Arvostelu Jennifer Lopezin The Mother on jopa Netflix-asteikolla täysin luokatonta toimintamoskaa
The Mother on ruma, sieluton, surkeasti näytelty ja leikattu toimintaelokuva. Sen kehnous ei edes naurata.
Ensi-ilta: 12.5.2023 (Netflix)
Alkuperäisnimi: The Mother
Ohjaus: Niki Caro
Käsikirjoitus: Misha Green, Andrea Berloff ja Peter Craig
Pääosissa: Jennifer Lopez, Joseph Fiennes, Omari Hardwick, Gael García Bernal
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K16
Netflixin Jennifer Lopezin tähdittämän The Mother -toimintaelokuvan arvostelut sai julkaista vasta tänään.
Se kertoo leffan tasosta melkeinpä kaiken tarvittavan. Actionmäiske on niin turruttavan tylsää Netflix-bulkkia, että Lopezin ohella elokuvassa esiintyvien Joseph Fiennesin ja Gael Garcia Bernalin puolesta hävettää.
The Motherin on ohjannut Disneyn Mulan-uusintaversion tunaroinut Niki Caro. Käsikirjoituksentapaisen ovat raapineet kasaan Lovecraft Country -sarjan luoja Misha Green, Straight Outta Comptonista tuttu Andrea Berloff ja Peter Craig. Elokuvan ansioksi laskettakoon se, että kässäristä saa oivaa opetusmateriaalia. Tarjolla on malliesimerkki lukuisia kertoja muokatusta, mutta vasurilla hutaistusta käsikirjoituksesta, jossa on pielessä melkeinpä kaikki.
Netflixille vastaava kuona kelpaa tunnetusti kerta toisensa jälkeen.
Lopez esittää elokuvassa nimetöntä palkkatappajaa, jonka on pakko lopettaa vuosikausien piileskely pahisten siepatessa hänen tyttärensä.
Lucy Paezin näyttelemä Zoe-juniori on pakko antaa adoptoitavaksi heti syntymänsä jälkeen, jotta ilkiöt eivät löydä häntä. Kuvioissa pyörii myös Omari Hardwickin näyttelemä FBI-agentti, joka jeesaa Lopezin liksalistijää ja raportoi jälkikasvun elämästä säännöllisesti biologiselle äidille.
Ohjaaja Niki Caron Mulan-versio oli melko mystinen tapaus hänen pätevien North Country -ja Whale Rider -elokuviensa jälkeen. Disneyn palkkalistoilla ohjaajat harvoin pääsevät tekemään näköisiään leffoja. Mulan vaikutti siltä kuin ohjaaja olisi unohtanut melkein kaiken aiemmin hallitsemansa.
The Mother on jopa edeltäjäänsä kehnompi elokuva, jonka läpi Jennifer Lopez juoksee ja mekastaa kuin puoliunessa. Hahmo muuttuu kohtauksesta toiseen kuin eri ihmiseksi. Yhtenä hetkenä hän on epäuskottava todellisuudesta vieraantunut tappajakovis, seuraavana herkkä ja rakastava äiti. Välillä päätään nostaa välinpitämätön mutsi, joka on kyllästynyt suunnilleen koko maailmaan. Sitten hän on halukas yhteistyöhön, ennen kuin päättää olla jälleen yksinäinen susi.
Naisesta ei saa otetta, eikä hänen ja tyttärensä kohtalo voisi vähempää kiinnostaa.
Gael Garcia Bernal käy vain kääntymässä muutamassa kohtauksessa. Hänen hahmonsa on selvästi päätynyt suureksi osaksi leikkaamon lattialle. Joseph Fiennesin pääpahisparka ilkeilee mukana loppuun saakka. Fiennesin esittämä Adrian Lovell on aivan yhtä mitäänsanomaton hahmo kuin päähenkilö.
Heti ensimmäisestä toimintakohtauksesta alkaen ohjaaja rikkoo 180 asteen sääntöä. Mäiskeessä ei ole mitään tolkkua säksätysleikkauksineen.
Ihmiset, autot, moottoripyörät ja moottorikelkat sinkoilevat vasemmalta oikealle, mutta suunta vaihtuu vain muutaman sekunnin aikana leikkauksen ansiosta ties kuinka monta kertaa. Hektisen päätön kohellus on raivostuttavaa. Jatkuvuusleikkauksen sähellys puuduttaa jo ensimmäisen vartin jälkeen.
