The Omen

Hollywoodissa tehdään kauhuelokuvia samasta syystä kuin uusintafilmatisointejakin: ne tuottavat rahaa. John Mooren ohjaama uusi versio vuoden 1976 Omen-elokuvasta yhdistää näiden kahden parhaat puolet tavalla, joka on mitäänsanomattoman tylsä.

Alkuperäinen Omen: Ennustus oli Manaajan menestyksen vanavedessä tehty yliluonnollinen kauhistelu, jossa fraasi ”lapset ovat saatanasta” sai konkreettisen muodon. Lehdistömateriaaleissa 30 vuoden takainen pätkä on jo saanut klassikon arvonimen, vaikka on hankala ymmärtää, miksi.
Juoni on yhä sama. Amerikkalaisen diplomaattipariskunnan lapsi kuolee synnytyksessä. Isä Robert Thorn (Liev Schreiber) haluaa säästää vaimonsa Katherine Thornin (Julia Stiles) järkytykseltä, joten hän ottaa tilalle toisen, orpona syntyneen lapsen.
Mystiset kuolemantapaukset ja painajaiset alkavat pian vainota perhettä. Katolinen pappi (Pete Postlethwaite) varoittaa Robertia, että heidän lapsensa Damien (Seamus Davey-Fitzpatrick), ei ole sen vähäisempi tuttavuus kuin itse antikristus.
Pakkaa tulevat sotkemaan vielä pirullinen lastenhoitaja (Mia Farrow) ja perheen asioista kovin kiinnostunut valokuvaaja (David Thewlis).

Ensimmäisen puolituntisen ajan elokuva on ajoittain viihdyttävä. Äänisuunnittelijoilla tuntuu olevan hauskaa, ja pidättäytyvissä kohtauksissa on hienovaraista jännitettä. Valitettavasti varsin pian elokuvantekijöiden ruuti kastuu.
Näyttelijät pökkelöivät ympäriinsä. Nuoren Davey-Fitzpatrickin tehtävänä tuntuu olevan lähinnä tuijottaa kameraa sen näköisenä kuin karkkipäivä olisi vasta ylihuomenna. Edes Farrow, jonka roolitus on selvä viittaus Rosemaryn painajaiseen, ei saa mitään aikaan.
Epäselväksi jää, pitäisikö juonen kiemuroiden pitää katsoja jännityksessä. Kyseessä on kuitenkin varsin uskollinen uusintaversio, eikä ennakkomainontakaan ole jättänyt paljon mielikuvituksen varaan.
Nykyhetkeen tarinaa on yritetty liittää kytkemällä Ilmestyskirjan enteitä syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin, Abu Ghraibin vankilakidutukseen ja pyörremyrsky Katrinaan. Sekin tuntuu enemmän selittelyltä kuin hauskalta sivuhuomiolta. Toisaalta Omen noudattelee jenkkielokuvan perinteitä siinäkin suhteessa uskollisesti, että kaikki selitetään ja moneen kertaan, jottei katsojapolo vahingossakaan tippuisi kärryiltä.
Elokuvan pahin ongelma on tylsyys. Äkkinäisiin leikkauksiin ja pamahteleviin äänitehosteisiin perustuvia säpsäyshetkiä on toki tarjolla, mutta pidemmällä kaarella operoiva jännite puuttuu tyystin. Omen putoaa tässä ikään kuin kahden genren väliin, sillä se ei toimi jatkuvasti säikyttelevänä popcornleffana sen paremmin kuin hitaasti ahdistavana psykologisointinakaan.

Elokuvasta voi oppia kuitenkin ainakin sen, että antikristuksen paljastaminen onnistuu helposti apinoiden avulla. Siitäpä vinkkiä kaikille perkeleen pelkääjille.

The Omen
Yhdysvallat 2006

Ohjaus John Moore
Käsikirjoitus David Seltzer
Pääosissa Liev Schreiber (Robert Thorn), Julia Stiles (Katherine Thorn), Mia Farrow (Mrs. Baylock), David Thewlis (Jennings), Nikki Amuka-Bird (Dr. Becker), Seamus Davey-Fitzpatrick (Damien Thorn), Michael Gambon (Carl Bugenhagen), Pete Postlethwaite (Father Brennan)

Kesto 112 minuuttia