Uusimmat

Tie Guantanamoon

11.05.2006 00:00 Muropaketin toimitus

Kolme brittimuslimia päätyy Pakistanin ja Afganistanin kautta syyttöminä Guantanamo Bayn jenkkivankilaan, joka pitää ihmisoikeuksia ja Geneven sopimusta pilkkanaan. Tie Guantanamoon on poliittinen elokuva. Ainoa syy katsoa tämä elokuva on, että se kertoo jostain oikeasta. Sen kohdalla ei puhuta näyttelijäsuorituksista, kuvauksesta tai musiikista (jotka kaikki ovat mallikkaita) vaan uskottavuudesta – mikä on totta ja mikä ei. Suhtautuminen elokuvaan on kriittisempää kuin tv-uutisiin, vaikka menetelmät ovat molemmissa täysin samat. Kriittisyyttä lisää se, että leffassa esitetty näkemys poikkeaa virallisesta totuudesta.

Tiessä Guantanamoon sekoittuvat dokumentin ja fiktion keinot. Suurin osa elokuvasta on toteutettu dramatisoiden kuten tositapahtumiin perustuvat filkat aina, mutta mukana on vangittuja selittämässä menoa ja puhumassa tuntemuksistaan. Taustaksi ja kuvitukseksi on upotettu myös uutiskuvaa.

Elokuva on kiihkoilematon hyökkäys Yhdysvaltojen menettelytapoja vastaan. Se ei revittele pahimmilla Guantanamo-jutuilla tai mässäile tuholla ja kidutuksella. Se ei myöskään kysy vangituilta niitä hankalimpia kysymyksiä tai kyseenalaista heidän puheitaan. Elokuvan kuvaamasta kidutuksesta ja vankileirin oloista ei ole ulkomailla juurikaan keskusteltu. Spekulaatio on keskittynyt siihen, ovatko nuorten muslimien esittämät syyt taistelutantereelle päätymiseen uskottavat – he kun ovat elokuvassa täysin syyttömiä tapahtumiin. En aivan ymmärrä miksi nimenomaan sotavankien kohtelua kritisoivan elokuvan päähenkilöiden tarvitsee olla syyttömiä.

Poikien tie sotaisaan Konduziin on teinisekoiluelokuvamaisen pöhkö. Muutenkin elokuvassa näkyy kuinka populaarikulttuuri muuttaa todellisuuden kuvausta. Kun yksi vangituista elokuvan lopussa summaa kameralle koettelemuksen ”olleen kokemus, joka on muuttanut hänen elämänsä paremmaksi ja jota hän ei kadu”, kulkevat väristykset selkärangassa. Terapiapuhe ja tosi-tv:n tunnustusten kaava tunkeutuvat joka paikkaan.

Teksti: Jaakko Stenros / V

Ohjaus: Michael Winterbottom ja Mat Whitecross
Pääosissa: Rizwan Ahmed, Farhad Harun, Arfan Usman
Kesto: 95 min