Arvostelu Smile 2 on odotettua parempi, mutta unohtaa yhden kauhuelokuvien perussäännöistä

Pikavauhtia tehty Smile 2 on suora toisinto ensimmäisestä osasta. Rehellinen rahastus on silti ihan passelia kertakäyttökauhua, joka ei edes yritä sanoa mitään sen syvällisempää.

Ensi-ilta: 18.10.2024
Alkuperäisnimi: Smile 2
Ohjaus: Parker Finn
Käsikirjoitus: Parker Finn
Pääosissa: Naomi Scott, Kyle Gallner, Rosemarie DeWitt
Pituus: 128 minuuttia
Ikäraja: K16

Vuoden 2022 Smile-kauhuelokuva tuotti noin 17 miljoonan dollarin budjetillaan yli 217 miljoonaa, joten jatko-osa oli taattu. Ensimmäinen osa oli pöhköä, liki pelkästään kuluneisiin jump scare -säikyttelyihin luottanutta valtavirtakauhua. Ohjaaja-käsikirjoittaja Parker Finnin esikoiselokuva oli silti genressään yllättävän toimivaa kertakäyttöviihdettä, ja sisälsi lupauksen paremmasta.

Arvostelu | Smile-kauhuelokuva on yllättävän toimiva perinteinen böö-pelottelu

Pikavauhtia tehty Smile 2 on suora toisinto ensimmäisestä elokuvasta, joka tuntuu jatko-osaa enemmän uusintaversiolta. Päähenkilöt ja tapahtumapaikat ovat menneet vaihtoon, mutta kantava idea ja kauhuelokuvan säännöt ovat täsmälleen samat kuin edeltäjässä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Finn pääsee jälleen esittelemään teknistä osaamistaan, mutta säikyttelyn käsikirjoitus on todella laiska kyhäelmä – silkkaa copy-pastea ykkösosasta.

Jatkon pop-stara-päähenkilöä ympäröivän keinotekoisen maailman myötä Smile 2 on monin paikoin ykkösosaa visuaalisesti näyttävämpi elokuva. Muutamasta teknisesti kekseliäästä ja mukavan äklöttävästä gorekohtauksesta huolimatta kyseessä on silkka tilaustyö, jossa ohjaaja tekee juuri niin kuin studion massimiehet käskevät.

Kuva: © 2024 PARAMOUNT PICTURES

Vähemmän on enemmän

Ykkösosan harmaan arkisen maailman sijaan tällä kertaa ollaan pop-supertähteyden muovikuplassa, jossa ihmisten kasvoilla on jatkuva feikkihymy jo ennen kuin yliluonnollinen voima saa heidät irvistelemään mielipuolisesti.

Elokuva alkaa tyylikkäällä mukamas yhden pitkän oton kohtauksella, joka voisi olla peräisin ensimmäisen elokuvan lopputekstien väliin jemmatusta pätkästä. Tästä tarina hyppää hahmojen pariin, joilla ei ole minkään sortin kytkyä ykkösosaaan.

Smile 2 on alkuperäiselokuvan tavoin aivan liian pitkä. 128 minuutin mittainen kauhuelokuva unohtaa yhden genren tärkeimmistä säännöistä: vähemmän on enemmän.

Elokuvan parasta antia on sen pääosanesittäjä Naomi Scott, joka antaa leffalle jopa liikoja. Skye Riley -nimistä pop-tähteä esittävä brittiläinen Scott näyttelee pahuuden voimien ansiosta sekoavaa megajulkkista uskottavasti. Asiaa auttaa se, että Scott on myös laulaja ja tanssija. Hän hoitaa itse myös leffan tanssikohtaukset ja laulaa sen biisit.

Vuoden poissa parrasvaloista päihdeongelmiensa takia pysytellyt supertähti valmistautuu maailmankiertuetta varten. Kaikkien tunteman julkkiksen päihteetön elämä ja comeback muuttuvat mahdottomaksi kun hänen entinen diilerikaverinsa (Lukas Gage) tappaa itsensä Skyen edessä.

