Arvostelu | Eternals on valtava pettymys – Marvelin ylipitkä elokuva tulvii hirveitä tehosteita ja tahatonta komiikkaa

02.11.2021 20:05 | Aki Lehti

Eternals näyttää hetkittäin Nomadland-ohjaaja Chloé Zhaon elokuvalta, mutta tukehtuu omaan massiivisuuteensa ja loputtomaan tahtoon todistaa olevansa muka jotain muuta kuin Marvelin uusin supersankarimäiske.


Ensi-ilta: 03.11.2011
Alkuperäisnimi: Eternals
Ohjaus: Chloé Zhao
Käsikirjoitus: Chloé Zhao & Patrick Burleigh ja Ryan Firpo & Kaz Firpo
Pääosissa: Richard Madden, Gemma Chan, Kumail Nanjiani, Salma Hayek, Angelina Jolie & Kit Harington
Pituus: 158 minuuttia
Ikäraja: K12 


Eternalsilla oli kaikki mahdollisuudet olla Marvel Studiosin paras elokuva. Ohjaajana on toiminut viime keväänä Oscareita Nomadland-elokuvallaan kahminut Chloé Zhao, jonka on väitetty saaneen kollegoitaan vapaammat kädet tehdä edes hieman kaavasta poikkeava supersankarielokuva.

Marvel buukkasi Zhaon ohjaajaksi jo Nomadlandia edeltäneen upean The Riderin jälkeen.

Eternals on melkein oma itsenäinen kokonaisuutensa. Se tuo Marvelin leffauniversumiin aivan uuden sankariköörin, jonka tarinan tajuaminen ei vaadi kaikkien aiempien megamäiskeiden katsomista.

Elokuva epäonnistuu kuitenkin melkein joka tasolla.

Se on sekasotku, joka ei uskalla vetää touhua täysin överiksi, vaikka välillä viittaakin siihen suuntaan. Yhden katsomiskerran ja vajaan viikon pohtimisen perusteella Eternals on yksi kehnoimmista Marvel-elokuvista. Huonoin se ei ole, mutta ehdottomasti suurin pettymys.

Vajaan kolmen tunnin mittainen möhkäle olisi taatusti toiminut paremmin Disney+:n puolella tv-sarjana. Näinkin pitkänä teos on pelkkää pintaraapaisua toisensa jälkeen. Aivan liian täyteen hahmoja ja juonenkäänteitä tungettu leffa tukehtuu omaan massiivisuuteensa, vaikka yrittääkin ohjaajansa nimikkotyylin avulla käsitellä kosmisia asioita yksilön kokemusten ja ongelmien kautta.

Eternals-sankarijoukko koostuu jumalolennoista, tuhansia vuosia sitten maahan saapuneista alieneista. Heillä on yksi ja vain yksi tehtävä – suojella ihmisiä ja maapalloa ilkeiltä deviaaneilta. Tämä riittää Marvelin mielestä selittämään sen, ettei kööriä ole nähty aiemmissa elokuvissa, ei vaikka maailmanloppu on ollut lähellä useamman kerran ja puolet kaikista elävistä olennoista tapettu sormia napsauttamalla.

Eternals-kööri on perinteistä supersankariryhmittymää enemmän perhe tai todella pitkään kasassa ollut bändi, joka tekee vastentahtoisen comebackin. Kymmenen hahmon supervoimat ja luonteet ovat juuri sopivan erilaisia supersankarisaippuaoopperaan.

Pääosiin on taas saatu jättipalkkioilla nimekkäitä näyttelijöitä, kuten Angelina Jolie (Thena) ja Salma Hayek (Ajak). Game of Thrones -sarjan Richard Madden on Ikarus ja Kit Harington näyttelee Dane Whitmania. Se, että molemmat ovat kiinnostuneita Gemma Chanin esittämästä Sersi-hahmosta ei tietenkään ole vahinko.

Kumail Nanjiani esitteli jo pari vuotta sitten somekanavillaan Kingon roolia varten hurjaan kuntoon treenaamaa kroppaansa, joka on kuitenkin piilotettu spandexin alle. Lia McHugh’n Sprite on ehkä köörin traagisin hahmo, ikuisesti 12-vuotiaan kropassa jumissa oleva jumalolento.

Mukana on myös Marvelin ensimmäinen homo supersankari Phastos (Brian Tyree Henry). Makkarin roolin näyttelevä Lauren Riddlof puolestaan on oikeasti kuuro. Miesten välisen suudelman lisäksi Marvel uskaltaa vihdoinkin tarjoilla myös seksikohtauksen – vuoden 2008 Iron Man ja Incredible Hulk tyytyivät vain vihjailemaan aiheella.

Eternalsissa on huimasti enemmän pelkkää puhetta kuin Marvel-leffoissa yleensä. Tunteet ja ihmissuhteet on nostettu pintaan. Sekä ihmisillä ja superolennoilla on seksuaalisia haluja.

Kaikki nämä on tungettu mukaan samasta syystä kuin miksi Zhao palkattiin ohjaajaksi. Eternals alleviivaa autenttisuuttaan ja yrittää epätoivoisesti todistaa olevansa ihan oikea elokuva. Mikään mainituista yksityiskohdista ei kuitenkaan tuo leffaan uskottavuutta. Eternals on aivan täyttä Marvelia, jossa on mukana vain tavallista enemmän ulkokuvia ja -kohtauksia.

