Arvostelu Lars von Trierin täyskahjo Valtakunta-tv-sarja jatkuu 25 vuoden jälkeen hauskempana kuin koskaan
Valtakunta – The Kingdom Exodus viimeistelee Lars von Trierin surrealistisen kauhukomediasarjan 25 vuoden odotuksen jälkeen.
Lars von Trierin Riget, eli Kingdom, eli Valtakunta-kulttisarjan kolmas kausi on suunnattu vanhoille faneille. The Kingdom Exodus -nimeä kantava uusi viiden jakson mittainen kokonaisuus sekoittaa tuttuun tyyliin kauhua ja absurdia komediaa, saippuasarjamaista sairaaladraamaa, satiiria ja dokumenttimaista visuaalista ilmettä.
Olen katsonut alun perin vuosina 1994 ja 1997 esitetyt kaksi edellistä kautta useamman kerran. Ensimmäisen uuden jakson jälkeen oli silti pakko ottaa takapakkia. Tyyli ja tunnelma olivat tuttuja, mutta vanhojen episodien kertaaminen oli melkeinpä pakollista ennen sukellusta syvemmälle Rigetin-kaupunginsairaalan alakerroksiin.
The Kingdom Exodus on siis puhdasta fanikamaa, josta ei tajua mitään jos ei ole nähnyt 1990-luvun alkuperäisjaksoja. Tai tajuaminen on ehkä väärä sana, sillä meno on edelleen täysin absurdia. Uutuus on nautinnollisella tavalla täyttä dadaa vanhoillekin faneille. Von Trierin tekeleistä se taitaa olla ensimmäinen, joka nojaa nostalgiaan, vaikka myös pilailee asian kustannuksella.
Valtakunnalle oli tarkoitus tehdä kolmas kausi jo 1990-luvulla, mutta yksi päähenkilöistä, tanskalaisia vihaavaa ruotsalaislääkäri Stig Helmeriä näyttellyt Ernst-Hugo Järegård kuoli vuonna 1998.
Myös haamuja Rigetin sairaalasta etsivää luulotautista rouva Drussenia esittänyt Kirsten Rolffes ja toista astianpesijää näytellyt Morten Rotne Leffer kuolivat toisen kauden jälkeen. Kolmannella kaudella Drussenin korvaa yliluonnollisia tutkintoja jatkava Karen (Bodil Jørgensen). Sairaalan toisen mystisiä asioita kommentoivan astianpesijän tilalla on puhuva robottitiskari.
Helmer-lääkärin saappaisiin astuu hänen poikansa Halmer. Tanskalaisia ehkä isäänsäkin enemmän inhoavan pojan roolin näyttelee taitavasti Mikael Persbrandt.
Sarja liikkuu aiempaa enemmän metatasoilla. Jørgensenin näyttelemä Karen istuu kotonaan ja katsoo Valtakunnan kakkoskauden loppua dvd:ltä. Hän ei ole vakuuttunut näkemästään ja tekee asian ääneen selväksi. Nuori von Trierin höpisee taustalla tv-ruudulla kakkoskauden viimeisen jakson lopputekstien päälle monologiaan.
Krooninen unissakävelijä Karen sitoo itsensä sänkyyn. Jokin yliluonnollinen johdattaa hänet kuitenkin unissaan Riget-sairaalan vastaanottotiskille, jossa hän pyytää saada nähdä rouva Drussenin. Vahtimestari naureskelee pyynnölle ja manaa ”sen von Trierin idiootin pilanneen koko sairaalan maineen”.
Uuden kauden ensimmäisen jakson alku hämää, sillä se ei muistuta alkuperäissarjaa lainkaan. Metallisenkylmästä värimaailmasta tulee mieleen esimerkiksi Melancholia.
Karenin unissakävellessä sisään sairaalaan tyyli kuitenkin muuttuu tutun rumaksi. Tahallisen kehno kuvanlaatu ei ole aivan niin karmeaa kuin alkuperäissarjan kusenkeltainen mössö. Se on silti todella kaukana nykyhetken normilaadusta, viehättäen käppäisyydellään ainakin vanhoja faneja.
The Kingdom Exodus toisintaa tutun visuaalisen ilmeen jopa hämmentävän hyvin, ottaen huomioon että työryhmä on eri kuin 1990-luvulla. Joka jakson alussa toistuva selitys sairaalan historiasta on täsmälleen sama kuin aina ennenkin.
Lars von Trier ei tarjoa sarjan kolmannella kaudella juuri mitään uutta.
Riget korvaa kuolleet uusilla, mutta alkuperäisiä muistuttavilla hahmoilla. Tapahtumat on edelleen linnoitettu sairaalan sisälle, eri olemassaolojen tasoille. Silti Riget on nyt skaalaltaan massiivisempi ja aiempaa kunniahimoisempi.
