Haastattelu: FC Venuksen käsikirjoittaja Outi Keskevaari

Joona Tenan ohjaama FC Venus on romanttinen komedia miehistä, joille jalkapallo merkitsee kaikkea, ja naisista, jotka ovat kyllästyneitä siihen. Minna Haapkylän sekä Petteri Summasen tähdittämä elokuva tuli DVD:lle toukokuun puolivälissä, jonka jälkeen se onkin roikkunut vuokratuimpien leffojen listakärjessä. Kaista jututti puhelimitse Outi Keskevaaria, toista elokuvan käsikirjoittajista.

Idea ohjaajan omasta kokemuksesta

Elokuvan alkuperäinen tuottaja Jarkko Hentula ja ohjaaja Joona Tena pelaavat FC Heman -nimisessä joukkueessa. He olivat miettineet jo pitkään, voisiko alasarjan futiksesta tehdä komedian.
”Jarkko heitti sitten idean Perttu Lepälle, joka sanoi, että tuosta ei vielä leffaa saa, mutta tehkääpä siitä, että mutasarjan vaimot haastaa miehensä peliin”, Keskevaari sanoo.
”Aika pian sen jälkeen Katri [Manninen] ja minä tultiin kuvioihin. Jarkko halusi naiskäsikirjoittajat, koska leffa kertoo pitkälti naisista. Meillä oli perusajatus vedonlyönnistä, ja siitä eteenpäin me luotiin tämä elokuva.”
”Minä olen toimittaja. Päädyin tuohon siksi, että tunnen Jarkon opiskeluajoilta. Se tiesi, että olen futisfriikki. Minulla on kyllä käsikirjoittajaopintoja. Meillä on ollut pari komediasarjaa tekeillä Jarkon kanssa, mutta ne eivät ole menneet läpi. Tosi-tv:tä olen tehnyt, olin mukana esimerkiksi Suuressa seikkailussa”, Keskevaari kertoo taustoistaan.
Elokuvan toinen käsikirjoittaja Katri Manninen on tehnyt muun muassa Salattuja elämiä, luonut Benner & Benner -sarjan yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa ja auttanut Aki Louhimiestä Kuutamolla-elokuvan viimeistelyvaiheessa.
”Yhteistyö oli luontevaa. Kirjoittaessa me pysyttiin aika pitkään step outline -vaiheessa, jossa ei siis ole dialogia, vaan kohtauksia ja niiden sisältöjä. Me istuttiin saman koneen ääressä, toinen kirjoitti ja toinen käveli ympyrää ja heitti ajatuksia. Siinä vaiheessa, kun piti alkaa kirjoittaa dialogia, me jaettiin kohtaukset.”
”Karkeasti ottaen se meni niin, että minä kirjoitin kaiken mikä liittyi jalkapalloon ja aika paljon vitsiosastoa. Katri teki enemmän ihmissuhdepuolta, kun huomasin, että minun on vaikeampi tehdä sitä”, Keskevaari muistelee.

Miten vakavaa huumorista tehdään?

Elokuva kuvattiin kesällä 2005. Kumpikaan käsikirjoittajista ei ehtinyt edes käymään kuvauksissa, osittain siksi, että heillä oli muitakin kiireitä. Ensi-iltaan elokuva tuli marraskuussa 2005.
”Käsikirjoitukset on lapsia, jotka päästää käsistään ja vaan jää jännittämään, että millainen valmis teos sieltä tulee ja kuinka paljon omia ajatuksia siihen on jäänyt.”
”Kyllä minä tunnistan lopputuloksen omakseni, ei siinä mitään. Olisin ehkä piirun komediallisemman siitä tehnyt, Suomessa kun on taipumusta vetää komedioita draaman suuntaan”, Keskevaari pohtii lopputulosta.
”Me pohdittiin kirjoittaessa, miten tummaksi draama viedään, sillä kyllä komediakin kaipaa draamallisia aineksia. Ihan sellaisia kysymyksiä, että jos on vaikea, synkeä kohtaus, niin päättyykö se kuitenkin huumoriin.”
”Minulle oli tietysti iso voitto, että jalkapallokohtaukset säilyivät hyvin lopulliseen teokseen asti. Tuuletin, että miesten ei tarvinnut korjailla minun jälkiäni”, hän sanoo.
Kaiken kaikkiaan käsikirjoittajat selvisivät urakasta varsin vähällä vaivalla, Keskevaari arvioi.
”Ei minulla ole sellainen olo, että olisi tehty turhaa työtä. Joistain yksittäisistä kohtauksista puhuttiin. Muistan, että keskusteltiin ohjaajan ja tuottajan kanssa pitkään kohtauksesta, jossa naiset istuu saunassa ja puhuu miehistä. Niiden mielestä se ei ollut uskottava. Kauhean helppo prosessi se oli kaiken kaikkiaan.”

Ei säälipisteitä kriitikoilta

Itsekin tv- ja elokuvatoimittajana toiminut Keskevaari kertoo, että FC Venuksen saamien arvioiden lukeminen oli valaisevaa.
”Siinä tajusi, että itse yleensä tietää kritisoitavista elokuvista yhtä vähän kuin kirjoittajat tiesivät meidän leffasta.”
”Mielestäni arviot olivat asiallisia ja hyviä. Tuli sellainen olo suomalaisen elokuvan puolesta, että onpa todella menty eteenpäin, kun on varaa suhtautua kriittisesti näin ammattimaisesti tehtyyn elokuvaan. Jos tämä olisi julkaistu kymmenen vuotta sitten, kaikki olisivat olleet ihan pähkinöinä siitä, että on tehty noin pätevä elokuva, hyvin näytelty ja tuotettu”, Keskevaari arvioi.
”FC Venus sai ikään kuin ulkomaisen elokuvan kritiikin. Otin sen kohteliaisuutena, että se ei saanut yhtään Suomi-säälipisteitä.”