Uusimmat

Arvostelu: Hardspace: Shipbreaker on lupaava pulmapeli, jossa puretaan avaruusaluksia Maan kiertoradalla (early access)

30.06.2020 21:00 Joonas Pikkarainen

Tee työtä, jolla on tarkoitus… maksaa miljardin dollarin velkasi.


Julkaisupäivä: 16.6.2020 (early access)
Studio: Blackbird Interactive
Julkaisija: Focus Home Interactive
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 ja Xbox One tulossa
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 7 tuntia


Painat koko päivän niska limassa kiittämätöntä työtä, josta omistajat käärivät kaiken hyödyn ja jättävät muruset meille duunareille. Näillä roposilla pitäisi maksaa sitten jättimäistä pankkilainaa, jolla rahoitit ylipäätään koulutuksesi nykyiseen työnkuvaasi, mutta tulot riittävät hädin tuskin kattamaan lainan korkoja. Seuraavana päivänä nouset sängystä samaan oravanpyörään, eikä mikään muutu.

Tällaisen jälkeen alkaa vähemmästäkin sapettaa, kun nimeltä mainitsematon tuottaja heittää kouraan arvosteltavaksi pelin, jossa pääset elämään tismalleen yhtä antoisaa työläisen arkea myös virtuaalimaailmassa. Minä teille eskapismin näytän…

Early accessiin saapunut Hardspace: Shipbreaker on toki muutakin kuin kapitalistinen riistotarina, mutta se vähäinen tarvittava juonellinen kehys kytketään vahvasti satiiriseen näkemykseen korporaatioiden rahanahneudesta. Pelin tapauksessa maalitauluna on LYNX, joka värvää persaukisen pelaajan uuteen hohdokkaaseen elämään Maan kiertoradalle käytöstä poistettujen avaruusalusten purkajaksi. Jutun juju on vain siinä, että avaruuteen päästäkseen pelaaja joutuu ottamaan LYNX:ltä miljardin dollarin lainan, minkä lisäksi itse työssä käytetty kalusto on vuokralla eikä henkikään ole enää oma.

Tarinan opetus: lukekaa työsopimuksenne huolella.

Velanmaksu toimii, kuten elämässä yleensä, syynä astua turruttavaan oravanpyörään, jossa päivä toisen perään puretaan telakalle roudattuja avaruusaluksia kaikesta arvokkaasta. Tässä vaiheessa Hardspace: Shipbreaker muuttuu oikeasti mielenkiintoiseksi pulmapeliksi, jossa alusten rakenne täytyy oppia tuntemaan läpikotaisin, jotta sen saisi pilkottua vartin mittaisissa vuoroissa mahdollisimman tuottoisaksi. Painovoimattomuus ei ainakaan helpota hommaa.

Työskentelyä varten pelaajalta löytyy vyöltään liuta työkaluja, jolla aluksen viipalointi on huomattavasti helpompaa kuin pelkin käsivoimin. Heittokoukun avulla yksittäisiä osia tai itseään voi lingota pitkin telakkaa. Näistä saatavasta materiaalista riippuen osat heitetään joko polttouuniin, kerättäväksi tai proomulle. Laserleikkurilla poltetaan puolestaan kokonaisia seinälevyjä tai kriittisiä kiinnityspisteitä, jotka pitävät koko avaruusalusta kasassa. Rungon tai moottoreiden liikutteluun kannattaa taas käyttää liekoja, jotka voivat vetää raskaampaa kalustoa perässään.

Tämä kuulostaa tosin helpommalta kuin se on todellisuudessa. Avaruusalukset on nimittäin mallinnettu jokseenkin loogisesti, joten niiden väliseinissä virtaa sähköä, bensaa ja jäähdytysnestettä, joiden huoleton käyttö johtaa usein näyttäviin ketjureaktioihin ja pelaajan kuolemaan. Puhumattakaan paineistetun tilan avaamista tyhjiöön. Onneksi tulevaisuus on klooniteknologian kulta-aikaa, mutta mikään ei tietenkään ole ilmaista – kaikkein vähiten omaa huolimattomuuttaan työtapaturmaan höyrystetyn ihmislihan ja yrityksen kallisarvoiseen kaluston korvaaminen.

