Arvostelu: A Way Out on viihdyttävä vankilapeli, joka lässähtää GTA V -klooniksi vasta lopussa

26.03.2018 20:34 | Tuukka Hämäläinen

A Way Out on äärimmäisen elokuvallinen toimintapeli, joka sopii valtaosin myös kokemattomille pelaajille. Kahden pelaajan trillerikokemus kuitenkin ontuu pahasti loppupuolella, ja A Way Out jättääkin pelaajalle ristiriitaisen tunteen.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Hazelight Studios / Julkaisija: Electronic Arts  / Saatavilla: PlayStation 4 , Xbox One & PC / Testattu: PlayStation 4 Pro / Pelaajia: aina kaksi, samalla laitteella tai verkossa / Ikäraja: K18 / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 6 tuntia (täysi läpipeluu)


Elokuvaohjaajana tunnetun Josef Faresin uusi peli A Way Out herätti jo ennakkoon runsaasi huomiota. Viime vuonna julkistetun, tarinavetoisen indiepelin kerrottiin heti kättelyssä vaativan aina kaksi pelaajaa. Brothers: A Tale of Two Sons -pelistä (2013) tunnetun Hazelight Studiosin tuoretta peliä on siis pakko pelata kahdestaan, joko samalla sohvalla tai verkon välityksellä.

Kahden pelaajan vaatimus on kurja yksinpelaajien kannalta, mutta tätä on sentään hieman helpotettu.

Vain toisen pelaajan täytyy nimittäin omistaa peli, ja pelisessioon mukaan kutsutulle pelaajalle riittää pelkkä ilmaisen kokeiluversion lataaminen. Jos peliseuraa ei tuttavapiiristä löydy, ei peli kuitenkaan auta tässä asiassa, sillä A Way Out ei tarjoa minkäänlaista matchmaking-ominaisuutta.

Josef Faresin tavoitteena on selvästi ollut yhteisen kokemuksen painottaminen genressä, jota yleensä pelataan yksin. Jaettu kokemus onkin pelin parhaita puolia. A Way Out on täynnä kiinnostavia ratkaisuja ja intensiivisiä hetkiä, jotka saavat ainakin samalla sohvalla istuvat pelaajat intoilemaan, vitsailemaan ja huutamaan toisilleen milloin mistäkin.

Valitettavasti pelistä löytyy myös yhtä ja toista valitettavaa.

Suuri vankilapako

A Way Out on tarina Vincentistä (Eric Krogh) ja Leosta (Fares Fares), jotka päättävät yhteistuumin paeta vankilasta. 1970-luvulle sijoittuva tarina käynnistyy, kun Vincent kuskataan vankilaan tuomittuna rahanpesusta, johon hänet pakotettiin vasten tahtoaan. Viereisestä sellistä hän löytää Leon, joka kärsii tuomiota timanttiryöstöstä.

Pian selviää, että kaksikolla on yhteinen vihollinen: rikollispomo nimeltä Harvey on vastuussa molempien päätymisestä telkien taakse.

Kavereilla on pitkät tuomiot edessään, ja ulkomaailmassa Leoa odottaa perhe, Vincentiä taas raskaana oleva vaimo. Kun sitten Harveyn palkkatappaja yrittää vielä puukottaa Leon, ovat vaihtoehdot vähissä. Leo ja Vincent päättävät paeta yhdessä telkien takaa ja hankkiutua Harveysta eroon.

A Way Out koostuu elokuvallisista kohtauksista, eikä se tavoittele yhtenäistä, immersiivistä pelikokemusta. Sen sijaan tarina etenee kuin trilleri hetkestä toiseen. Pelaaminen tapahtuu useimmiten jaetulla kuvaruudulla, mutta joskus pelaajat päätyvät samaankin kuvaan. Välillä peli laittaa myös säännöt täysin uusiksi, esimerkiksi vuorottelemalla pelaajien välillä, tai jakamalla kuvan eri suuntaan tai kolmeen pikkuruutuun.

Valtaosin peli on pystysuunnassa jaetulla kuvalla pelattava seikkailu, mutta vaihtelua löytyy runsaasti. Yksi hetki tuntuu side-scrollerilta, toinen Grand Theft Auto -tyyliseltä toimintapeliltä, ja kolmas taas quick time -reaktioiden ohjaamalta elokuvakohtaukselta.

Lopputulos on yhdistelmä erilaisia pelityylejä toiminnasta ongelmanratkontaan, mikä tekee pelikokemuksesta innovatiivisen, monipuolisen ja aina yllättävän. Se ei poukkoile niin virkistävästi kuin viime vuotinen What Remains of Edith Finch, mutta vertaus käy kieltämättä mielessä. Kaikki vaihdokset tuntuvat myös äärimmäisen luontevilta, eivätkä vieraannuta tarinasta.

Enimmäkseen A Way Out on myös tasapainotettu erinomaisesti.

Toiminnallista kohtausta seuraa yleensä rauhallisempi tilanne, jossa pelitilaa pääsee tutkimaan vapaammin samalla kun kaksikko etsii jotakin tai ratkaisee jotakin ongelmaa. Vapautta tarjotaan jonkin verran, esimerkiksi minipelien ja vapaaehtoisten dialogien muodossa. Vain pari lyhyttä kohtausta tuntuu filleriltä, ja valtaosin kaikki hetket vievät tarinaa eteenpäin.

