Arvostelu Taru sormusten herrasta (1978) on nykysilmin sekasotku, jota on raskas katsoa

Vuonna 1978 valmistunut, Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta -animaatio herätti aikanaan huomiota uraauurtavalla tekniikallaan.

Uusintajulkaisun ensi-ilta: 23.2.2024 (ensimmäisen kerran julkaistu Suomessa 21.3.1980)
Alkuperäisnimi: The Lord of the Rings
Ohjaus: Ralph Bakshi
Käsikirjoitus: Chris Conkling & Peter S. Beagle, perustuu J. R. R. Tolkienin romaaneihin
Ääniosissa: Christopher Guard, William Squire, Michael Scholes, John Hurt & Anthony Daniels
Pituus: 134 minuuttia
Ikäraja: K12

Elke eli Elävän kuvan keskus tuo valkokankaille uudestaan vuonna 1978 valmistuneen, Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1980 julkaistun Taru sormusten herrasta -animaatioelokuvan. Ralph Bakshin ohjaama animaatio oli aikoinaan ensimmäinen J.R.R. Tolkienin Sormustarun tarinoista tehty elokuvaversio, mutta myös animaatiotekniikaltaan uranuurtaja.

Bakshin animaatio on kunnianhimoinen tuotanto, jonka oli alun perin määrä kattaa kaikki Tolkienin tarinan kolme kirjaa. Lopulta rahat ja aika loppuivat kesken, ja tekijöiden oli tyydyttävä julkaisemaan tarina, joka käsittää kirjoista Sormuksen ritarit ja Kaksi tornia, mutta jää sen jälkeen kesken. Alun perin ajatuksena oli tehdä jatko-osa, jossa Kuninkaan paluu olisi vetänyt tarinan yhteen, mutta tätä ei koskaan saatu tehtyä.

Niinpä Bakshin Taru sormusten herrasta on vain puolikas, vaikka sen nimi uskotteleekin kokonaisesta tarinasta. Elokuvan nimestä jätettiin aikoinaan studion vaatimuksesta pois lisäliite “Osa 1”, koska tuottajat arvelivat, etteivät ihmiset menisi katsomaan puolikasta elokuvaa.

Sellaiselle katsojalle, joka odottaa näkevänsä Sormustarun kokonaisuudessaan, voi kahden tunnin ja vartin mittainen animaatio tuntua hämmentävältä ja pettymykseltä.

Bakshin Taru sormusten herrasta oli aikoinaan teknisesti uraauurtava animaatio. Se on tehty suurelta osin rotoskopialla – eli kohtaukset on ensin kuvattu oikeilla näyttelijöillä, jonka jälkeen nämä on jäljennetty filmiltä piirretyiksi versioiksi. Elokuvassa myös yhdistellään runsaasti perinteistä, selluloidikalvolle piirrettyä animaatiota ja rotoskopioitua, näyteltyä kuvaa.

Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

Psykedeelinen kokonaisuus

Taru sormusten herrasta -animaatiossa tuttujen hahmojen ääninä kuullaan joitakin tunnettuja ääninäyttelijöitä uransa alussa. Frodolle äänensä antaa Christopher Guard, Gandalfille William Squire ja Samille Michael Scholes. Aragornina toimii puolestaan John Hurt ja Legolasina Anthony Daniels.

Frodon ja kumppaneiden matka kohti Tuomiovuorta sisältää runsaasti tarinallisia outouksia, joista osa varmastikin johtuu siitä, että tekijöille tuli lopulta kiire saada elokuva valmiiksi. Käsikirjoituksellisesti tarina jumittaa välillä valtavan pitkään ja yksityiskohtaisesti jossakin kohtauksessa, välillä osa tapahtumista hypätään kokonaan yli ja välillä leikkaus toistaa samaa kohtausta useamman kerran.

Bakshin Taru sormusten herrasta -animaatio on pakkokatsottavaa jokaiselle Tolkien-fanille ainakin kerran elämässä. On kuitenkin myönnettävä, että elokuvan tekniikka on niin vanhentunutta, että sen katsomisesta on nykypäivänä vaikea kunnolla nauttia.

Silmille hyppäävät etenkin suuret taistelukohtaukset, missä osa hahmoista ratsastaa yksinkertaisesti piirretyillä hevosilla, osa hahmoista ja hevosista puolestaan on oikeita näyttelijöitä. Piirrettyjen ihmishahmojen ja kuvattujen näyttelijöiden yhdistelmästä tulee suorastaan psykedeelinen tunnelma.

Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

Inspiraatio Peter Jacksonille

Bakshin animaatio toimi inspiraationa myös Peter Jacksonille, joka otti siitä ideoita ja jopa suoranaisia kuvakulmia omiin Taru sormusten herrasta -elokuviinsa. Esimerkiksi kohtaus, missä hobitit piileskelevät hevosella ratsastavaa sormusaavetta puun juurien kätköissä, on suoraan Bakshin animaatiosta.

Nykypäivänä elokuva tuntuu kuitenkin enää pelkästään mielenkiintoiselta kuriositeetilta, jonka uraauurtavuutta on vaikea hahmottaa animaatiotekniikan kehityttyä viime vuosikymmeninä niin valtavasti. Lisäksi animaatio oli jo omana aikanaan suunnattu lasten sijaan aikuisemmalle yleisölle. Tämän päivän lapsikatsojille se tuskin toimii enää ollenkaan.

Nykysilmillä katsottuna animaatio näyttää valtavalta sekasotkulta, jossa kunnianhimo on ajanut käytössä olevien resurssien ohi. Animaatio on ajoittain herttainen, kuvauksellisine taustoineen kaunis ja teknisesti mielenkiintoinen, ajoittain pelkästään turhauttavan raskassoutuinen katsottava.

Mutta mielenkiintoinen kuriositeetti ja tärkeä palanen animaation historiaa se on silti.

Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

TARU SORMUSTEN HERRASTA

”Ralph Bakshin Taru sormusten herrasta -animaatio on omaperäinen ja tekniikaltaan tärkeä palanen animaation historiaa. Nykykatsojalle se saattaa avautua vain kammottavana sekasotkuna.”