Haastattelu: Tom Hanks perehtyi vakoojahommiin jo lapsena
Tom Hanks arvostaa uutuuselokuvansa Vakoojien sillan tapaa kuvata agenttien elämää kaikessa puuduttavuudessaan.
Steven Spielbergin juuri blu-raylla ja dvd:llä julkaistu Vakoojien silta (Bridge of Spies) kertoo tositapahtumiin pohjautuen James Donavanista (Tom Hanks), brooklynilaisesta vakuutusjuristista, joka joutuu kylmän sodan keskiöön CIA lähettäessä hänet lähes mahdottomalta tuntuvaan tehtävään.
Donovanin tuli neuvotella vapaaksi vangittu amerikkalainen U-2-pilotti, jolla on hallussaan salaista tietoa.
Tehtävä kuulosti haastavalta, ja vielä vaativampi se oli käytännössä.
Vakoojien silta pohjautuu kuuluisiin tositapahtumiin. Kuinka paljon tiesit James B. Donovanista ennen tätä elokuvaa?
– En ollut koskaan kuullutkaan James Donovanista, enkä tiennyt mitään näistä neuvotteluista ennestään. Varsinaisiin vaihtokauppoihin meni vain kuusi päivää, mutta luoja sentään, millaiset ne kuusi päivää olivat. Kun luin käsikirjoitusta, pidin monia juttuja täysin mahdottomina, mutta sitten selvisi että Donovan oikeasti teki kaikki ne asiat.
Donovan joutui melkoisen myllytyksen alle edustaessaan venäläisvakoojaa.
– Kylmän sodan pelkojen taustalla oli paljon väärin suunnattua paranoiaa. Jos vieraan vallan vakoojaa puolusti millään muotoa, pinnalle nousi kysymys: ”Miksi haluat auttaa noita ihmisiä tappamaan omiasi?”. Donovan sai paljon vihakirjeitä ja joku ampui hänen taloaankin. Poliisien piti tulla hänen suojakseen. Hän sai paljon lokaa päällensä puolustaessaan kaveria, joka oli vannonut tuhoavansa Yhdysvallat.
Kuinka saitte aikaan kemian, joka sinun ja Abelia esittävän Mark Rylancen välillä on?
– Donovanin ja Abelin välille kehittyi vahva kiintymyssuhde. Pomomme Steven Spielbergin luvassa soitin Markille ja ehdotin tapaamista. ”Olemme molemmat tässä leffassa, joten mitä jos vaikka lukisimme repliikkejä kimpassa, jos ei muuta”. Kohtasimme sitten New Yorkissa sen merkeissä. Hän on taiteilija vailla vertaa.
Donovan tuntuu tyypilliseltä Tom Hanksin sankarilta. Onko erilaista esittää oikeaa ihmistä fiktiivisen sijaan?
– Se riippuu tapauksesta. On konstikasta esittää ihmistä, joka on yhä elossa. James Donovan on jo kuollut, joten emme pilaa hänen elämäänsä jauhamalla siitä liikaa. Hänestä oli sen verran materiaalia, että pystyin ammentamaan siitä. Minähän en näytä yhtään häneltä, mikä on hauskaa, mutta ei mikään iso ongelma. Lisäksi oli otettava huomioon tapa millä hän suhtautui työhönsä vakuutusjuristina ja miten se vaikutti elokuvaan. Tehtäväni oli pitää huoli, että aihetta käsiteltiin kunnioittaen.
Piditkö vakoojaelokuvista ja vakoilusta kun olit lapsi?
– James Bond -huuman aikana minulla oli Mattelin valmistama Agent 0M Spy –salkku. Se oli muovia ja sen sisällä oli leikkiase äänenvaimentimella sekä halpa kamera, joka toimi oikeasti. Sillä pystyi ottamaan kuvia, kun salkku oli suljettu. Se oli maailman hienoin asia.
Miten Vakoojien silta mielestäsi käsittelee vakoiluaihetta?
– Käsikirjoitusta lukiessani minuun teki vaikutuksen, ettei vakoiluaihetta paisuteltu liikaa. ”Polta tämä puhelinnumero, kun olet opetellut sen” oli kaikki mitä James Donovanin piti tehdä. Vakoojien silta on elokuvaversio hyvin dramaattisista tapahtumista, kuten passijonossa seisomisesta tai auton odottelusta sillalle. Elokuva osoittaa mitä vakoilu todellisuudessa on: siinä istuskellaan ja odotetaan että jotain tapahtuu tai informaatiota toimitetaan eteenpäin.
Pelastakaa sotamies Ryan, Band of Brother, Catch Me If You Can ja nyt Vakoojien silta. Kaikki elokuvat edustavat historiaa mallikkaasti. Kuinka te Steven Spielbergin kanssa oikein uppoudutte näihin tarinoihin?
– Luemme niistä iloksemme. Kun menen sänkyyn lukemaan jotain 1400 sivun opusta, vaimoni Rita kysyy mistä kirja kertoo. Sitten hän kysyy, enkö voisi koskaan lukea vain romaania. ”Olen yrittänyt, kulta. Olen yrittänyt”, minä vastaan. ”Mutta ne ovat vain keksittyjä juttuja”.
