehti

Clint Eastwood toimii huumekuriirina The Mule -elokuvassa, jonka vanha herra olisi voinut jättää kokonaan tekemättä. 


Ensi-ilta: 11.01.2019 / Alkuperäisnimi: The Mule / Ohjaus: Clint Eastwood / Käsikirjoitus: Nick Schenk / Pääosissa: Clint Eastwood, Bradley Cooper, Laurence Fishburne, Michael Peña, Dianne Wiest, Andy Garcia, & Alison Eastwood / Pituus: 117 minuuttia / Ikäraja: K12


88-vuotiaan Clint Eastwoodin The Mule olisi voinut olla hyvä elokuva, sillä sen tositapahtumiin perustuva premissi on loistava. Eastwood esittää ikäistään Earl Stone -nimistä muriskoa, joka päätyy meksikolaiskartellin huumekuriiriksi. Eronnut, bisneksensä sählännyt ja huonoissa väleissä koko sukunsa kanssa oleva vaari on periaatteessa sama hahmo kuin Eastwoodin Gran Torino -elokuvassa esittämä äksy rasistipappa. Molempien teosten käsikirjoituksista vastaakin Nick Schenk.

The Mulea on kuitenkin hankala uskoa saman miehen rustaamaksi, saati sitten Eastwoodin ohjaamaksi. Siinä on pielessä suunnilleen kaikki, sillä lopputulos tuntuu siltä kuin elokuva olisi tehty yhdelle sivulle kirjoitetun hahmotelman pohjalta.

Henkilöhahmojen suoltama dialogi on kammottavaa, juonenkäänteet epäuskottavan typeriä ja näyttelijät väsyneitä, aivan kuin jokainen heistä olisi mukana vain siksi että on Eastwoodille jotain velkaa. Elokuva tuntuu jokaisella osa-alueella siltä kuin tekijät eivät olisi jaksaneet tehdä vastuullaan olleita asioita valmiiksi asti.

Draamana The Mule ei ole koskettavaa, sen komedia ei naurata, eikä elokuva ole trilleri lainkaan, vaikka trailerit yrittävätkin saada sen vaikuttamaan moiselta.

The Mule ei myöskään naura ennakkoluuloiselle ja tietämättömälle Earlille, vaan yrittää saada katsojan nauramaan itse hänen menneeseen maailmaan kuuluville möläytyksilleen. Todellisuudessakaan moni 90-vuotias vaari ei ehkä tajua n-sanan olevan loukkaava nimitys, mutta ei sen jankkaamisessa silti ole mitään hauskaa. Myös seksuaalivähemmistöjä muistetaan kutsua halventavilla nimityksillä.

Earlin tytär ja ex-vaimo eivät ole hahmoina mitään muuta, vain tytär ja vaimo, täysin vailla mitään syvyyttä. Bradley Cooper, Laurence Fishburne ja Michael Peña pääsevät virkavallan edustajina selittämään katsojille miten asiat ovat, sillä heidän suoltamansa dialogi on lähes pelkkää ekspositiota. Andy Garcian huumekartellipomo on kuin suoraan huonosta sketsistä karannut.

Douppipampun bileissä Eastwood pääsee zoomailemaan naisten heiluviin takamuksiin, ja tietysti Earl-vaari päätyy elokuvan aikana kahteen kertaan harrastamaan kimppakivaa. Lopussa hän saa tietysti anteeksi perheensä laiminlyönnin ja muut mokailunsa, vaikka ei ansaitse sitä millään tasolla.

Earlin on ilmeisesti tarkoitus olla hahmo joka haluaa haastaa ihmisiä loukkaantumaan, oli hän juttujensa kanssa tosissaan tai ei, eli vähän kuin Eastwood itse.

Eastwood tekee tietysti elokuvallaan vain sen mitä häneltä odotetaan, eli esittää menneen maailman reliikkiä, joka ikänsä takia saa anteeksi suunnilleen mitä tahansa ja selviää tilanteista joissa nuoremmat joutuisivat aivan taatusti ongelmiin. Virkavalta ei tietenkään osaa epäillä Earlia mistään, kunhan valkoihoinen vaari vain mutisee päättömiä tai lahjoo poliisin popkornilla (!).

The Mule on jo toinen Eastwoodin ohjaama elokuva vuoden sisään, joista The 15:17 to Paris -terroristitarina oli aivan kamala, mutta joka uskalsi silti ottaa edes vähän riskejä käyttämällä amatöörinäyttelijöitä. The Mule on vain laiskasti käsikirjoitettua, ohjattua ja näyteltyä höttöä, mukamas syvällinen viihde-elokuva, joka ei kuitenkaan onnistu sanomaan yhtään mitään merkittävää.

Peruspuurtaja-Eastwood on tehnyt ohjaajana useita hyviä elokuvia, mutta silti hänen teoksiaan on arvotettu jo ties kuinka pitkään silkkihansikkain. Mies voi olla jonkin sortin elävä legenda, mutta se ei voi olla mikään syy päästää häntä nuorempia elokuvantekijöitä helpommalla.

The Mule olisi taatusti jäänyt tekemättä, ellei Eastwood olisi mukana.

THE MULE

”The Mule on kaikilla mahdollisilla tasoilla epäonnistunut elokuva, jota ei voi katsoa tuntematta myötähäpeää”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat