Arvostelu South Park: Snow Day ei yllä aiempien South Park -pelien tasolle
Aiemmat South Park -pelit Stick of Truth ja Fractured but Whole olivat omalla tavallaan hauskoja. Snow Day ei yllä lähellekään niiden tasoa.
Julkaisupäivä: 21.3.2024
Studio: Question
Julkaisija: THQ Nordic
Saatavilla: PlayStation 5 (testattu), Xbox Series, PC, Nintendo Switch
Pelaajia: 1–4 (online)
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arviota varten: noin viisi tuntia
South Park: Snow Day jatkaa suoraan aiempien South Park: Stick of Truthin ja South Park: Fractured but Wholen tarinaa. Koulut on suljettu valtavan lumimyrskyn vuoksi, jonka vuoksi South Park -jengi sekä aiemmistakin peleistä tuttu ”New Kid” uppoutuvat omaan fantasiasotaansa haltijoita ja muita taruolentoja vastaan.
Pelimekaniikkojen puolesta South Park: Snow Day on nelihenkisellä tiimillä pelattava 3D hack and slash, jossa South Park -kaverukset eli Cartman, Stan, Kenny, Kyle ja New Kid kohtaavat tietokoneen ohjaamat vastukset. Valitettavasti pelimekaniikkojen puolesta South Park: Snow Day ei onnistu vakuuttamaan.
Asevalikoima on pieni. Tarjolla on vain kolme melee-asetta (tikarit, miekka ja kilpi tai kirves) ja kolme ranged-asetta (jousi, velhon keppi tai taikasauva). Pelaaja turvautuu taistelussa lähinnä melee-aseisiin, sillä ranged-aseita voi käyttää vain kertaalleen jonka jälkeen täytyy odottaa sen latautumista.
Sekä melee- että ranged-aseiden tuntuma on huono, eivätkä ne lukittaudu vihollisiin. Aseissa ei ole myöskään juurikaan vaihtelevuutta, eikä vihollislaumojen kaataminen tunnu kovin hauskalta.
Pelkkää mätkimistä piristetään hieman roguelike-henkisellä korttijärjestelmällä. Pelaaja voi yhden tason aikana kerätä kortteja, jotka muokkaavat aseiden ominaisuuksia, ja tekevät esimerkiksi parantamisesta tehokkaampia. Esimerkiksi kilvellä voi torjua kortin avulla kaikkiin suuntiin tai parannustoteemi muuttuu tehokkaammaksi.
Kortit ovat sinällään kiinnostava elementti, mutta tasot ovat lyhyitä ja muutenkin kohtuullisen helppoja. Juuri kun omasta hahmostaan saa hauskalla tavalla ylivoimaisen, kortit nollautuvat.
South Park: Snow Dayssa on myös rajoitetusti käytettävissä olevia Bullshit-kortteja, jotka ovat nimensä mukaisesti hyvin epäreiluja, ja niiden avulla voi kutsua taivaalta esimerkiksi viholliset tuhoavan meteorisateen. Myös vihollisilla on oma Bullshit-korttinsa, joka voi esimerkiksi herättää jo kuolleet viholliset takaisin eloon.
Paperilla kiinnostavat korttiominaisuudetkaan eivät kuitenkaan pelasta South Park: Snow Dayn tylsää ja varsin geneeriseltä tuntuvaa kamppailua. ”Onneksi” tylsää kamppailua ei tarvitse kestää kauaa, sillä South Park: Snow Dayn voi läpäistä yhdessä illassa, noin 4–5 tunnin aikana.
Myöskään South Park: Snow Dayn tarina tai huumori eivät peliä pelasta. Mukana on muutama vitsi, joille tuhahtaa hieman nenän kautta, mutta South Park -peliksi huumori on laimeaa eikä tunnu edes yrittävän järkyttää. Varsinkin aiempiin South Park -peleihin verrattuna Snow Day on vähän liiankin sisäsiisti. Peli ei naurata South Park -huumorin faneja, mutta tuskin myöskään kiinnostaa niitä, joille South Park on vähän liikaa.
Grafiikastakaan uusi South Park ei saa kehuja. Ainakin omaan silmään South Park toimii paljon paremmin perinteisesti 2D:nä, eikä uusi suunta ole kovin onnistunut.
Kokonaisuudessaan South Park: Snow Day ei onnistu oikein millään osa-alueella. Kamppailu on tylsää porukallakin, eikä yksinpelaajan kannata vaivautua sitäkään vähää. Huumori on kuivaa ja vaikka peli jostain ihmeen syystä onnistuisi viehättämään, on sen kesto hyvin lyhyt 30 euron hintalappuun nähden.
SOUTH PARK: SNOW DAY
”South Park: Snow Day on tylsä moninpeli, joka ei yllä aiempien South Park -pelien tasolle.”