Säännöt on tietysti tehty rikottaviksi, mutta moiseen ei kannata ryhtyä jos kyvyt eivät riitä. The Mother on vielä monin verroin edeltäjäänsä kehnommin leikattu. Suosittelen katsastamaan tämän tarkkanäköisesti Mulanin kökköyttä käsittelevän videopätkän. Aivan kaikkea ei voi laittaa ohjaajan piikkiin.
Hömppätoimintaelokuvan ei tietenkään tarvitse olla realistinen, mutta The Motherin typeryys on omaa luokkaansa. Leffa ottaa itsensä myös täysin vakavissaan.
Alussa raskaana olevaa sankariamme puukotetaan vatsaan, ja vauva syntyy keisarinleikkauksella. Tämä ei liian monta John Wick -elokuvaa katsonutta naista hidasta. Toisaalta kovin kiirekään hänellä ei tunnu olevan. Lopezin hahmo ehtii puukotussynnytyskokemuksen jälkeen jossain välissä laittaa contouring-meikkinsä viimeisen päälle kondikseen. Vasta sitten karataan Alaskaan pahiksia piiloon.
Tästä The Mother hyppää 12 vuotta eteenpäin. Äiti piileskelee edelleen keskellä metsää mökissä, eikä ole vanhentunut päivääkään. Keskellä ei-mitään on ilmeisesti maailmanluokan kauneussalonki ja kampaamo. Ilman juoksevaa vettä, sähköä ja sisävessaa elävä nainen on edelleen kuin suoraan shampoomainoksesta repäisty. Toki jos skutsissa olisi piilossa miessankari, niin hänenkin hiuksensa ja parransänkensä olisivat millintarkasti kohdillaan.
Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen leffa hyytyy täysin. Äidin ja tyttären täytyy bondata. Laahaavan tutustumisen lisäksi esiteini täytyy tietysti kouluttaa taskukokoiseksi tappajaksi. Myös Fiennesin pahis katoaa kertomuksesta kokonaan. Äijä tupsahtaa takaisin tarinan lopputaistoon kuin tyhjästä.
Ben Seresin -kuvaajan ja ohjaajan päätös käyttää kalansilmälinssiä tehokeinona toistuvasti on käsittämätön.
Linssin taltioimat kuvat vääristävät päähän osumaa ottaneen hahmon näkemän maailman. Todellisuus muuttuu reunoilta kaarevan epäselväksi. Samaa linssiä käytetään kuitenkin ties kuinka monessa kohtauksessa ilman mitään järkevää syytä. Osumaa vaikuttavat ottaneet vain elokuvan tekijät.
Luminen Kanada näyttää muutamassa ilmakuvassa komealta ja kauniilta. Maisemakuvien toistuessa ties kuinka monta kertaa dronen toivoisi tipahtavan taivaalta. Las Palmas puolestaan ei näytä Kuubalta – ei vaikka sinne on roudattu muutama vanha kaara kaahattavaksi.
Leffan alkuperäismusiikista ei jää mitään mieleen, mutta Massive Attackia ja Grimesia kuuntelee mielellään jopa tällaisen tauhkan taustalla.
Mysteeriksi jäänee miksi laulujensa oikeudet omistava Kate Bush on antanut luvan käyttää leffassa This Woman’s Work -biisiään. Se on soinut ties kuinka monessa elokuvassa ja sarjassa. Bush on silti tarkka kappaleidensa käytöstä. Esimerkiksi viime kesänä uudelleen jättihitiksi Stranger Thingsin myötä noussut Running Up That Hill päätyi mukaan, koska muusikko oli sarjan fani.
The Motherin kohtaus jossa This Woman’s Work soi on malliesimerkki siitä kuinka katsojaa koitetaan manipuloida tuntemaan jotain tunnetun laulun avulla. Kun visuaalit eivät hetkauta suuntaan tai toiseen, niin ehkäpä biisi auttaa.
Tässä tapauksessa ikivanha kikka ei toimi.
The Mother on ruma, sieluton, surkeasti näytelty ja leikattu elokuva – kammottavan huono aivan väärin tavoin. Sen kehnous ei edes naurata. Kahden tunnin aikana tylsääkin tylsempi tekele onnistuu ärsyttämään vain pariin otteeseen.
THE MOTHER
”The Mother -toimintamäiskettä ei kehtaa suositella edes kovimmille Jennifer Lopez -faneille.”