Pelaaminen muodostuukin siten painovoimattomassa tilassa olevasta 3D-pulmasta, jossa pelaaja tutkii ensin alusten anatomiaa, sen heikkoja pisteitä ja vaarallisia kulmia. Sen jälkeen ryhdytään miettimään, kuinka aluksen purku onnistuisi ilman näiden vaara-alueiden aktivoimista, ja vasta sen jälkeen käydään varsinaisesti tuumasta toimeen. Mitä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi alus on luokiteltu, sitä todennäköisemmin sen eri toiminnot ovat keskenään liitoksissa ja useampi välivaihe pelaajan on suoritettava kaikkein yksinkertaisinta purkua varten.

Valitettavasti arvosteluhetkellä early access -versiossa purettavia alustyyppejä on ainoastaan kaksi, joista löytyy sentään muutama erilainen variantti. Nämä eivät poikkea toisistaan kuitenkaan merkittävästi. Kun toiseen alukseen päästään vielä käsiksi vasta melko rasittavan grindin jälkeen, käy peli toistamaan itseään hyvin, hyvin nopeasti.

Tästä huolimatta Blackbird Interactive on löytänyt Hardspace: Shipbreakeristä jotain kullanarvoista. Avaruusalusten rakenteen kartoittamisessa, sisäistämisessä ja sen jälkeen näiden pala palalta purkamisessa on jotain meditatiivisen tyydyttävää. Rutiinin lailla alkuun useita eri käyntikertoja vaatinut urakka sujuu pian yhden vartin mittaisen rupeaman aikana, kun pelaaja näykkii aluksen puhtaaksi kaikesta arvokkaasta avaruuspiraijan nopeudella ja jättää pelkän metallisen luurangon lojumaan taakseen. Kun lopullisen pelin alusvalikoimaa vain kasvatetaan entisestään ja laajennetaan entistä pirullisemmiksi ja valtavammiksi, voin hyvin kuvitella pelin löytävän helposti kohdeyleisönsä.

Tämä edellyttää tosin pelin rakenteen muutosta, joka voi olla tällä hetkellä tehty hyvin grindivetoiseksi täysin early access -version vuoksi. Tekijät ilmoittavat nimittäin pelattavaa löytyvän ensimmäisen aktin verran, mutta eteneminen tapahtuu pelaajan arvoasteikon mukaan. Tätä nostetaan puolestaan suorittamalla sertifikaatteja, jotka ovat tyyliin 50 mekaanisen osan palauttamista tai arvoltaan 15 miljoonan edestä purettua kamaa. Seitsemässä tunnissa ennätin päästä tasolle viisi, jolloin sain purettavaksi viimein early accessissa olleen toisen alustyypin.

Arvonnousu avaa työkaluihin samalla uutta päivitettävää, kuten isompia happisäiliöitä tai tehokkaampia laserleikkureita. Uusia kykyjä, aluksia ja pelitiloja on tarkoitus tuoda lisää myöhemmissä versioissa. Tarinallisesti peli saa myös keskimmäisen ja viimeisen aktin, joskin early accessissa tähän puoleen ei päässyt järin konkreettisesti vielä käsiksi. Aluksista voi tosin löytää lokikirjoja, jotka avaavat hieman maailmaa ja tuntuisivat vihjailevan myös jostain suuremmasta. Tulevaisuudessa voi odottaa lisäksi bugien liiskausta ja optimointia, ja ainakin itsellä peli tuntui kaatuvan noin tunnin välein työpöydälle.

Kehuista huolimatta en kuitenkaan välttämättä suosittele myymään sielua vielä velkavankeuteen, vaan odottamaan, että kehittäjät tuovat peliin lisää sisältöä. Toistaiseksi vain kaksi erilaista alusta käy nimittäin toistamaan itseään hyvin nopeasti, mutta niistä pystyy jo selkeästi havaitsemaan edessä siintävän potentiaalin. Kun ideassa tai pelattavuudessa ei tässä vaiheessa ole oikeastaan ongelmia, jää ratkaisevaksi tekijäksi ainoastaan pelaamisen mielekäs vaihtelu ja määrä.

Ja ainakaan toistaiseksi en olisi ottamassa miljardin velkataakkaa pelkästään tätä varten.