Välillä tarjoutuu myös mahdollisuus valita, edetäänkö Leon ja Vincentin mielen mukaan. Vincent on rauhallinen ja harkitseva, Leo taas äkkipikainen ja suorasukainen. Valinta voi olla esimerkiksi se, varastaako kaksikko poliisiauton ja ajaa tiesulun läpi, vai yrittäävätkö he sittenkin hiiviskellä sen ohi. Pelaaja voi siis jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä pelissä tapahtuu, mutta pääasiassa tarina on lineaarinen.

Jaettu pelikokemus

Vaikka sosiaalinen pelaaminen ja erilaiset verkkopelit ovat hyvin suosittuja, koetaan tarinavetoiset pelit pääasiassa yksin. Tämän vuoksi A Way Outin kaksinpelivaatimus on nerokas. Pelin kokeminen toisen pelaajan kanssa on melkein kuin elokuvan tai tv-sarjan katsomista; A Way Out vaatii yhteistyötä ja kommunikaatiota. Monet hetket edellyttävät, että pelaajat päättävät yhdessä mitä tehdään ja opastavat toisiaan tai muuten hommasta ei tule yhtään mitään.

On myös miellyttävä yllätys, että peli vaatii yllättävän vähän taitoja. Pelasin A Way Outin läpi avovaimoni kanssa, joka pelaa videopelejä vain silloin tällöin, eikä käytännössä lainkaan toiminta- tai räiskintäpelejä. Tästä huolimatta hänkin pärjäsi A Way Outin toimintakohtauksissa pääasiassa oikein hyvin. Pelikaveriksi voi siis ”pakottaa” sellaisenkin läheisen tai kaverin, joka ei ole mikään intohimoinen superpelaaja.

A Way Out on siis hyvin helposti lähestyttävä peli ja sen on selvästi tarkoitettu houkuttelevan konsolin ääreen muitakin kuin aktiivisia peliharrastajia. Tämän vuoksi onkin erittäin ikävä yllätys, että peli äityy loppupuolella melkoiseksi räiskinnäksi ja muuttuu samalla myös vaativammaksi.

A Way Out tuntuu loppupuolen heikoimmilla hetkillä kehnolta GTA V -kloonilta. Pelissä joutuu kaahaamaan hallitsemattomalla vauhdilla ja taistelemaan tiensä läpi tolkuttoman geneerisistä tulitaisteluista, joissa tekoäly loistaa poissaolollaan. Tämä on todellinen notkahdus laadussa, ja peli tuntuukin yhtäkkiä epäreilulta. Testissämme arviolta 90 prosenttia kaikista mokailuistamme tapahtui viimeisen puolituntisen aikana, ja usein emme myöskään tienneet, mikä oikeastaan meni pieleen.

Etenkin yksi loppupuolen takaa-ajokohtaus on erittäin anteeksiantamaton, epäselvä ja kaikenlisäksi buginen. Alkaa tosissaan ärsyttää, kun kymmenettä kertaa mokaa samassa kohdassa vain siksi, että moottoripyörä jää jumiin johonkin lähes näkymättömään kiveen tai ajaa vaihgossa ulos reitiltä, jota ei nopeassa vauhdissa ehdi ollenkaan tajuta. Ja tietysti toisen pelaajan virhe riittää keskeyttämään pelin molemmilta.

Tottakai tällaisenkin videopelin täytyy tarjota mahdollisuus myös epäonnistumiseen, mutta useamman pelitunnin jälkeen A Way Outin loppupuoli on tarpeettoman armoton. Jos tämä on harkittu tyylimuutos, on sen toteutus vähintäänkin ontuva.

Geneerinen tarina, hukattu potentiaali

A Way Outissa parasta ovat tarinallisesti intensiiviset hetket sekä Vincentin ja Leon suhde. Ennestään tuntemattomat rikolliset lähentyvät pelin edetessä ja heistä tulee ystäviä, joiden suhde on pelin sydän. Molempien näyttelijät ovat myös erittäin hyviä rooleissaan, ja tunteet välittyvät, vaikkei pelin hahmonmallinnus nykyisiä AAA-pelejä aivan vastaakaan.

Loppupuolen pelillisten ongelmien ohella jää harmittamaan A Way Outin viime kädessä geneerinen tarina. Jos A Way Out olisi elokuva, se jäisi auttamattoman keskinkertaiseksi trilleriksi, jossa hyvää olisi korkeintaan keskeisten näyttelijöiden kemia ja roolisuoritukset. Koska kyseessä on peli, antaa sille helposti enemmän anteeksi, mutta palkitun elokuvaohjaajan kirjoittamasta tarinasta olisi sietänyt toivoa enemmän.

A Way Out on pääasiassa ja etenkin alkupuolelta niin hyvä peli, että sen ongelmat jäävät oikeasti harmittamaan. Toimivat pelimekaniikat ja innostava kaksinpelikokemus olisivat ansainneet omaperäisemmän tarinan ja enemmän viimeistelyä, ja kehittäjät olisivat voineet suosiolla jättää räiskintäkohtaukset niille kehittäjille, jotka tämän genren todella hallitsevat. En kuitenkaan missään nimessä kutsu A Way Outia huonoksi peliksi. Suosittelen sitä lämpimästi etenkin niille, jotka kaipaavat kaksinpelattavaa ja pitävät tarinavetoisista peleistä. Positiivista on myös se, että yhden läpipeluun jälkeen pelin haluaa pelata joskus myös uudelleen, vaikka ihan vaan kokeillakseen valintatilanteissa toisia vaihtoehtoja.

A WAY OUT

3,5

”A Way Out on ongelmistaan huolimatta erittäin viihdyttävä peli, jossa parasta on jaettu kokemus.”