Arvostelu Fallout on erinomainen scifi-sarja, jossa olisi viilattavaa vain tarinassa
Kuva: © Amazon Studios
Prime Videon Fallout-sarja on peleille uskollinen sovitus, joka toimii lähes joka osa-alueellaan.
Ron Perlman käynnisti vuonna 1997 ilmestyneen Fallout-roolipelin toteamalla, ettei sota muutu koskaan. Ikoninen lause jäi sittemmin elämään, kun Interplayn luoma ydintuhon jälkeinen maailma nousi yhdeksi tunnetuimmista länsimaalaisista roolipelisarjoista. Yli 25 vuotta myöhemmin sota ei ole vieläkään muuttunut, mutta se on siirretty televisioon.
Amazon tuo legendaarisen pelisarjan ruudulle aisaparinaan Westworldin takana olleet Lisa Joy ja Jonathan Nolan. Uusi Prime Video -sarja ei perustu aiempiin Fallout-peleihin, mutta se on osa virallista kaanonia. Alkuperäinen tarina nyökkää tosin esikuvien suuntaan tarjoamalla todella heppoisen juonenkorvikkeen, mutta onneksi sarjan pelit ovat olleet aina enemmän maailmanrakennusta kuin juonta.
Eikä Fallout tee tämän osalta poikkeusta.
Uutuussarja sijoittuu pelien lailla ydinsodan jälkeiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta pyyhki itsensä miltei kartalta sienipilvien sateessa. Retrofuturistinen yhteiskunta jäi kuitenkin torakoiden lailla eloon, kun ihmiset sinnittelivät elossa joko maanpinnalla tai sen perustuksiin rakennetuissa holveissa. Ja 219 vuotta pommien tippumisen jälkeen Holvin 33 ovi aukeaa ensimmäistä kertaa ulkomaailmalle.
Kuva: © Amazon Studios
Kuin suoraan peleistä
Fallout kertoo tarinansa kolmen päähenkilön kautta, jotka esittelevät samalla maailmaa katsojalle kolmesta eri näkökulmasta.
Lucy MacLean (Ella Purnell) on holvistaan ulkomaailmaan ensimmäistä kertaa uskaltautuva holvilainen, joka lähtee etsimään tämän kaapattua isää (Kyle MacLachlan). Kaamio (Walton Goggins) on haudastaan kirjaimellisesti kaivettu palkkiometsästäjä, joka on tallannut joutomaita pommien putoamisesta lähtien. Maximus (Aaron Moten) on puolestaan Teräksen veljeskuntaan kuuluva aseenkantaja, joka saa tehtäväkseen tuoda kallisarvoinen reliikki veljeskunnan haltuun.
Kauden aikana näiden kolmen hahmon tarinat risteävät lopulta toisiinsa, mutta juoni ei suoranaisesti ole sarjan vahvuus saati edes sitä eteenpäin ajava voima. Sen sijaan Fallout keskittyy esittelemään kutkuttavaa maailmaansa yksittäisten kohtaamisten ja hahmojen kautta, joita ensimmäisellä kaudella riittää runsaasti. Päähenkilöiden päämäärää tärkeämmäksi nouseekin itse matka, jonka mutkittelu seuraa sarjan itsensä esittelemää kultaista sääntöä: aina tulee jotain hevonpaskaa tekemisen tielle.
Kuva: © Amazon Studios
Toisin sanoen Fallout pomppii ensimmäisellä kaudella – paikoin liiankin – tiheään tapahtumista ja hahmoista toiseen pyrkiessään tiivistämään kattavan maailman kahdeksanosaiseksi televisioviihteeksi. Tekijät onnistuvat tässä pääosin erinomaisesti, sillä televisiosarja muistuttaa monin osin alkuperäisiä pelejä niin huumoriltaan, tunnelmaltaan kuin väkivallaltaan. Silti eri osapuolia ja historiaa tuputettiin katsojalle vähän liian varhaisessa vaiheessa, sillä monet maininnat jäävät vielä ensimmäisellä kaudella kovin pinnallisiksi.