Von Trier tuskin on muokannut vanhaa kässäriään muuten kuin uusien hahmojen osalta. Koko kantava juonikuvio nojaa täysin aiemmin tapahtuneeseen. Painajaismainen kuvasto näyttää isomman budjetin myötä vielä aiempaakin äklömmältä. Erittäin musta huumori puolestaan on osittain jopa vielä aiempaakin mauttomampaa.
Parhaat naurut tarjoaa tälläkin kertaa tanskalaisvastainen ruotsalaislääkäri. Nyt Halmer sentään löytää sairaalan uumenista tukiryhmän, jossa vihata tanskalaisia muiden ruotsalaistyöntekijöiden kanssa.
Von Trier kertoi aikoinaan sarjan saaneen vaikutteita Twin Peaksilta, jonka kolmanteen kauteen uudet jaksot vertautuvat väkisinkin. David Lynchin sarjan mestarillinen kolmas kausi erosi radikaalisti alkuperäisestä, ollen originaalia parempi. Myös Valtakunnan uudet jaksot ovat ainakin osittain trilogian parhaita, vaikka jatkavat tutulla kaavalla.
Uusi Valtakunta on alkuperäistä hauskempi. Esimerkiksi kolmosjakson alun Stalker-viittaus nauratti ääneen. Sarja vie myös kauhuelementit eri tasolle. Erityisesti loppupuolen kaksoisolentokohtaukset ovat erittäin ahdistavia.
Huvittavia hahmoja ovat myös hissitonttu ja wc-kopissa vastaanottoa pitävä Alexander Skarsgårdin esittämä asianajaja. Pikkuroolissa nähdään myös Willem Dafoe sairaalassa haahuilevana paholaisena.
Maestro von Trier ei tällä kertaa ilmesty puhumaan jaksojen lopputekstien aikana omana itsenään. Ohjaajan ääni kyllä kuullaan, mutta hän on ilmeisesti Parkinsonin tautinsa vuoksi kuvan ulkopuolella. Von Trier nauraa itselleen itseironisesti myös useammassa kohtauksessa ja tekee cameo-roolin hahmona, jolle itse paholainenkin kumartaa.
Mystisimpiä ilmestyksiä on tällä kertaa esimerkiksi omien kyyneltensä järveen hukkuva Portinvartija, joka on saksalaisnäyttelijä Udo Kierin jättimäinen pää. Suht sakeilla tasoilla liikutaan myös kohtauksessa, jossa lääkärit operoivat hahmon huoneenkokoista jättisydäntä.
Parista varsin ällöttävästä kohtauksesta vastaa Naver-kuumakalle (Nikolaj Lie Kaas), joka onnistuu kahteen kertaan saamaan itse silmänsä päästään irti. Erikoistehosteet ovat aiempaa parempia, mutta myös juuri sopivan köpöjä. Myös leikkaus ja kameranheiluttelu korostavat lo-fi-tunnelmaa.
The Kingdom Exodus tuntuu turhan turvalliselta jopa rankemmissa body horror -kohtauksissaan. Laskelmoinnista näin surrealistista teosta ei voi syyttää. Lars von Trierin tuotannossa Valtakunta eroaa muista teoksista edelleen niin radikaalisti, että ohjaajalle suotakoon vanhojen muistelu ja osittainen toisto. Parkinsonin taudin ja elämänsä muiden ongelmien kanssa kamppaileva ohjaaja itse lienee varsin tyytyväinen saatuaan tehtyä sarjansa loppuun 25 vuoden jälkeen.
Tietysti sarja esittää paljon uusia kysymyksiä ja jättää vastaamatta suuren osaan yliluonnollisista omituisuuksistaan. The Kingdom Exoduksen genresekoitus irvailee muun muassa poliittiselle korrektiudelle, rasismille ja tasa-arvolle. The House That Jack House Built -elokuvan tapaan von Trier tuntuu esittävän myös vasta-argumentteja kriitikoilleen, tosin aivan eri tyylilajien avulla.
Ilman finaalijakson lopputekstien jälkeen tulevia viimeisiä kuvia sarjan päättyisi lähes yhtä ahdistavan synkästi kuin Twin Peaks: The Return. The Kingdom Exodus kiepauttaa vielä lopussakin kauhun helposti huumorin puolelle.
Sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa tulivat tarjolle Elisa Viihde Viaplayhin 9. lokakuuta. Uudet jaksot nähdään sunnuntaisin. Valtakunnan kaksi aiempaa kautta löytyvät myös suoratoistopalvelun valikoimasta.
Arviota varten katsottu koko viidestä jaksosta koostuva kausi.
