Porno ja erotiikka valtaavat valkokankaan loppuviikosta Viva Erotican merkeissä
Kuva: © Viva Erotica
Eroottisten elokuvien oma tapahtuma Viva Erotica järjestetään taas Helsingissä tällä viikolla. Teatteri WHS Unionissa esitetään 25.-28. huhtikuuta elokuvia, jollaisia ei yleensä valkokankaalta Suomessa näe.
Viva Erotica kutittelee aisteja tänä vuonna seuraavalla kattauksella:
Torstai 25.4.
18.00 Chicken Ranch (1982; Sandi Sissel & Nick Broomfield; DCP; 1h14min)
20.00 Debbie Does Dallas II (1981; Jim Buckley; DCP; 1h21min)
Perjantai 26.4.
18.00 Kyrkoherden (1970; Torgny Wickman; 35mm;1h30min)
20.00 Wakefield Poole’s Bible! (1974; Wakefield Poole; DCP; 1:24)
22.00 Behind Convent Halls (1978; Walerian Borowczy; DCP 1:35)
Lauantai 27.4.
18.00 Néa – niin nuori… niin utelias (1976; Nelly Kaplan; 35mm 1h30min)
20.00 Hot Legs (1979; Bob Chinn; 35mm 1h13min)
22.00 Porno (1990; Marek Koterski; DCP; 1h18min)
Sunnuntai 28.4.
17.00 Super 8½ (1994; Bruce LaBruce; DCP 1h39min)
19.15 Sad Girls of The Mountains (2019; Candy Flip & theo Meow; DCP 1h22min)
Yksittäiset näytökset maksavat 10 euroa, päiväpassi 15 / 25 euroa ja koko festivaali 55 euroa. Elokuvat ovat joko englanninkielisiä tai tekstitetty joko suomeksi tai englanniksi. Ikäraja on luonnollisesti K18.
Lisätietoja Viva Erotican kotisivuilla.
Tapahtuman tiedote kertoo ohjelmistosta seikkaperäisemmin seuraavaa:
”Viisi vuotta sitten starttasimme Viva Erotican Colin Higgingsin elokuvalla Teksasin paras pikku porttola (1981), tuhmalla musiikki-ilottelulla Chicken Ranchista, laittomasta mutta legendaarisesta eli aidon teksasilaisesta bordellista – joka joutui sulkemaan ovensa vuonna 1973. Mutta se ei vielä ollut sen pituinen se, ja niinpä palaamme nyt vuoden 2024 Viva Erotican avajaisiltana (25.4.) uudelle Chicken Ranchille, jonka ovela yrittäjä Walter Plankinton avasi Nevadaan kolme vuotta alkuperäisen paikan häviön jälkeen. Wanhan ajan mytologian houkuttamana ja uteliaana tutustumaan tämän oikeastaan hieman nuhruisen näköisen paikan päivittäiseen elämään, brittiläiset dokumentaristit Sandi Sissel ja Nick Broomfield lähtivät vilkaisemaan sitä – ja saivat, sanotaanko näin, kenties jotain muuta kuin odottivat… Mutta Chicken Ranch ei ollut 70-luvun Teksasin ainoa seksisensaatio – sieltä löytyi myös Dallas Cowboysin cheerleadertiimi, joka vuodesta 1970 lähtien ryhtyi kehittämään siveästä sivuraja-akrobatiasta aitoamerikkalaisen seksikkyyden spektaakkelia. Vuonna 1978 Jim Buckley muokkasi menevistä minihameista ja pirtsakasta pepunkeinutuksesta puhdasta pornoa klassikossaan Debbie Does Dallas; ja hänen vielä riehakkaampi jatko-osansa Debbie Does Dallas II (1981) vie entisen cheerleaderimme… Chicken Ranch -henkiseen bordelliin. Jo vain, näin se populaarikulttuuri toimii: ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Koska eroottinen elokuva on alusta asti viihtynyt hemaisevien nunnien ja himokkaiden pappien parissa, toisena päivänä (26.4.) tarkastellaan muutamaa erityisen ainutlaatuista cinema sordida -yksilöä. Aloitamme ruotsalaisen aikuisviihdeveteraani Torgny Wickmanin leffalla Kyrkoherden, joka on eriskummallinen esimerkki kauhukierteellä varustetusta periodierotiikasta: tuomittu noita kiroaa