Arvostelu: Fingerpori-elokuva on ”elokuva”, jossa ei toimi yhtään mikään – kriitikko jäi kerrankin sanattomaksi

15.10.2019 13:02 | Aki Lehti

Raivostuttava ja raivostuttavan tylsä Fingerpori-elokuva ei ole elokuva. 


Ensi-ilta: 16.10.2019
Alkuperäisnimi: Fingerpori
Ohjaus: Mikko Kouki
Käsikirjoitus: Petja Lähde ja Mikko Kouki
Pääosissa: Kari Väänänen, Jenni Kokander, Santtu Karvonen, Pirjo Lonka, Aku Hirviniemi
Pituus: 85 minuuttia
Ikäraja: K12


Fingerpori-elokuvan pressinäytös on juuri loppunut. Tajuan olevani sekä hämilläni että lirissä. Yritän vaihtaa muutaman sanan vanhemman ja arvostetun kollegan kanssa, joka toteaa olevansa sanaton. Niin olen minäkin, kerrankin.

– Tuossa ei toiminut yhtään mikään, saan kuitenkin tokaistua.

Lähdemme omille teillemme, miettien mitä tästä taideteoksesta voisi kirjoittaa. En keksi oikeastaan yhtään mitään, mutta yritetään silti.

Ensimmäisenä todettakoot, että vietin Fingerporin ääressä elämäni pisimmät 85 minuuttia. Onhan Suomessa ennenkin tehty sarjakuvafilmatisointeja, kuten 1950-luvun Pekka ja Pätkä -elokuvat ja Teuvo Tulion Vihtori ja Klaara vuodelta 1939. Jälkimmäinen perustui suomeksi saman nimiseen yhdysvaltalaiseen Bringing up Father -sarjakuvastrippiin.

Fingerpori näyttää erinomaisesti sen, miksi sanomalehtisarjakuvaan perustuvaa elokuvaa ei kannata edes yrittää tehdä – ei ainakaan sellaista, jonka huumori perustuu lähes ainoastaan sanaleikeille ja puujalkavitseille.

Fingerporin luojalla ja tekijällä Pertti Jarlalla ei ole käsittääkseni cameo-roolin lisäksi tämän adaptaation kanssa mitään tekemistä. Käsikirjoituksesta vastaavat Petja Lähde ja ohjaaja Mikko Kouki. Fingerpori on Koukin debyyttielokuva, mutta hän on Turun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana ollut aitiopaikalla näkemässä sarjakuvan teatteriesityksen, kuten myös näytelmäversiot B. Virtasesta sekä Viivistä ja Wagnerista.

Näytelmien luulisi jeesaavan jonkin verran Jarlan materiaalin työstämisessä, mutta Fingerpori ei vaan käänny elokuvaksi, ei sitten niin millään. Elokuva koostuu noin 20 minuutin mittaisista episodeista, jotka on rakennettu Rivo-Riitan, Homeliuksen, Krapula-Päivin ja Heimo Vesan ympärille. Jokaisella on oma tarinansa, jotka yrittävät ristetä toisiinsa Fingerporin kaupungissa, joka on myös tietyllä tapaa yksi elokuvan hahmoista.

Lopputuloksena on elokuva ihmisille, joille täytyy selittää jokainen Fingerpori-strippi. En väitä itsekään tajuavani niitä kaikkia, en ainakaan heti, mutta elokuva aliarvioi katsojaansa todella pahasti. Myötähäpeä on suunnaton kaikkien puolesta, niin tekijöiden kuin elokuvayleisönkin. Vaikka Solar Films kuinka yrittää, niin tuskin tästä mitään megahittiä tulee, sillä katsojat eivät ole idiootteja.

Ylipitkät sketsit eivät naurata kertaakaan, ja jotta elokuva pysyisi edes jollain tavalla kasassa, niin kertojaääni selittää episodien välissä itsestäänselvyyksiä, höpisten kaikessa olevan kyse rakkaudesta.

Ja nyt yritän olla käyttämättä enää sanaa elokuva, sillä sellainen Fingerpori ei ole. Se on kasa sketsejä, jotka suunnilleen jokainen Fingerporia luk enut tietää jo ennalta.

Suomessa tehdään harvoin elokuvia ilman Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea, jollaista Fingerporikin on saanut viime vuonna 649 500 euroa. Sen lisäksi viime elokuussa säätiö on myöntänyt vielä markkinointi- ja levitystukea 110 00 euron verran. Summat löytyvät täältä.

Koska teos tarjoaa rehellisen huonoa huumoria, niin yritän moista lajia nyt itsekin: ehkä tuet pitäisi karhuta takaisin, koska niillä on tehty jotain aivan muuta kuin elokuva.

Rahasta puheen ollen, niin toivottavasti Pertti Jarla, pääosin parhaansa yrittävät ammattinäyttelijät ja osaava tekniikan puoli ovat saaneet sitä työstään tarpeeksi. Kuvauksissa on useamman näyttelijän mukaan ollut hauskaa, ja moiset jutut voivat olla tottakin, muutakin kuin mainospuheita. Jokainen tässä tekeleessä mukana ollut saanee kuitenkin melkoisen paskavyöryn niskaansa, syystäkin. Toivotaan liksan kompensoivan sitä edes jollain tasolla.

Jarlan piirroshahmoista on yritetty tehdä enemmän ihmisiä ja koittaa selittää miksi esimerkiksi Rivo-Riitta tai Krapula-Päivi käyttäytyvät tietyllä tavalla. Karikatyyrejähän hahmoista muodostuu, totta kai täysin tahallaan, mutta kun ne eivät toimi valkokankaalla edes sellaisina.

Mukana olevat näyttelijät tekevät tietysti parhaansa, ja kehut ansaitsevat ainakin Jenni Kokander Rivo-Riittana ja Marja-Leena Kouki täysin sekopäisenä natsimummona.

Alkoholismille, ihmisten ulkonäölle ja seksuaaliselle suuntautumiselle nauraminen toimii edelleen vuonna 2019 sarjakuvassa, mutta elokuvassa niistä tulee mieleen lähinnä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan 1990-luvun alun romani- ja saamelaissketsit. Tosin sillä erolla, että Pultti– ja Manitbois -sarjojen nollabudjetilla tehty paskaviihdekin – jossa P-P repeili omille surkeille jutuilleen jatkuvasti – toimi paremmin kuin tämä pelkän rahan takia tehty kuona.

Kaiken lisäksi Fingerpori ei kuitenkaan uskalla olla tarpeeksi törkeä tai kaksimielinen, vaikka tuskin K16-versiokaan olisi juuri sen paremmin onnistunut. Kiertäkää tämä mahdollisimman kaukaa ja tuhlatkaa rahanne mieluummin vaikka muutamaan Fingerpori-sarjisalbumiin.

Muropaketissa on tapana antaa arvosteluissa elokuville tähtiä, mutta tällä kertaa moisia ei myönnetä lainkaan aiemmin mainitsemastani syystä – Fingerpori-elokuva ei mielestäni täytä elokuvan kriteereitä.

FINGERPORI

”Fingerpori on tarkoitettu niille, joille joka ikinen Fingerpori-strippi pitää erikseen selittää.”

Keskustelu

Muropaketin uusimmat