Arvostelu: Netflixin Horse Girl -elokuva on nimestään huolimatta surrealistinen sekoitus scifiä, kauhua ja hulluutta

16.02.2020 10:15 | Aki Lehti

Näyttelijä Alison Brie on loistava mielenterveysongelmista kärsivänä naisena, jolla on yliluonnollisia kykyjä.

Netflixin Horse Girl -elokuvassa on kyllä hevonen ja nainen, mutta se on silti todella typerä nimi surrealistista scifiä, huuruista trippailua, avaruusolentoja, hulluutta, aikamatkailua, valveunien ja todellisuuden sekoittumista ja vähän kauhua sisältävälle mukavan sekopäiselle genrehybridille. Sattumalta Netflixin tarjontaa selatessa kohdalle osuessa moni taatusti luulee kyseessä olevan romanttisen komedian.

Itse asiassa sellaiselta Sundancen leffafestareilla maailmanensi-iltansa saanut Horse Girl aluksi vaikuttaakin. Muun muassa Mad Men – ja Community -tv-sarjoista tuttu Alison Brie esittää Sarah-nimistä naista, joka ei hallitse sosiaalisia tilanteita. Hän saa muut tuntemaan olonsa jopa epämiellyttäväksi kömpelyydellään. Sarah on kuitenkin fiksu, muut huomioon ottava ja empaattinen ihminen. Hänessä on silti jotain omituista.

Brie toimii myös elokuvan toisena käsikirjoittana yhdessä ohjaaja Jeff Baenan kanssa. Omasta ja sukunsa kamppailusta mielenterveyden ongelmien kanssa ammentava Brie tekee Horse Girlissä yhden uransa parhaista rooleista, taatusti siksi koska aihe on hyvin henkilökohtainen. Sarah on upean moniulotteinen hahmo.

Elokuvan alussa ohjaaja Baena esittelee Sarahin näennäisen simppelin maailman. Horse Girl näyttää ja tuntuu ensin henkilöhahmovetoiselta indie-elokuvalta, perinteisen näppärältä draamakomedialta. Sarah on töissä kangaskaupassa, hän käy hevostalleilla hoitamassa Willow-heppaa ja kuntoilee zumba-tunneilla.

Suurimman osan vapaa-ajastaan yksin kotona viettävä Sarah rakastaa yli kaiken Purgatory-tv-sarjaa. Hänen kämppäkaverinsa Nikki (Debby Ryan) yrittää boostata Sarahin elämää ja löytää hänelle kumppanin.

Alun kohtausten perusteella Sarah on vain yksinäinen, vähän surkea hahmo. Hänen elämänsä vaikuttaa aivan normaalilta, vaikka aivan kaikki ei tunnu olevan kohdillaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen mitä on luvassa. Horse Girl keikauttaa melko nopeasti kaiken päälaelleen ja muuttuu tyyliltään joksikin aivan muuksi.

Leffa kääntyy mukavan kahjoksi häröilyksi, joka ei paljon naurata. Sarahilla on ollut jo aiemmin mielenterveysongelmia, kuten myös muilla hänen suvussaan. Ensin unet ja valveunet alkavat sekoittua todellisuuteen. Pian Sarah alkaa uskoa olevansa isoäitinsä klooni, joka pystyy matkustamaan ajassa. Juonikuvioon liittyvät myös teleportaatio, salaliitot ja avaruusolennot.

Horse Girl sukeltaa todella syvälle surrealistisen yliluonnolliseen maailmaan, joka saattaa olla totta. Vaikka kaikki tapahtuisikin Sarahille oikeasti, niin silti pikkubudjetin elokuva on perhanan toimiva ja kunnianhimoinen kurkistus siihen mitä tapahtuu kun ihmismieli järkkyy. Leffa ei häpeile vetää huuruisen abstraktia kuvastoaan täysin överiksi. Erikoistehosteista kyllä huomaa, ettei rahaa ole ollut käytössä kovinkaan paljon, mutta ne toimivat silti aivan tarpeeksi uskottavasti. Sarahin kokemukset onnistuvat olemaan sekä kiehtovan kummallisia että ahdistavia.

Suurin syy siihen miksi leffa toimii on kuitenkin Brien näyttelijäntyö. Hänen Sarahinsa on ensin sosiaalisessa kömpelyydessään ihastuttavan rehellinen, jopa hauska. Hahmon pimeämmän puolen avautuessa esiin tulee pelottavan häiriintyneitä asioita, mutta katsoja on Brien ansiosta jo siinä vaiheessa täysin kiintynyt hänen hahmoonsa ja valmis ottamaan Sarahin kokemukset vastaan totena.

Lopussa leffa paljastaa hieman liikaa siitä onko Sarah psykoottinen vai tapahtuvatko yliluonnolliset asiat oikeasti. Se on vähän turhaa, mutta elokuva jättää silti lopullisen päätöksen katsojalle. Horse Girl ei ole mestariteos, mutta Netflix-leffaksi se on vallan mainio. Toivottavasti elokuva ei huku suoratoistopalvelun julkaiseman loputtoman roskan sekaan.

Horse Girl tuli tarjolle Netflixiin 6. helmikuuta.

HORSE GIRL

Muropaketin uusimmat