Arvostelu: Yhden tähden arvoista Hellboyn uusintaversiota kehtaa hädin tuskin kutsua edes elokuvaksi

11.04.2019 08:59 | Aki Lehti

Hellboy-reboot on ängetty aivan liian täyteen tavaraa, joista ei muodostu koherenttia kokonaisuutta.


Ensi-ilta: 12.4.2019.
Alkuperäisnimi: Hellboy
Ohjaus: Neil Marshall
Käsikirjoitus: Andrew Cosby
Pääosissa: David Harbour, Milla Jovovich, Ian McShane & Daniel Dae Kim
Pituus: 121 minuuttia
Ikäraja: K16


Mitähän kahdessa aiemmassa, Guillermo del Toron Hellboy-elokuvassa punaista pirulaista esittänyt Ron Perlman mahtaa ajatella nähdessään tämän Neil Marshallin ohjaaman uusintaversion? Perlman olisi halunnut esittää Hellboyta vielä kolmannessa elokuvassa. Toivotaan ettei näyttelijä erehdy katsomaan tätä epäelokuvaa.

Del Toron elokuvissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Hellboyn uusintaversio kuulosti aluksi ihan lupaavalta, sillä sen kehuttiin olevan aikuisille tarkoitettu ja tunnelmaltaan aiempia lähempänä Mike Mignolan alkuperäissarjakuvaa.

Moinen väite on silkka valhe.

Nyt Stranger Things -sarjasta tutun David Harbourin tähdittämän rebootin nähtyäni en jaksa sarjakuvan ystävänä edes rähjätä lähdemateriaalin haaskauksesta, en ainakaan kovin paljon.

Me sarjakuvadiggarit emme ole tämän teoksen kohderyhmää, eivätkä oikeastaan edes kahden ensimmäisen elokuvan fanit, vaan kokonaan uusi yleisö. Hellboyhin tämän kyhäelmän myötä tutustuvat ovat todennäköisesti aivan pihalla, sillä hahmot ja tarinat tuntevanakin tämän loputtoman mäiskeen perässä ei tahdo pysyä, eikä sekasotkusta saada mitään selvää.

Se johtuu siitä, että Hellboy ei ole oikeastaan edes elokuva, vaan kasa ties kuinka monesta sarjakuva-albumista napattuja juttuja ja irtonaisia kohtauksia, jotka on päätetty kuvata ja yrittää leikata jonkin sortin kokonaisuudeksi. Lopputulos ei toimi lainkaan, sillä tarinassa ei ole yhtikäs mitään järkeä.

Leffa etenee taistelukohtauksesta toiseen aivan överiksi vedetyn eksposition avulla. Ensin joku selittää viisi minuuttia mikä tai kuka vastassa oleva yliluonnollinen hirviö tai voima on, jonka jälkeen mäiskitään. Sama toistuu loputtomiin – sössötystä ja taistelu, takauma kertojaäänen kera ja taistelu, sönkötisönkönsöö ja taistelu.

Tuorein lapsilta kielletty traileri tarjosi mukavan määrän verta ja gorea, ensimmäisen keskittyessä huonoihin vitseihin.

Niitä leffa tosiaankin tarjoaa, aivan liikaa. Hellboy toimii tietysti paremmin väkivaltaisena kuin lapsille suunnattuna nössäversiona, mutta valitettavasti irtoraajoihin, veriroiskeisiin ja loputtomaan v-sanan hokemiseen turtuu turhan äkkiä. Mukarankkuus on lähinnä puuduttavaa.

Huumori on juuri niin huonoa tai jopa huonompaa kuin ensimmäinen kökkötraileri lupasi. Väkivallan ja one-linereiden yhdistelmän perusteella tekijät ovat jossain vaiheessa ehkä miettineet tekevänsä tahallisen överiksi vedetyn, vähän Deadpoolia muistuttavan pläjäyksen, mutta luopuneet suunnitelmasta. Nyt jokainen vitsi on täysin turha, eikä naurata. Mahdollinen hauskuus on jo itse kohtauksissa, jotka eivät todellakaan tarvitse kuivaksi huumoriksi tarkoitettuja toteamuslauseita peräänsä.

Hellboyn väkivaltaa ja huumoria yhdistelevä kohtaus voisi mennä vaikka näin:

Hellboy on lävistänyt polvillaan maassa olevan demonin miekalla. Hän potkaisee sen pään irti, joka lentää kaaressa. Hellboy toteaa: ”potkaisin sen pään irti”.

Joo, se nähtiin juuri, kiitos. Saatte käyttää keksimääni kohtausta kakkososassa. Vai tapahtuiko noin jo tässä elokuvassa? Ei kai, mutta mukana on noin sata vastaavaa turhuutta.

Muutamaan otteeseen tunnelma onnistuu olemaan melkein kohdallaan, mutta ne hetket ovat korkeintaan muutaman sekunnin mittaisia. Käytettävissä olisi aineksia, joista saisi helposti mukaan esimerkiksi sarjakuvan Lovecraft-tunnelman, mutta moinen ei näytä tekijöitä kiinnostavan.

Hellboy tuntuu vähän siltä kuin katsoisi jonkun toisen pelaavan videopeliä, josta ei itse ole oikein kärryillä. Jokainen vastaantuleva sidequest täytyy suorittaa ja sinkoilla sinne sun tänne täysin päättömästi.

Hellboyn tekijät kehuivat käyttävänsä mahdollisimman paljon vanhan koulukunnan erikoistehosteita, joita onkin mukana jonkin verran. Suurin osa on kuitenkin kehnoa CGI-mössöä.

Monet haukkuivat jo trailereiden perusteella itse Hellboyn ulkonäön ja maskit, jotka toimivatkin vähän niin ja näin. Harbour on kyllä saatu sen näköiseksi kuin pitääkin, mutta punaisen pirun suun ja sen liikkeiden kanssa on liikaa ongelmia.

Näyttelijä puhuu sekä suunnilleen omalla äänellään että muristen ja möristen. Välillä Hellboyn suu liikkuu dialogin tahtiin kuten kuuluukin ja seuraavassa kohtauksessa monsterimme muuttuu vatsastapuhujaksi, suun pysyessä kiinni, vaikka juttua riittää. Suurin osa dialogista lienee jälkiäänitetty ja vuorosanat ovat muuttuneet matkan varrella.

Olen todennut useasti aivan liian täyteen ahdettujen, mutta tahallaan täysin kesken jäävien sarjakuva-adaptaatioelokuvien olevan kuin isolla rahalla tehtyjä tv-sarjan pilottijaksoja. Hellboy ei ole edes sellainen. Se on vain kasa irrallisia kohtauksia.

HELLBOY

”Aivan liian täyteen ahdetusta Hellboy-sekasotkusta ei ota punainen pirukaan selvää. ”

Muropaketin uusimmat