Need For Speed on köpö videopelisovitus, joka luulee itseään oikeaksi elokuvaksi

Ensi-ilta: 14.3.2014
Alkuperäisnimi: Need For Speed
Ohjaaja: Scott Waugh
Käsikirjoittajat: George Gatins, John Gatins & George Nolfi
Pääosissa: Aaron Paul, Dominic Cooper, Imogen Poots, Rami Malek, Michael Keaton, Dakota Johnson & Kid Cudi
Pituus: 130 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Arvokkailla autoilla voi ajaa helvetin lujaa.
Arvostelija: Aki Lehti

Need For Speedissa olisi aineksia vaikka mihin. Se nappaa peleistä vain idean kaahailusta ja rakentaa tarinansa sen ympärille. Valitettavasti elokuva ottaa itsensä aivan liian vakavasti.

Need For Speed on maailman eniten myynyt kaahailupelisarja ja yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä pelisarjoista ylipäätään. Tunnetun brändin ympärille on helppo lähteä kasaamaan elokuvaa, ja kun pääosaan on vielä saatu Breaking Badista tuttu Aaron Paul, niin eiköhän tästä tule jättimäinen menestys.

Tekijät ovat tainneet kuitenkin luottaa liikaa pelkkään tunnettuun nimeen. Need For Speedistä uupuu se tärkein, eli kunnon käsikirjoitus. Lisäksi se ottaa itsensä aivan liian vakavasti – synti, johon yhdenkään aivottoman kaahailutoimintarymistelyn ei pitäisi sortua.

Need For Speedin juoni on simppeli. Paul on Tobey Marshall, taitava kilpa-ajaja ja mekaanikko. Hän joutuu syyttömänä miehenä vankilaan pariksi vuodeksi ja vapauduttuaan on tietysti koston aika. Ainoa tapa kostaa, todistaa oma syyttömyytensä ja saada oikea pahis nalkkiin on tietysti laiton kaahailukilpailu.

Need For Speedillä kestää aivan liian kauan lähteä käyntiin, ja kun talla vihdoin on pohjassa, ei elokuva osaa päättää minkälainen se oikein haluaa olla. Katukaahailupätkä, road movie, komedia, draama vai vähän kaikkia? Varmaa on vain se, että ainoastaan kilpa-ajo-kohtaukset ja autoporno toimivat, muut osa-alueet aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

Scott Waughin ohjausta tulee väkisinkin verrattua Fast & Furious -elokuviin, jotka sentään tiedostavat olevansa mukavan viihdyttävää roskaa. Need For Speed luulee olevansa oikea elokuva ja juuri siksi se on kiusallisen huono.

George Gatins, John Gatins ja George Nolfi ovat väsänneet käsikirjoituksen, jossa ei ole mitään järkeä. Näyttelijät yrittävät parhaansa, mutta dialogi on täytty tuubaa. Esimerkkinä mainittakoon vaikka kohtaus, jossa Marshall ja Imogen Pootsin esittämä Julia ovat helikopterissa vaijerin varassa roikkuvassa autossa. Hengenvaarallisen tilanteen keskustelu kuuluu: ”Minulla on siniset silmät, sinisemmät kuin sinun.” ”Eikä ole, minun ovat sinisemmät.”

Tämä selvä.

Ohjaaja Scott Waughilla ei ole mitään käsitystä näyttelijöiden ohjaamisesta. Se ei ole mikään ihme, sillä ei hän ole ohjaaja, vaan stunttikoordinaattori.

Need For Speedin parasta antia ovat tietysti autostuntit ja temput, jotka on tehty oikeilla autoilla. Toimintakohtaukset ovat viihdyttäviä ja jännittäviä, vastaavaa fiilistä ei saisi mitenkään aikaan epäaidon näköisillä tietokone-kaaroilla. Need for Speedin todelliset tähdet ovatkin stunttiajajat ja temppujen koordinaattorit.

Aaron Paul on pätevä näyttelijä, joskaan ei kovin monipuolinen. Missään vaiheessa leffaa ei sentään tuntunut, että katsoisi Breaking Badin Jesse Pinkmania, vaikka mies maneereidensa vanki onkin. Erityisesti toistuu Paulin tapa hieroa naamaansa yhdellä kädellä stressaantuneena tai pohtiessaan jotain.

Mutta ei mollata miestä maneereistaan liikaa; eivät niistä pääse eroon edes häntä paljon paremmat näyttelijät. Esimerkkinä vaikkapa Robert De Niro. Onneksi Aaron Paulin seuraavat roolit ovat Ridley Scottin ja John Hillcoatin ohjauksissa.

Imogen Poots on passeli roolissaan pakollisena kauniina päähenkilön ihastuksen kohteena. Onneksi hänestä ei ole tehty aivotonta bimboa – se on yksi asia, josta käsikirjoitustiimiä voi kehua. Dominic Cooper on pahiksena juuri mukavan limainen, ärsyttävä ja ällöttävä. Hänellä on sellaiset kasvot, joille tekee mieli antaa välittömästi litsari. Päähenkilön kaverit ovat myös todella ärsyttäviä, vaikka niin ei ole tarkoitus. Heidän funktionsa on tuoda huumoria elokuvaan, mutta hahmojen touhut eivät naurata lainkaan, vaan saavat katsojan vain vihaiseksi.

Michael Keaton tuskin on viihtynyt kuvauspaikalla kovin kauaa. Hänen roolinsa ajokilpailuiden järjestäjänä ja niiden selostajana ei vaadi muuta kuin yksinpuhelua ja meuhkaamista näyttöpäätteiden edessä. Hahmo vaikuttaa jotenkin päälleliimatulta ja leffa ei muuttuisi mitenkään jos Keatonin kohtaukset olisi leikattu pois. Yli kahden tunnin kestossaan Need For Speed on muutenkin liian pitkä.

Need For Speedia voisi ehkä verrata umpipöljään kasarihömppään Kanuunankuularalliin. Itse se luulee ehkä olevansa moderni Bullitt, joka on lähinnä loukkaus tuota mestariteosta kohtaan. Jos ja kun elokuva saa jatko-osan, niin kirjoittakaa nyt ihmeessä elokuvalle oikea kässäri. Nyt Need For Speed ei mene edes siitä mistä aita on matalin, se ajaa aidan läpi.