Laitakaupungin valot

Nuorempana en koskaan voinut ymmärtää kuinka kukaan Suomen ulkopuolella voisi ymmärtää Aki Kaurismäen elokuvia. Ne tuntuivat niin suomalaisilta. Asuttuani ulkomailla ja nähtyäni elokuvat toisesta näkökulmasta, aloin epäillä aukeavatko maailmaa nähneen Kaurismäen elokuvat sittenkään Suomessa. Olen tullut siihen tulokseen, että asuinpaikalla ei ole väliä – olemme kaikki turisteja Kaurismäen elokuvien maailmassa. Se on maailma, jossa autot ovat vintage-kamaa, jokaisella tyypillä on aina nortti huulessa ja ”diskossa” soi Melrose. Siellä viivakoodinlukija tuntuu futuristiselta.

Laitakaupungin valot on kuvattu melkein kokonaan lähellä Helsingin keskustaa, Ruoholahdessa. Kaupunginosan vanhat tiiliset tehdasrakennukset ja satama ovat saaneet antaa tilaa uusille lasista ja teräksestä rakennetuille IT-yrityksille. Olen työskennellyt Ruoholahdessa neljä vuotta, mutten kertaakaan ole nähnyt sitä maailmaa, jonka Kaurismäki tallentaa filmille. Elokuvassa rehellisen vartiomiehen (Janne Hyytiäinen) koettelijoiksi paljastuvat ihka-aidot varkaat, eivätkä kaupunginosan ”luonnolliset pahikset”, pörssikeinottelijat. Kaurismäki ottaa maailmansa haltuun ihailtavan vaivattomasti, ja muuttaa Ruoholahden metaforaksi maailmojen törmäämisestä.

Jokainen kuva on äärityylitelty ja tukee tarinaa täydellisesti. Ja jokainen näyttelijä liikkuu täsmällisesti, mutta luontevasti. Laitakaupungin valojen femme fatale on paraatiesimerkki siitä, kuinka hallitusti Kaurismäki luo henkilön, joka on samaan aikaan selvästi osa Hollywoodin kohtalokkaiden naisten pitkää historiaa – ja hyvin, hyvin juurevasti kylmästä pimeästä maasta. Maria Järvenhelmi on samaan aikaan Jessica Lange, Sharon Stone ja lukion uskonnonopettaja.

Kuvallisen ilmaisun tarkkuus, samoin kuin miehen omintakeinen julma huumorintaju, jää usein kristallinkirkkaan dialogin varjoon. Niin tälläkin kertaa. Elokuvan viimeinen repliikki haastaa ohjaajan suosikkielokuvani, Tulitikkutehtaan tytön, ”Pieni olut” –avausrepliikin latauksessaan. Laitakaupungin valojen päätös on samaan aikaan paatoksellinen ja pieni, lohduton ja peräänantamaton, tuomitseva ja optimistinen. Kyynelet nousevat silmiin nytkin sitä miettiessä.

Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden

Laitakaupungin valot
Suomi 2006. Ohjaus ja käsikirjoitus Aki Kaurismäki, pääosissa Janne Hyytiäinen, Maria Heiskanen, Maria Järvenhelmi, Ilkka Koivula.
78 min, K7.