Arvostelu James McAvoyn uusi Speak No Evil on täysin turha tekele, joka hukkaa kokonaan alkuperäisen kauhuelokuvan idean

Speak No Evil on odotetusti vuoden turhin kierrätys. Vesitetystä jenkkiversiosta uupuu originaalin säälimätön synkkyys ja julma ääriväkivalta. Surkea käsikirjoitus hukkaa pätevät näyttelijät ja komeat kuvat kliseiseen kauhubulkkiin.

Ensi-ilta: 13.09.2024
Alkuperäisnimi: Speak No Evil
Ohjaus: James Watkins
Käsikirjoitus: James Watkins
Pääosissa: James McAvoy, Mackenzie Davis, Aisling Franciosi, Alix West Lefler, Dan Hough & Scoot McNairy
Pituus: 110 minuuttia
Ikäraja: K16

Speak No Evil on odotetusti vuoden turhin uusintaversio. Vain kaksi vuotta sitten ensi-iltansa saaneen julmuudessaan karmivan upean, saman nimisen tanskalaiskauhuelokuvan jenkkiversio hukkaa alkuperäisen elokuvan pointin kokonaan.

Speak No Evil -uusinta tarjoaa kyllä useita komeita kuvia, kohtauksia ja näyttelijänsuorituksia. Kauhuelokuvaksi tai edes trilleriksi sitä on kovin hankala kutsua. Leffa ei pelota millään tasolla. Alkuperäisen ahdistava tunnelma, sekä fyysistä ja henkistä pahoinvointia aiheuttanut ääriväkivalta uupuu täysin.

Christian Tafdrupin ohjaama vuoden 2022 Speak No Evil oli reippaasti velkaa esimerkiksi Michael Haneken ja Lars von Trierin ohjaustöille. Elokuva vertautui alkupuoliskonsa ajan myös Ruben Östlundin keskiluokkaa kritisoiviin satiireihin.

Viimeisen puolituntisen julmuus toi mieleen lähinnä Haneken alkuperäisen Funny Games -elokuvan.

Kuva: © 2024 Universal Studios

Pinnaltaan orjallinen uusinta

James Watkinsin käsikirjoittama ja ohjaama uusintaversio on perinteistä Blumhouse-bulkkia, joka muutamaa kohtausta sekunnin tai pari pätkimällä olisi hyvin todennäköisesti mennyt ainakin Jenkeissä läpi PG-13-ikärajalla varustettuna.

Kierrätyksestä tulee mieleen myös todella köyhän miehen versio Sam Peckinpahin vuoden 1971 Olkikoirat – Straw Dogs -klassikosta.

Juoneltaan elokuva seuraa alkuperäistä silti orjallisesti. Moni kohtauksista on kuva kuvalta suora toisinto. Uutuus on alkuperäistä liki 20 minuuttia pidempi ja käyttää enemmän aikaa hahmojen taustoihin. Hahmot jäävät silti alkuperäistä enemmän yhden idean luonnoksiksi.

Tällä kertaa Lontossa asuva amerikkalaisperhe ystävystyy lomamatkallaan brittiperheen kanssa, joka kutsuu heidät viikonloppureissulle kylään Englannin maalaismaisemiin.

Kuva: © Universal Studios

Syvempi sanoma uupuu

James McAvoyn esittämä Paddy, vaimonsa Ciara (Aisling Franciosi) ja heidän mysteerisairaudesta kärsivä mykkä Ant-poikansa (Daniel Hough) ovat kuitenkin jotain aivan muuta kuin väittävät.

Amerikkalaispariskunta Louise ja Ben Daltonia esittävät Mackenzie Davis ja Scoot McNairy. 11-vuotiaana Agnes-tyttärenä nähdään Alix West Lefler.

Tälläkin kertaa isäntäpariskunnan käytös muuttuu viikonlopun edetessä yhä oudommaksi ja epämiellyttävämmäksi. Kaksikon kasvatusmetodit, käytöstavat ja yleinen kahjous saisivat kenet tahansa häipymään paikalta liki saman tien.

Tafdrupin alkuperäiselokuvan keskiössä oli kohteliaisuus. Elokuva oli ajatusleikki ja tutkielma siitä, kuinka kauan sivistyneillä keskiluokkaisilla ihmisillä kestää tajuta olevansa tekemisessä puhtaan pahuuden kanssa. Leffa näytti kuinka käytöstavat voivat sammuttaa nykyihmisen luontaisen vaiston paeta tai taistella.