Elokuvan tarina kattaa 7 000 vuoden ajanjakson, loikkien ajassa ees ja taas, paikasta ja historiallisesta tapahtumasta toiseen. Pääosin ollaan onneksi nykyhetkessä, mutta leffa piipahtaa niin Babyloniassa 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuin 400-luvun Intiassa.

Tässä päivässä ravataan ympäri palloa kuin James Bond- tai Mission: Impossible -elokuvissa konsanaan – Yhdysvalloista Lontooseen, Alaskaan, Australiaan, Amazonin sademetsään ja ties minne.

Jack Kirbyn 1970-luvun lopussa julkaistut Eternals-sarjikset olivat parhaimmillaan melkoisen huuruista kamaa, niin piirrosjäljen kuin kertomustensa osalta. Kirbyn luomien hahmojen kosmisen trippailun maksimi esitteli vielä Eternals-jumalolentojen yläpuolella olevat celestiaalit, planeettojen kokoiset ja kaikesta elämästä ympäri universumia vastaavat olennot, jumalten jumalat.

Mahtava sekoilu ei kuitenkaan toimi Zhaon elokuvassa, vaan tuntuu päälleliimatulta yltiöamerikkalaisen indie-elokuvan estetiikan keskellä.

Kirbyn ja myöhempien Eternals-sarjakuvien happotrippailu uupuu oikeastaan kokonaan.

Zhao on aiemmissa elokuvissaan onnistunut kertomaan pienten ihmisten tarinoita käyttäen hyväkseen uskomattoman komeita laajakuvia ja henkeäsalpaavan hienoja maisemia. Myös Eternals tarjoaa Zhaon tavaramerkkejä, joita mainostettiin jo etukäteen.

Hei, katsokaa nyt, ohjaaja saa kuvata Marvel-leffaa ulkona, muuallakin kuin vain green screenin edessä!

Chloé Zhaon aiemmat ohjaustyöt olivat intiimejä ja täynnä nyansseja, joiden avulla ne tuntuivat autenttisilta. Sama tyyli ei käänny megamäiskeeseen. Porukkaa on mukana niin paljon, ettei ylipitkä elokuva ehdi edes esitellä kaikkia kunnolla.

Jättibudjetilla tehdyt indie-elokuvamaiset kohtaukset eksoottisissa lokaatioissa näyttävät tietysti upeilta. Melkein jokainen niistä onnistutaan kuitenkin pilaamaan päävastuun siirtyessä erikoistehosteryhmälle.

Ajoittain passelin draaman päälle lätkäistyt cgi-tehosteet ovat järjestään aivan kammottavia. Tietokoneluomukset vaikuttavat muuttuvan vuosi vuodelta yhä epäuskottavammiksi. Monstereilla ei ole taaskaan lainkaan massaa. Erityisesti Zhaon maanläheisissä kuvissa ne näyttävät täysin päälleliimatuilta feikkiotuksilta. Hihittelin useamman kerran ääneen erityisesti niissä kohtauksissa, joissa ihmishahmot on luotu tietokoneella. Miten mielipuolisia summia maksavan elokuvan tehosteet voivat olla näin uskomattoman paskoja?

Taistelukohtauksista saa kyllä poikkeuksellisen hyvin selvää, mutta osa niistä on leikattu lähes amatöörimäisesti. Jatkumo unohtuu jatkuvasti, hahmojen päätyessä aivan vääriin asentoihin kuvasta toiseen leikattaessa. Päävastuu mäiskinnästä tuskin on ollut Zhaolla, joka on kaikkea muuta kuin toimintaelokuvaekspertti. Näin kamalaa lopputulosta tuskin voi vyöryttää vain hänen niskoilleen.

Pikselisotkun päsmäröinnin ja ties kuinka monen eri tehostetiimin aikaansaannosten parsimisen kasaan lienee hoitanut liian iso tiimi, jonka kommunikaatio ei ole pelannut kunnolla.

Eternals-sankareiden asut ovat aivan täyttä parodiaa, kuin cosplay-kuteita suoraan Amazonin The Boys -sarjasta.

Kuten totesin jo heti leffan nähtyäni, niin toivottavasti Chloé Zhao sai Eternalsista huiman palkkion, jolla tehdä lisää oikeita elokuvia. Eternals haluaa epätoivoisesti olla jotain muuta kuin geneerinen Marvel-mäiske. Siinä se onnistuu vain hetkittäin, yliyrittämisen ollessa lähinnä koomista.

Eternals-elokuva

Kehut Eternals ansaitsee siitä, että elokuvana se seisoo omilla jaloillaan. Parasta uudet hahmot esittelevässä pätkässä on se, että välillä unohtaa katsovansa Kevin Feigen väkisin pitkittämän Marvel-leffasarjan uusinta osaa.

Suosittelen säästämään leffalipun hinnan ja katsomaan Disney+:sta Nomadlandin ja Avengers: Endgamen lopputappelun uudelleen.

ETERNALS

2/5

”Eternals on järkyttävä pettymys, supersankarimäiske joka yrittää todistella joka käänteessä olevansa ihan oikea elokuva ja vakavasti otettava taideteos.”

Muropaketin uusimmat