Uusimmat

Hurjapäät kaahaavat Tokiossa

30.06.2006 14:27 Johanna Siik

Hurjapäät-elokuvasarja kasvaa Tokio drift -alaotsikkoa kantavan elokuvan myötä trilogiaksi, eikä ole mitään syytä olettaa, että suosittujen kaahaus-leffojen tehtailu päättyisi tähän. Rattiin on tarttunut taiwanilaissyntyinen Justin Lin.

Vaikka Tokio Drift on syntynyt selkeästi länsimaita vaivaavan Aasia-kuumeen lääkkeeksi, on Linin Tokio hyvin erilainen kuin esimerkiksi Sofia Coppolan Lost in Translationissa (2003) esittelemä kaupunki. Aasia-eksotiikkaa tavallisimmillaan Tokio driftistä ei löydy, sillä autolla ajaminen nyt on suunnilleen samannäköistä paikasta huolimatta. Tokion tytöillä on toki nukkemaisemmat vaatteet, ja autojen tuunauksessa on käytetty rikasta kitsch-mielikuvitusta. Japani on läsnä kielessä ja kovapintaisissa yakuza-tyypeissä, mutta muuten voitaisiin olla edelleen jossain Los Angelesin tai Miamin kaupunginosassa.

Alkutilanteessa ajellaan Alabaman kuivassa ja kuumassa ympäristössä, kun lukiolainen Sean (Lucas Black) haastaa koulun imbesilli-jalkapalloilijan ajamaan rallia, jossa arvatenkin kaatuu rakennus jos toinenkin. Poliisi antaa jälkitilanteessa yhden ainoan vaihtoehdon ja Sean lennätetään pikavauhtia Tokioon armeijan palveluksessa olevan isänsä hoiviin. Kotiintuloajat ja muut säännöt unohtuvat pojan mielestä heti ensimmäisenä koulupäivänä, kun viereen istahtaa autoaan hellästi rassaileva Twinkie (Bow Wow).

Twinkie tutustuttaa Seanin driftauksesta innostuneisiin autoharrastajiin ja Sean ajautuu törmäyskurssille paikallisen johtohahmon, D.K:n (Brian Tee) kanssa. Autoilu-uhon lisäksi Sean kiinnostuu D.K:n tyttöystävästä, ja arvatkaapa vain huviksenne, kenet Neela (Nathalie Kelly) lopulta valitsee. Driftauksella tarkoitetaan hallittua sivuluisua auton pysyessä liikkeessä. Taidon opetteluun Sean saa avustusta Hanilta (Sun Kang), paikalliselta alamaailman tekijältä, joka jostain syystä mieltyy amerikaanoon. Kuvioissa on mukana myös Sonny Chiban esittämä Kamata-setä, joka tuttavallisesti kerää suojelurahaa sukulaisiltaan.

Toimintaelokuvaksi Tokio Drift on poikkeuksellisen kiltti. Tämä ei ole missään nimessä huono piirre, sillä suoran seksin ja väkivallan kyllästämien teatterielokuvien rinnalla on piristävää nähdä vaihteeksi puhdasta peltien rutinaa ja autonkumin vinkumista asfalttia vasten. Leffa voisi olla lajityypissään oikeinkin viihdyttävä, jos siinä ei puhuttaisi lainkaan. Lapselliset dialogit hidastavat menoa turhaan. Katsoja haluaa kuulla kuinka vaihdekeppi rusahtaa, ei kuinka päähenkilö tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Ontuvan keskustelun lisäksi on kiusallista nähdä, kuinka 24-vuotias Lucas Black esittää 17-vuotiasta koulupoikaa.

Kokonaisuutena Lin ei kykene pitämään elokuvaansa koossa. Rakenne on kuin hyvässä autoilupelissä, mutta leffana Tokio drift ei toimi. Ajamista näytetään niin paljon, että siitä haluaa heti osalliseksi. Hölmö juonenkehittely, hukkaan heitetyt sivuosapersoonat ja jankkaava kuvaus varmistavat kuitenkin lopulta, ettei teatterista kävele ulos erityisen innostuneena ajamisen ihanuudesta.

Hurjapäät: Tokio drift. The Fast and the Furious: Tokyo Drift. USA 2006.

K-11. Kesto 104 min.

Ohjaus Justin Lin

Käsikirjoitus Chris Morgan

Pääosissa Lucas Black (Sean Boswell), Nathalie Kelly (Neela), Sun Kang (Han), Brian Goodman (Mr. Boswell), Brian Tee (D.K.), Sonny Chiba (Kamata)