Kuva: © Universal Studios

James McAvoy -show

Uusintaversion kylään tuleva amerikkalaispariskunta muistuttaa puolestaan kauhuleffojen perinteisiä riemuidiootteja, joiden itsesuojeluvaisto on täysin hukassa.

Mackenzie Davis ja Scoot McNairy ovat oivia näyttelijöitä, mutta heidän kemiansa eivät kohtaa. Kaksikko ei vakuuta pariskuntana, joka yrittää suojella toisiaan ja lastaan. Ei vaikka parivaljakolle on kirjoitettu alkuperäisestä poiketen samaistuttavia parisuhdeongelmia.

Ben-isän korostettu nysvämäisyys antaa vielä alkuperäistäkin enemmän tilaa McAvoyn esittämän Paddy-sekopään tosimiehisyydelle. Toksisen maskuliinisuuden ruumiillistumaa esittävä McAvoy vaikuttaa olevan porukasta ainoa jolla on ollut hauskaa. Mies tajuaa esiintyvänsä kehnossa kierrätyksessä, jonka kantavana ideana on hänen överi äijäilynsä, joka muuttuu silkaksi hulluudeksi.

Suonet pullistelen suunnilleen mieshaarassa kävellessäänkin oleva Paddy ei kuitenkaan pelota, eikä varsinkaan ahdista. Se on ylipäätään kierrätyksen suurin ongelma verrattuna sairaan julmaan tanskalaisversioon.

Kuva: © Universal Studios

Puolet Speak No Evilista on luokattoman kehnoa elokuvaa

Huono puolikas on ei niin yllättäen se, joka eroaa eniten alkuperäisestä. Loppupuoliskosta uupuu kokonaan lähdemateriaalin suora isku palleaan, shokeeravat kuvat, jotka jäivät vaivaamaan ja pyörimään mieleen päiväkausiksi.

Eniten kierrätyksessä ärsyttää silti se, että kaikki näyttelijät antavat elokuvalle itsestään aivan liikoja. Speak No Evil on pitkälti McAvoyn sekoilushow, mutta junioreita myöten kaikki näyttelijät tekevät mainiota työtä.

Leffa myös näyttää hyvältä. Ohjaaja Watkins sommittelee kuvansa kunnialla ja saa Englannin maalaismaisemien kauneuden ja isäntäperheen talon omituisen tunnelman ristiriidasta jopa yllättävän paljon irti. Asiassa auttaa konkarikuvaaja Tim Maurice-Jones.

Parista kohtauksesta löytyy hitunen alkuperäisen epämiellyttävää tunnelmaa. Ne ovat kuitenkin leffan alkupuolella, jolloin isäntäperhe yrittää vielä huijata olevansa aivan tavallisia ihmisiä.

Kuva: © 2024 Universal Studios

Goren ja satiirin sijaan räjähdyksiä

Leffan viimeinen kolmannes lähtee aivan omille raiteilleen. Vesitetyn version loppu poikkeaa alkuperäisen lisäksi täysin siitä mitä uutuus itse yrittää aluksi olla. Sen enempää amerikkalaisyleisölle suunnattua loppua spoilaamatta totean vain, että originaalista poiketen brutaali on viimeinen sana jolla elokuvaa voi kuvailla. Myös pikimusta satiiri loistaa poissaolollaan, mutta ehkä jenkkiyleisölle riittää sen sijaan alkuperäisestä uupuneet räjähdykset.

Speak No Evil loikkaa loppupuolellaan liki eri genreen ja muuttuu valmiiksipureskelluksi liukuhihnakauhuksi, joka on todella kesyä kamaa K16-ikärajan tekeleeksi.

Tarjolla on turruttava parituntinen, josta tuskin edes alkuperäisversiota näkemätön katsoja saa juuri mitään irti. Vuoden 2024 Speak No Evil on täysin turha kierrätys, josta uupuu originaalin sietämättömän julma ahdistus, gore ja tutkielma ihmisten käytöksestä ääritilanteessa.

Alkuperäisessä vuoden 2022 Speak No Evil -leffassa puhutaan kaiken lisäksi pitkälti englantia. Originaali löytyy kaikista yleisimmistä videovuokrauspalveluista.

SPEAK NO EVIL

”Speak No Evil on malliesimerkki vesitetystä eurokauhusta. Jenkkimarkkinoille suunnattu turaus pitää katsojiaan idiootteina.”

Arvostelu | Julman väkivaltainen Speak No Evil on kauhuelokuva, joka ei jätä katsojaa rauhaan