Arvostelu There’s Something in the Barn on tympeä kauhukomedia, jonka haluaa unohtaa mahdollisimman pian
Kuva: © Scandinavian Film Distribution
Jouluaiheisista kauhukomedioista ei ole suotta pulaa, mutta seuraavaa hyvää saadaan vielä odottaa.
Ensi-ilta: 1.12.2023
Alkuperäisnimi: There’s Something in the Barn
Ohjaus: Magnus Martens
Käsikirjoitus: Aleksander Kirkwood Brown, Josh Epstein & Kyle Rideout
Pääosissa: Martin Starr, Amrita Acharia, Townes Bunner, Zoe Winther-Hansen & Kiran Shah
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16
Jouluvalojen alkaessa peittää näkyvyyden ja kulkusten rääkätessä tärykalvoja on jälleen hyvä muistaa, että joulu on silkkaa kauhua. Kilttien lapsosten vastaanottaessa kapitalistista ilosanomaa televisioista, pukin tuhmalle listalle joutuneet ovat sentään voineet nauttia jouluaiheisista kauhuelokuvista. Harmillisesti genren tarjonta ei vain ole päätä huimannut.
Suomalaisnorjalaista tuotantoa oleva kauhukomedia There’s Something in the Barn ei tosin tee joulutähdestä sen kirkkaampaa, vaan se jää lukuisten muiden genresisarusten lailla varsin unohdettavaksi tekeleeksi. Televisiosarjojen ohjaajana paremmin tunnetun Magnus Martensin ohjaustyö seuraa Norjaan muuttavaa amerikkalaisperhettä, joka aikoo muuttaa perintönä saamansa kartanon eksoottiseksi majataloksi. Vaan kun perhe innostuu pistämään periamerikkalaisen joulushown pystyyn, alkaa ladossa majaileva tonttu nähdä kirjaimellisesti punaista.
Kuva: © Scandinavian Film Distribution
Sitä ennen Aleksander Kirkwood Brownin, Josh Epsteinin ja Kyle Rideoutin luoma käsikirjoitus pyrkii tosin kaivamaan nauruja amerikkalaisten ja norjalaisten kulttuurieroista, joiden osumaprosentti lähenee nollaa. Vitsit pyörivät härmäläisillekin tuttujen ja kuluneiden kliseiden ympärillä, kun sulkeutuneista skandeista ei lähde pihahdustakaan ilman viinapullon korkkaamista. Osansa saavat myös täkäläinen kohteliaisuus, turvallisuus sekä tietenkin pitkät välimatkat.
Vitsien kohderyhmä tuntuukin suunnatun enemmän jenkkiyleisölle, joille sutkautukset voivat olla hieman tuoreempia. Silti näiden rytmitys ontuu ja kärki on harvoin terässä, jolloin suurin osa letkautuksista eivät vain naurata. Edes perheen isää esittävän Martin Starrin kaltainen komedialahja ei onnistu nostamaan tälle tuputettua dialogia sen hauskemmaksi, ja lapsia esittävät Townes Bunner sekä Zoe Winther-Hansen vasta suoltavatkin omia rivejään rasittavan innottomasti.
There’s Something in the Barnin näkyvin kulttuuriero tuntuukin jääneen kameran taakse Martensin ja näyttelijöiden välillä, jotka eivät ole löytäneet yhteistä säveltä tuotannolle.
Kuva: © Scandinavian Film Distribution
Kuin humalainen valepukki jouluaattona
Riitasointuisuus näkyy näyttelijäsuoritusten ohella myös There’s Something in the Barnin yleisessä tunnelmassa, joka tuntuu hapuilevan sopivaa kohderyhmää alusta alkaen. Jatkuva irrottelu ja kepeys saavat touhun tuntumaan vähän liiankin lapselliselta, mutta samalla posketon verellä läträys nostaa ikärajan huomattavasti varttuneemmalle katsojalle. Silti lopputulos ei tunnu palvelevan oikein kumpaakaan ikäryhmää. Joulun sanomaa etsivätkin jäävät harhailemaan lumimyräkkään.
Leffan kauhupuoli ei onnistu yllättämään sekään, vaikka touhu pidetään loppuun saakka komediallisena. Veteraaninäyttelijä Kiran Shahin johtamat tontut pääsevät irrottelemaan oikein kunnolla, mutta fiilis on kuin pehmeää joulupakettia avatessa. Kunnon rytinää odottavat saavat vain epämääräisesti kudotun villasukan, joita löytyy vaatehuoneen perältä jo puolisen tusinaa entuudestaan.
There’s Something in the Barn ei ole pyhien uusi kulttielokuva, joka nousisi vuosittaiseksi jouluperinteeksi. Sen sijaan luvassa on iloton ja liikaa yrittävä raina, jonka haluaa jättää taakseen mahdollisimman nopeasti.
THERE’S SOMETHING IN THE BARN
”There’s Something in the Barn ei ole joulun uusi perinneleffa.”
