Arvostelu | Renny Harlin onnistuu lähes mahdottomassa – Luokkakokous 3 on vielä aiempiakin huonompi elokuva

27.07.2021 09:52 | Joonas Pikkarainen

Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily ei ole hauska, oivaltava tai edes ronskiudessaan shokeeraava.


Luokkakokous 3Ensi-ilta: 28.07.2021.
Alkuperäisnimi: Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Renny Harlin, Mari Perankoski ja Aleksi Bardy
Pääosissa: Sami Hedberg, Aku Hirviniemi, Jaajo Linnonmaa, Pertti Sveholm, Antti Luusuaniemi, Jukka Puotila
Pituus: 104 minuuttia
Ikäraja: K12


Taas koittaa Suomen elokuva-alalla se aika, kun kriitikot eivät tiedä paskaakaan lestistään. Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily jatkaa vuonna 2015 käynnistynyttä komediaelokuvien sarjaa, jonka leipätöikseen leffoja tiirailleet ovat lähes järjestään haukkuneet joka kerta maanrakoon. Samaan aikaan kansaa on virrannut solkenaan elokuvateattereihin ulvomaan suomikomedian uusimman messiaan edessä.

Eikä kolmas kerta todennäköisesti poikkea edeltäjistään.

Kassavirran loputonta kilkettä ei onnistu pysäyttämään edes koronarajoitukset, sillä odotetun jatko-osan ohjauksesta vastaa Suomen oma, hetkellisesti maailmalta palannut ohjaajapoika Renny Harlin. Toki miehen parhaat päivät näyttäisivät jääneen jo kauaksi historiaan, mutta maineensa osalta Harlinilla on edelleen vankka perusta suomalaisten elokuvafanien silmissä, millä Luokkakokous 3 häpeilemättä ratsastaa. Sen lisäksi uutukainen saa kunnian olla miehen uran ensimmäinen suomeksi puhuttu elokuva koskaan.

Luokkakokous 3

Luokkakokous 3 perustuu aikaisempien osien lailla vastaavalla järjestysnumerolla varustettuun tanskalaistuotanto Klassefesteniin, jota on tosin soviteltu vastaamaan paremmin suomalaista mielenmaisemaa. Ja mikäpä uhkuisikaan enemmän sinivalkoista kansallisylpeyttämme kuin kyrsän varresta alkava matka Tallinnaan metsästämään säälipil… naisia?

Reissunjohtajina toheloivat jälleen Jaajo Linnonmaa, Sami Hedberg ja Aku Hirviniemi, jotka hypähtävät aiemmista osista tuttujen Tuomaksen, Antin ja Niklaksen saappaisiin. Tällä erää työtön, naiseton ja rahaton Antti kaipaa eloonsa piristystä, jota kolmikko lähtee hakemaan ennen ristiäisiä sinkkuristeilyltä. Mukaan laivalle tarttuu myös Antin isä (Pertti Sveholm), jolla on omat hohdokkaat suunnitelmansa poikain päiden menoksi.

Harlinin, Aleksi Bardyn ja Mari Perankosken käsikirjoittama kohellus noudattaa aika uskollisesti aiempien osien tunnelmaa, joten se tarjoaa samaa pikkupojille suunnattua räävitöntä alapäähuumoria koko kestonsa edestä. Mikään ei ole tälläkään kertaa pyhää, eikä mikään sen puoleen ole edelleenkään hauskaa. Tosin tällä kertaa tekijät myöntävät oman paskuuden jo melkein itsekin. Se ei kuitenkaan estä heitä yrittämästä, joten lähes jatkuvalla syötöllä tykittävä vitsipatteristo lanaa ammuksensa toistuvasti useita kilometrejä sivuun kohteestaan.

Luokkakokous 3

Taustalla ovat pitkälti itse kehnot vitsit, jotka ovat ajastaan auttamattoman jäljessä ja luottavat alimpaan mahdolliseen nimittäjään. Pikkutuhmat viritelmät, puolipaljas pinta ja kaikki mahdollinen nivusiin kohdistuva on heitetty mukaan soppaan sen kummemmin miettimättä, mikä niissä oikeasti olisi hauskaa. Niiden vain oletetaan naurattavan. Ja vaikka vitsit tai hahmot eivät suoranaisesti koskaan sorru ilkeyteen, ne pohjautuvat pitkälti juuri samaan ajatusmaailmaan; esimerkiksi Hirviniemen esittämälle Niklakselle kuuluisi nauraa vain, koska hän on kaapissa elävä homo. ”Vitsi” on siinä, että hän tietämättään pukeutuu koko ajan stereotyyppisiin vaatteisiin ja flirttailee miesten kanssa. Heh heh.

Ja valtaosa vitseistä jää juuri tälle tasolle. Jos tekijöillä olisi ollut edes rohkeutta viedä huumori ronskisti yli sopivuuden rajojen – ja tätä toisinaan hieman hivutellaan – voitaisiin somessa näin jälkeenpäin päivitellä edes elokuvan mauttomuudesta. Nyt fiilis on lähinnä vain yhdentekevä.

Renny Harlinin läsnäolo näkyy puolestaan entistä suureellisemmassa tuotannossa, joka ei tee elokuvasta kuitenkaan yhtään sen parempaa. Luokkakokous 3 on toki kolmikkonsa näyttävin osa, jossa hidastukset, vaijeristuntit ja jälkikäsitelty anti uhkuvat olevinaan ison luokan toimintaa. Ohjaaja ei malta myöskään olla nyökkäilemästä omien vanhojen tuotantojensa tai muiden ohjaajien suuntaan perin alleviivaavin keinoin. Siinä missä Cliffhanger-viittaus nyt vielä menee omahyväisenä silmäniskuna, on Hohdon kopioimiselle sen sijaan paljon vaikeampi keksiä järkiperusteita.

Luokkakokous 3

Vaan juuri tällainen tarpeeton revittely tuntuu olevan Harlinilla elokuvan koko pointti, sillä heppa lähtee lapasesta vähän väliä kerronnan poukkoillessa täysin turhista kohtauksista toiseen ilman järjen häivää. On unikohtauksia, taianomaisia kohtaamisia ja kung-fu-elokuvista karanneita stuntteja, jotka on lyöty ruudulle vain koska on voitu. Sama sekoilu näkyy myös ihan juonitasolla, joskin näitä leffoja tuskin kukaan tarinan takia katselee – ja tekisi mieli sanoa ylipäätään, mutta yli puoli miljoonaa suomalaista on siitä kanssani vahvasti eri mieltä.

Vaan ellei se ole tullut vielä selväksi, niin alleviivataan se nyt itsekin: Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily on surkea elokuva. Se epäonnistuu olemaan hauska, oivaltava tai – yllättävää kyllä – edes ronskiudessaan shokeeraava. Siinä, missä kaksi aiempaa osaa onnistui sentään herättämään kohua, trilogian kolmas on vain yksinkertaisesti paska.

LUOKKAKOKOUS 3 – SINKKURISTEILY

”Luokkakokous 3:n tekijät myöntävät tekeleensä paskuuden jo melkein itsekin, mutta eivät onnistu naurattamaan lainkaan.”