Irralliset kohtaukset eivät myöskään edistä juuri juonta tai tarjoa kovin syvällistä hahmonkehitystä, vaan ne muodostavat pikemmin sekalaisen kokoelman hyvin tehtyjä sketsejä. Ne ovat onneksi kauttaaltaan laadukkaita ja tuovat esille upeasti monien fanien rakastaman absurdin maailman pieteetillä ja rakkaudella. Niistä löytyy lisäksi peleille tuttua satiirista purevuutta. Erilaisia viittauksia peleihin on ripoteltu muutenkin runsaasti pitkin kautta aina alkuperäisestä Falloutista alkaen, mutta nämä esitellään faneille varsin hienovaraisesti.
Kuva: © Amazon Studios
Joutomaan sankarit
Iso osa sarjan huumorista perustuu juuri pääkolmikkoon, joita Purnell, Goggins ja Moten tulkitsevat alusta alkaen erinomaisesti. Erityisesti Goggins ja Purnell onnistuvat kaappaamaan katsojan välittömästi mukaansa toistensa vastakohtana, jotka kohtaavat tilanteen joko luodein tai naiivisti ihmisten hyvyyteen luottaen. Holvilaiset esitetäänkin sarjassa sinisilmäisinä ja hieman höveleinä typeryksinä, jotka kohtaavat ulkomaailman karun todellisuuden usein hilpein ja hyvin verisin lopputuloksin. Purnellin esittämä Lucy on tästä paras esimerkki, vaikka myös muut Holvi 33:n asukkaat saavat kauden edetessä runsaasti ruutuaikaa.
Ulkomaailman ultraväkivaltaisessa ympäristössä Goggins pääsee puolestaan loistamaan nenättömänä kaamiona, joka on nähnyt kaiken, mitä joutomaalla on tarjota. Näyttelijä asteleekin rooliinsa eräänlaisena seriffihahmon vääristymänä, jonka ideaalinen hyvyys on kadonnut lakonisen realismin tieltä. Goggins pääsee myös näyttelemään ilman maskeerausta pommeja edeltäviin aikoihin sijoittuvissa kohtauksissa, jotka antavat hyvän vertailukohdan vuosisatojen aikana tapahtuneista muutoksista ja muuttumattomuudesta. Motenin esittämä Maximus on eräänlainen Gogginsin esivaihe, sankaruudesta ihannoiva alokas, joka kuitenkin huomaa joutomaan todellisuuden olevan kaikkea muuta kuin sankarillista.
Kuva: © Amazon Studios
Muiden ulkoisten puitteiden osalta Fallout näyttää niin ikään upealta ja peleille uskolliselta sovitukselta.
Valtava joutomaa jatkuu usein silmänkantamattomiin levittäytyvänä aavikkona, jonka syvyyksistä nousevat rauniot ja romut kielivät ihmisten menneistä virheistä. Ympäristöpohjaista kerrontaa tuetaan myös lavasteissa, jotka vaihtelevat ilahduttavasti maanpäällisistä romuista kasatuista kylistä aina 1950-lukua henkiviin bunkkereihin. Retrofuturistinen estetiikka on kuin suoraan peleistä, mutta toisinaan näiden taakse olisi kaivannut hivenen enemmän historiaa ja syvyyttä myös tarinan osalta.
Silti pelisarjan fanit voivat huokaista helpotuksesta, sillä Fallout on kaikin puolin erinomainen pelisovitus ja varsin pätevä komediallinen draamasarja myös ulkopuolisille. Siltä ei kannata odottaa suurta juonellista koukkua tai kutkuttavaa mysteeriä, mutta absurdista maailmasta, ultraväkivaltaisesta toiminnasta sekä mustasta huumorista kiinnostuneille Falloutin joutomaa säteilee hyvin positiivisesti.
Falloutin ensimmäisen kauden kaikki jaksot julkaistiin Prime Videossa 11. huhtikuuta.
