Arvostelu Pahanhautoja vie kotimaiset kauhuelokuvat uudelle tasolle

01.03.2022 20:10 Aki Lehti

Hanna Bergholmin debyyttiohjaus on todella toimivaa kauhua ja alkuvuoden parhaita elokuvia.


Ensi-ilta: 4.3.2022
Alkuperäisnimi: Pahanhautoja
Ohjaus: Hanna Bergholm
Käsikirjoitus: Ilja Rautsi
Pääosissa: Siiri Solalinna, Sophia Heikkilä, Jani Volanen & Reino Nordin
Pituus: 91 minuuttia
Ikäraja: K16


Hanna Bergholmin Pahanhautoja-debyyttiohjaus on kunnianhimoinen ja omaperäinen genre-elokuva, joka ei kuitenkaan ole pelkkää kauhua. Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa maailmanensi-iltansa saanut elokuva on fiksu, mukavan häiriintynyt ja groteski genrehybridi. Syvälle mielen syövereihin sukeltava leffa sekoittaa body horroria, kasvutarinaa, psykologista kauhua, fantasiaa, satiiria, synkkää satua ja monsterileffaa.

Elokuvan symboliikka on vahvaa, mutta tahallisen simppeliä.

Ahdistus ja synkät ajatukset manifestoituvat monsteriksi -juonikuvio on nähty kauhuleffoissa ties kuinka monta kertaa. Ilja Rautsin käsikirjoitus laittaa päähenkilö Tinjan (Siiri Solalinna) kirjaimellisesti hautomaan pahaa oloaan fyysiseksi hirviöksi. Esiteini-ikäinen tyttö hautomassa ja kasvattamassa munasta kuoriutuvaa kammotusta voi kuulostaa umpipöhköltä, mutta idea toimii mainiosti.

Solalinnan upeasti näyttelemä 12-vuotias Tinja on päällepäin täydellisen perheen tytär. Äidin (Sophia Heikkilä) elämä pyörii vain kiiltokuvapinnan esittelyssä Instagramin ja videoblogin kautta. Äidin oma urheilu-ura on aikoinaan päättynyt ennenaikaisesti loukkaantumiseen, joten nyt hän elää tyttärensä kautta. Hän kannustaa tai periaatteessa pakottaa Tinjan yhä parempiin suorituksiin telinevoimistelussa. Äitiään yli kaiken ihaileva tytär tekee kuten käsketään.

Jani Volasen näyttelemä isä on aivan täysi lapanen, jolla ei vaikuta olevan omaa tahtoa lainkaan. Pikkuveli Matias on myös vain osa kiiltokuvakokonaisuutta. Koko perhe on äidille vain jotain mitä esitellä netissä. Somesatiiri on kuitenkin vain pieni osa Bergholmin elokuvaa. Keskiössä on kaiken ikäisiin naisiin kohdistuvat epärealistiset odotukset ja mahdottomat vaatimukset.

Mukatäydellisen perheen elämän muuttaa päin ikkunaa lentävä lintu, jolta äiti vääntää niskat nurin ilman epäröintiä. Samana iltana Tinja kuitenkin löytää jo kertaalleen kuolleen linnun elossa. Hän vie linnun pienen munan mukanaan kotiinsa, luvaten pitää siitä huolta.

Muna kasvaa hetkessä jättimäiseksi ja Pahanhautoja nytkähtää kunnolla käyntiin sen kuoriutuessa.

Sisältä paljastuva hirviö on ilahduttavasti toteutettu vanhan koulukunnan animatronic-tekniikalla. Monsteri on upean ällöttävä, ja taatusti yksi syy Solalinnan taitavaan näyttelijäntyöhön. Jos vastanäyttelijä olisi toteutettu tietokonetehosteena, ei ensikertalainen ehkä olisi pystynyt näin taitavaan suoritukseen.

Hirviönukesta vastaa Gustav Hoegen, joka on työskennellyt muun muassa Star Wars– ja Jurassic World -elokuvissa. Monsterimaskeeraukset on puolestaan tehnyt esimerkiksi Game of Thronesista, Yön ritarista ja Saving Private Ryanista tuttu Conor O’Sullivan.

Tinjan Alliksi nimeämä otus on komean yököttävä ilmestys. Kunnon ällöleveleille päästään viimeistään siinä vaiheessa kun tyttö ruokkii lintumaista rumilusta oksentamalla sen suuhun jo kertaalleen syötyjä linnunsiemeniä.

Tinjan ja Allin välillä on niin henkinen kuin fyysinen yhteys. Metafora on simppeli. Alli on Tinjan syvälle sisäänsä hautomansa ajatukset, erityisesti äidiltään piilottamansa asiat. Monsteri muuttuu ihmismäisemmäksi, mutta tekee eläimellisen raakoja tekoja. Alli alkaa vahingoittaa niitä jotka ärsyttävät Tinjaa tai kohtelevat häntä kaltoin.

Elokuva antaa tietysti katsojan päättää onko olento oikea, todellinen monsteri vaiko Tinjan järkkyvän mielenterveyden aikaansaannos.

Tai ehkä pahin hirviö onkin äiti?

Ilja Rautsin näppärä käsikirjoitus pitää fokuksen tiukasti Tinjassa ja näyttää maailman vain hänen kauttaan. Siihen ei kuulu juuri muuta kuin perhe ja urheiluharrastus. Edes äidin someyleisöä ei esitellä. Näytön ja ruutujen toisella puolella oleva porukka saakin jäädä kasvottomaksi. Heidän negatiivinen vaikutuksensa Tinjan elämään riittää.

Pahanhautojan saama runsas kansainvälinen huomio on täysin ansaittua. Simppelein keinoin syviä pohtivan elokuvan häiriintyneen vinksahtanut fiilis ja visuaalit jäävät väkisinkin mieleen pyörimään. Pahanhautoja vie suomalaiset kauhuleffat uudelle tasolle.

PAHANHAUTOJA

”Pahanhautojan pastellisävyjen takana on kiehtovan karmiva kauhumaailma, jossa Siiri Solalinna näyttelee taitavasti tuplaroolin.”