Arvostelu Broken Roads on vanhan koulukunnan roolipeli Falloutin faneille

Broken Roads tarjoilee toimivaa ja palkitsevaa roolipelaamista niille, joilla on pitkä pinna. Peli onnistuu olemaan riittävän omaperäinen, vaikka se näyttääkin Falloutilta ja tuntuu Disco Elysiumilta.

Julkaisupäivä: 10.4.2024
Studio: Drop Bear Bytes
Julkaisija: Versus Evil & tinyBuild
Alustat: PC (Windows, testattu), Xbox Series One, Xbox Series S/X & PlayStation 4 ja 5
Pelaajia: 1
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: 12 tuntia

Broken Roadsia on mainostettu vertaamalla sitä vanhoihin kunnon Fallout-peleihin, eikä tuo vertaus ole lopulta kovin kaukaa haettu. Drop Bear Bytesin uutuus on isometrinen, ydinsodan jälkeiseen maailmaan ajattoman muodikkaasti sijoittuva vanhan koulukunnan roolipeli, jossa yritetään pärjätä Australian takamailla kaiken outouden keskellä. Outoudella tarkoitan paikoin kummallista takapajulaa, mutta myös perinteistä magiaa, jota ei olettaisi löytyvän tällaisesta roolipelistä.

Broken Roadsin toinen neronleimaus on sen moraalikompassi, joka on jatkuvassa liikkeessä sen mukaan, millaisia valintoja pelaaja sattuu tekemään. Moraalikompanssissa on neljä suuntaa: Humanist, Utilitarian, Machiavellian ja Nihilist. Humanistilla on tietenkin humaani näkemys maailmasta, Utilitarian on käytännöllinen, Machiavellian kieroilee tahtonsa läpi ja on yleisesti ottaen nilkki, ja Nihilistillä on viihdyttävän nihilistinen meininki.

Kuva: © Versus Evil, tinyBuild

Parasta kompassissa on se, että hahmoa ei lukita tiettyyn ajatuksenjuoksuun. Esimerkiksi dialogissa voi olla vaihtoehtoina esimerkiksi Humanistin, Machiavellianin ja Nihilistin valinnat. Kompassi siirtyy siis valintojen mukaan, ja näin peli pysyy tuoreena.

Broken Roads tarjoaa neljä eri hahmoluokkaa, joista voi valita oman joutomaan kulkijansa: Hired Gun, Barter, Jackaroo ja Surveyor. Hired Gun on keskittynyt mättämiseen, Barter tykkää tehdä hyviä vaihtokauppoja, Jackaroo osaa eräjormailun salat ja Surveyor kuuluu porukkaan, joka tykkää kartoittaa tiluksia. Simppeliä. Itse lähdin liikkeelle tiluksien kartoittaminen mielessä, enkä pettynyt valintaani 12 pelitunnin jälkeen – joiden aikana vasta raapaistiin pelin pintaa.

Kuva: © Versus Evil, tinyBuild

Pitkää draamaa ja aussia viimeisen päälle

Broken Roads on niitä pelejä, joille on pakko antaa mahdollisuus, vaikka se ei välttämättä sitä heti ansaitse. Tämä on tietenkin äärettömän kehno asetelma, sillä on lähtökohtaisesti raivostuttavaa lätkyttää peliä, joka saattaa vielä temmata mukaansa. Alku on väsynyt ja yksitoikkoinen, ja tapahtumien käynnistymistä on venytetty omaan makuuni liian pitkälle. Vaikka maailma ja koko alkuasetelma ovat kiehtovia, on pelin matkaan lähteminen työn takana.

Peli lähtee liikkeelle siitä, kun kartturini tarvitsee saattajia matkalleen halki vaarallisen takahikiän. Pian tutustutaan kirjavaan joukkoon erilaisia takamailla selviytyjiä, ja samaan porukkaan mahtuu kerralla pelaajan lisäksi neljä muuta hahmoa. Ilmassa on suuren seikkailuhengen tuntua, joka tosin alkaa hiljalleen tukahtua.

Voiko peli tuntua liian autenttiselta? Broken Roads on niin australialainen, että siitä on vaikea saada otetta. Iso osa läpyskästä on selvästi suunnattu omille eikä savolaisille, joten kaikki ei aivan välity sataprosenttisesti. Tämä yhdistettynä pelin hitaaseen nousukiitoon on lähes tappava yhdistelmä, sillä siitä tahtoo jo päästää irti melko varhaisessa vaiheessa.

Onneksi loppujen lopuksi alkoi tapahtua erinomaisen kiinnostavia ja yllätyksellisiä juttuja, jotka pelastivat Broken Roadsin täydelliseltä romahtamiselta. Muussa tapauksessa olisin laittanut bumerangit pussiin ja vienyt Broken Roadsilta vielä yhden tähden pois. Jotkut näistä yllätyksellisistä käänteistä olivat tosin nekin hyvin falloutimaisia, mutta se on täysin hyväksyttävissä, sillä kuten sanottu, Broken Roadsia on avoimesti mainostettu juuri tällä piirteellä.

Kuva: © Versus Evil, tinyBuild

Fallout sitä ja Fallout tätä

Falloutimaista on lisäksi myös pelin vuoropohjainen ja simppeli taistelujärjestelmä, jossa ei ole turhaa kikkailua. Hahmoilla on toimintapisteensä, joita käytetään liikkumiseen ja mäiskimiseen. Suojien taakse on vaikea osua, ja kohteiden on aina oltava tulilinjalla. Hahmot voivat lisäksi käyttää taistelun tuoksinassa omia kykyjään, joita on esimerkiksi sankarin maagiset voimat, joilla sytyttää paikkoja kytemään ja näin pois päin.

Yksinkertaisuus toimii hyvin, ja vaikeitakin taisteluita jaksaa tahkota uudelleen, kunnes niissä onnistuu. Suoraviivainen taistelujärjestelmä tukee hyvin peliä, joka nojaa niin vahvasti kerrontaan.

Broken Roads on hyvin korea ja täynnä yksityiskohtia, ja sen käsin piirretty ulkoasu toimii hemmetin hyvin. Australian joutomaat loistavat ruostetta, kuivuutta ja kurjuutta, ja paikat ovat ylipäätänsä sopivasti rempallaan. Ulkoasua tukee hienostunut ja tyylikäs äänimaisema, ja etenkin ääninäyttely on hauskan kuuloista.

Kaikkinensa Broken Roads on perushyvä ja palkitseva peli, jos sille jaksaa vain antaa mahdollisuuden. Peli onnistuu olemaan omaperäinen roolipeli olematta omaperäinen, sillä se lainaa niin näkyvästi ja tuntuvasti kahdesta ensimmäisestä Falloutista. Peliin on myös naitettu Disco Elysiumista tuttu filosofinen näkökulma on hauska lisä, etenkin kun se ei ole aivan suora kopio vuoden 2019 menestyspelistä.

BROKEN ROADS (2024)

”Australian takamaiden Broken Roadsia voi helposti suositella Falloutin faneille, muut se saattaa helposti jättää kylmäksi.”