Kuva: © 2024 PARAMOUNT PICTURES

Visuaalisesti komea

Ykköselokuvan sääntöjen mukaisesti diilerin hulluksi tehnyt pahuus valtaa Skyen, jonka jälkeen hänellä on vain viikko aikaa elää. Siihen mennessä entiteetti saa uhrinsa sekoamaan ja riistämään henkensä.

Smile 2 on kahden tunnin itseään toistava paketti ennalta-arvattavia jump scare -säikyttelyjä, joihin tahtoo turtua jo ennen puoltaväliä.

Komeiden tanssikoreografioiden ja superrikasta pop-tähteä ympäröivän erikoisen maailman keskeltä löytyy useita visuaalisesti kiehtovia kohtauksia. Ohjaaja Finn toistaa kuitenkin ensimmäisen elokuvan jippoja liikaa myös teknisellä puolella. Kameran kääntäminen omituisiin kulmiin ja kokonaan ylösalaisin tuntuu turhan usein itsetarkoitukselliselta kikkailulta.

Päihdeongelmista kärsivä, tulevaa kiertuetta stressaava ja auto-onnettomuudessa kuollutta Paul-poikaystäväänsä (Ray Nicholson) sureva Skye vaikuttaa aluksi tarpeeksi vahvalta hahmolta ottamaan yhteen mystisen pahuuden kanssa.

Smile 2:n suurimpia ongelmia on se, että ensimmäisen elokuvan nähnyt tietää tasan mitä on luvassa. Ykkösosassa jännitys pysyi edes joten kuten yllä, koska yliluonnolliseen pahuuteen liittyvät säännöt selvisivät katsojalle päähenkilön kokemusten myötä.

Kuva: © 2024 PARAMOUNT PICTURES

Pelkkä pintaraapaisu

Tällä kertaa mytologia on ennalta selvä ja katsoja koko ajan Skyeta useamman askeleen edellä. Naomi Scott heittäytyy rooliin täysillä, mutta muutamaa ahdistavaa kohtausta lukuun ottamatta leffa ei pelota millään tasolla.

Väkivalta ja gore ovat ykkösosaa enemmän kehokauhuun kallellaan. Digitehostein toteutettu verellä läträäminen tuntuu silti todella kesyltä erityisesti muutama viikko sitten ensi-iltansa saaneen upean yrjöttävän The Substancen jälkeen.

Smile 2 yrittää kommentoida nykypäivän julkisuuden kauhuja. Koko teema jää silkaksi pintaraapaisuksi ja sanoo aiheesta vielä vähemmän kuin ykkösosa käsittelemättä jääneistä menneisyyden traumoista.

Jo ensimmäinen Smile lainasi kaiken paremmiltaan, mutta kasasi niistä ihan toimivaa aivotonta kertakäyttöviihdettä. Kakkososa nappaa mukaan mausteita myös esimerkiksi Brady Corbetin Vox Luxista ja vuoden 1990 Flatliners-leffasta, muttei jalosta niiden teemoja mihinkään suuntaan.

Kuva: © 2024 PARAMOUNT PICTURES

Yli kahden tunnin jump scare -säikyttely on periaatteessa täsmälleen sama elokuva kuin ensimmäinen, josta uupuu alkuperäisen yllätysmomentti. Originaalia visuaalisesti näyttävämpi jatko-osa onnistuu näppärämmin myös äänisuunnittelussaan. Leffan lopetus on hyvällä tavalla vielä ensimmäistäkin hölmömpi, joka aiemmasta poiketen toimii lähtiessään täysin lapasesta.

Loppuunkaluttuna valtavirran kertakäyttökauhuna Smile 2 viihdyttää lukuisista ongelmistaan huolimatta yhtä paljon kuin ykkösosa. Lisää on taatusti luvassa, mutta asiansa osaava ohjaaja Finn voisi tehdä seuraavaksi jotain aivan muuta kuin pikaruokapelottelua. Tai ainakin antaa jonkun muun käsikirjoittaa tekeleensä.

SMILE 2

”Smile 2 muistuttaa suoraa jatko-osaa enemmän uusintaversiota, mutta on silti yllättävän toimivaa kertakäyttökauhua.”