Arvostelu Perverssi, ällöttävä ja yllättävä – Disney+:ssa julkaistu Barbarian on yksi tämän vuoden parhaista kauhuelokuvista
Hyvällä tavalla ällöttävän Barbarian-kauhuelokuvan yllätyksiä ei taatusti arvaa ennalta.
Ensi-ilta: 26.10.2022
Alkuperäisnimi: Barbarian
Ohjaus: Zach Cregger
Käsikirjoitus: Zach Cregger
Pääosissa: Georgina Campbell, Bill Skarsgård, Justin Long, Matthew Patrick Davis, Richard Brake & Jaymes Butler
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: K16
Zach Creggerin ohjaama ja käsikirjoittama Barbarian-kauhuelokuva yllättää positiivisesti. Omalaatuinen leffa on ahdistava, hauska, fiksu, brutaali ja mukavan perverssi. Barbarian on myös sitä parempi, mitä vähemmän elokuvasta tietää etukäteen. Leffan promokampanja on tehty täysin syystä vähemmän on enemmän -linjalla. Yksi traileri riitti, sillä leffasta tuli Yhdysvalloissa hitti suusta suuhun -hehkutuksen myötä. Mainoslause kehottaa katsomaan elokuvan ennen kuin kaverisi ehtivät spoilata sen.
Barbarian ei harmittavasti päässyt meillä teatterilevitykseen, mutta löytyy nyt Disney+:sta. Suosittelen katsomaan ihanan ällöttävällä tavalla viihdyttävän leffan ensin ja palaamaan vasta sen jälkeen lukemaan tämän tekstin loppuun.
Ohjaaja Cregger on Jordan Peelen tavoin tehnyt aiemmin lähinnä komediaa. Peelen kauhuelokuvien tavoin myös Barbarian ottaa kantaa nykyhetken ongelmiin. Sanottavastaan huolimatta se on puhdasverinen kauhuleffa, ei genrehybridi. Barbarian on totaalisen vinksahtanutta ja fiksulla tavalla viihdyttävää kauhua.
Visuaalisesti Barbarian on sekoitus menneiden vuosikymmenten kauhuleffoja ja nykyhetkeä. Häiriintynyt teos tarjoaa useamman yllätysjuonenkäänteen, joita ei taatusti arvaa ennalta. Viihde-elokuvaksi Barbarian luottaa mukavan paljon katsojaan, eikä selitä asioita kädestä pitäen auki. Nyrjähtänyt pelottelu uskoo yleisöltä löytyvän kärsivällisyyttä olla hetkittäin aivan pihalla näkemästään.
Trailerinkin esittelemä kantava juoni on vain kehikko jonka päälle (tai oikeastaan sen alle) Cregger rakentaa moniulotteisen kauhuviihteensä. Georgina Campbellin näppärästi näyttelemä Tess saapuu keskellä myrskyistä yötä Detroitin rähjäisessä lähiössä sijaitsevaan Airbnb-asuntoon. Sisältä löytyy jo taloksi asettunut Keith (Bill Skarsgård). Mörskä on tuplabuukattu.
Tess päättää jäädä Keithin ehdotuksesta taloon yöksi, mutta on äärivarovainen tuntemattoman miehen kanssa. Ympäröivä sateen piiskaama pilkkopimeä slummi pelottaa enemmän kuin yö saman katon alla suht täyspäiseltä vaikuttavan Keithin kanssa.
Barbarian alkaa täysin tahallisesti perinteisen pöhkönä kauhuelokuvana. Keith on yltiöystävällinen, ja tietenkään kaupungista ei löydy ainuttakaan vapaata hotellihuonetta konferenssin takia. Talossa kuuluu kummia ääniä ja ovet avautuvat itsestään. Kauhukliseet johdattavat Tessin kellariin, josta löytyy yhä syvemmälle vieviä salakäytäviä ja merkkejä menneistä kauheuksista.
Barbarian on kaikkea muuta kuin kaavamainen kummitustalokertomus.
Perinteisen alkuasetelman ja kliseiden takaa paljastuu omaehtoinen kauhuelokuva. Ennalta-arvaamaton leffa lähtee nautittavalla tavalla lapasesta, yököttää ja säikyttelee omaperäisesti.
Ennen puoltaväliä mukaan tulee kolmas hahmo, jolla ei vaikuta olevan mitään tekemistä talon kellariin päätyneen kaksikon kanssa. Lisäksi leffa loikkaa sen enempää selittämättä ajassa taaksepäin hirveyksien alkulähteelle. Tarinaa kerrotaan auki useamman hahmon näkökulmasta.
Talosta ja sen alta löytyvät karmeudet ovat sekopäisyydessään upeita, mutta yllättävintä leffassa on sen kekseliäs ja palkitseva rakenne.
Cregger leikittelee esimerkiksi kuvasuhteilla tarinan siirtyessä paikasta ja vuosikymmenestä toiseen. Keskiössä on silti koko ajan viihdyttävä kauhukertomus. Mukana on kantaa ottavaa satiiria, mutta ohjaaja ei paasaa. Taustalla vaikuttavat yhteiskunnan epäkohdat #MeToo-liikkeestä gentrifikaatioon ja huumesodasta rakenteelliseen rasismiin.
Suurin osa karmeuksista tulee katsojalle täytenä yllätyksenä. Gore hätkähdyttää, mutta muutama perverssi paljastus on niin ällöttävä, että niiden kauheudelle huomaa nauravansa.
Cregger antaa kameran liikkua kaikessa rauhassa, kiusoitellen jossain nurkan takana vaanivilla kamaluuksilla. Jump scare -säikyttelyä ei ole tarjolla, vaan hirveydet tulevat useimmiten esiin aivan muualta kuin odottaa. Anna Drubichin ahdistavan elektropainotteinen score ei piilottele vaikutteitaan. Painostavassa äänimaailmassa kuuluu John Carpenterin vaikutus.
Barbarian on viehättävän häiriintynyt ja perverssi kauhuelokuva, yksi tämän vuoden parhaista. Se näyttää todella viihdyttävällä tavalla millaisia kauheuksia arkisten kulissien takana muhii.
BARBARIAN
”Barbarian on kaikkea muuta kuin kaavamainen kauhuelokuva. Omaperäisen pelottelun yllätykset ällöttävät juuri oikealla tavalla.”