kiivailevan kirkonmiehen, jonka jälkeläinen saa näin kärsiäkseen kestostondiksen – josta kylän naiset nauttivat liiankin innokkaasti, kyvykkäiden miesten ollessa kaukana poissa sotimassa. Seuraavana pornokitschin monumentti Wakefield Poole’s Bible! (1973), joka esittelee perin railakoissa raameissa kolme Ison Kirjan kuuluisinta pariskuntaa: Aatamin ja Eevan, Daavidin ja Batseban sekä Simsonin ja Delilan. Kaiken tämän ilonpidon ja hyväntuulisuuden jälkeen meno muuttuu iltaa kohden pikkuisen pervommaksi, mutta pysyy silti huumorilinjalla Walerian Borowczykin valtasuhteita, korruptiota ja lihan tahtoa käsittelevässä ilkikurisessa satiirissa Behind Convent Wall (1978), jossa kiimaisilla nunnilla on kaikennäköisiä syitä julistaa: Hän on ylösnoussut…
Kolmas päivä (27.4.) on omistettu yli-innokkaan seksipakkomielteisen psyyken kliimakseille ja sudenkuopille. Varhaisista ajoista lähtien erotiikassa on kernaasti kehystetty vehtausvimmaiset fantasiat kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden, ohjaajien, tai vain pirunmoisella mielikuvituksella varustettujen tavallisten tyyppien päähänpistoiksi: tosielämän kohtaamisista syntyy tuhmia tarinoita, tai keksityt kertomukset seksiseikkailuista muodostuvat esteeksi oikealle pukillepääsylle. Feministielokuvan edelläkävijä Nelly Kaplanin arkisen ironisessa Néassa (1976) 70-luvulle tyypillisen pervoilevan seurapiiriperheen teini-ikäinen tytär haluaa kirjoittaa eroottisen bestsellerin, mutta ensin hänen on otettava selvää, mistä koko panohommassa ylipäätään on kysymys… Vanha maestro Bob Chinn puolestaan kutsuu meidät Hot Legsillään (1979) kokolailla toisenlaisen luovan toiminnan pariin: mainosmaailmaan, valtakuntaan täynnä upeita naisia, höhliä miehiä ja makoisaa muhinointia riemunkirjavan designin meressä. Tämän ilahduttavan tyylikkään XXX-taiteilijaelämäpaskillin jälkeen tarvitaan hieman kitkerää satiiria päivän pyöristämiseksi. Sitä tarjoilee puolalaismaestro Marek Koterskin suorasukaisesti nimetty Porno (1989), jossa hänen toistuva päähenkilönsä pan Miauczyński viettää erittäin pitkää yötä omassa Kopfkinossaan, rooleissa kaikki ne naiset joiden kanssa hän elämässään on maannut, ja joita hän ei ikinä oikein ymmärtänyt…
Viimeisenä päivänä (28.4.) elokuvanteko nousee pääaiheeksi. Koska tämän vuoden ohjelmisto on täynnä suuria nimiä jotka tekevät neitsytesiintymisensä Viva Eroticassa, oli Bruce LaBruce lopultakin miltei pakollinen auteur joukon jatkeeksi, ja mikäpä olisi parempi tapa juhlia hänen ohjelmistoon ottamistaan kuin Super 8½ (1994), elokuva à clef extraordinaire, jossa Bruce esittää Brucea, joka hänkin on pornonäyttelijä/-ohjaaja, mutta jonka menneisyys vaikuttaa tulevaisuutta loistavammalta – mistä dokumentintekijä Googie keksii muutamat oudot juonet… Sen jälkeen Sad Girls of the Mountains (2019) esiintyjä-ohjaajakaksikko Candy Flip ja Theo Meow paljastelee meille salaisuuksia nuorten naisten salaperäisestä seksipositiivisesta feministiyhteisöstä, jonka jäsenet haluavat olla surullisia, kiimaisia, nettikuuluisia ja poliittisesti aktiivisia hiukan omaperäisellä tavalla: tekemällä pornoa. Ja niinpä päätämme vuoden 2024 Viva Erotican post-porno-metaelokuvan mestariteokseen.”
