Arvostelu Splatoon 3 on räiskintäpeligenren lähes viiden tähden väripilkku

Moninpeliräiskintöjen väripilkun, Splatoon-pelisarjan kolmas osa tuo mukanaan virkistävän erilaisen tuulahduksen ummehtuneelta tuoksuvaan genreen. Se jatkaa edellisestä osasta tutuksi tullutta ja hyväksi todettua kaavaa, mutta tarjoaa runsaammin nähtävää ja koettavaa.

Julkaisupäivä: 9.9.2022
Studio: Nintendo EPD
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Switch
Pelaajia: 1 tai 2-8
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: noin 25 tuntia

Splatoon 3 on sarjan muiden osien tapaan hyvin nintendomainen peli. Kyseessä on kyllä ihan täysmusteinen räiskintä, mutta pelin väkivaltaisuusaste on miellyttävän alhainen. Tällä kertaa pääpaino ei pyöri toisten pelaajien veriseksi mössöksi jauhamisen ympärillä, vaan iloisen värisen musteen räiskimisellä pitkin poikin pelialueita.

Splatoon-peleissä pelaajat ohjastavat joko Inkling- tai Octoling -rotuista hahmoa, joka pystyy muuttamaan muotoaan ihmis- ja mustekala -muodon välillä. Sarjakuvamaisilla otuksilla on käytössään erilaisia aseita, mutta niiden piipusta ei viuhahtele luoteja, vaan neonväristä mustetta. Räiskintä ja suuri osa muusta toiminnasta hoidetaan ihmismuodossa. Muuttuessaan mustekalaksi pelihahmo pystyy uiskentelemaan nopeaa vauhtia itsensä tai tiiminsä maailmaan roiskauttamassa musteessa.

Splatoon 3:n päähubina toimii Splatsville-niminen kaupunki, jossa urheat soturit viettävät aikaansa taisteluiden välillä. Pelaajat pääsevät temmeltämään melko vapaasti suurkaupungin sykkeessä ja käyttämään hyväkseen sen tarjoamia palveluita kuten kenkä-, ase- sekä hattukauppaa.

Vaikka Splatoon 3 keskittyy moninpeliin, on mukaan pakattu myös jonkinmoinen yksinpelikampanja. Yksinpelin tarinassa pelihahmo hyppää agentti 3:n saappaisiin. Omituinen, karvainen kasvusto on vallannut maailmaa, ja kukapa muukaan kuin agentti 3 joutuu selvittämään, mitä ihmettä lumisessa Alternassa oikein tapahtuu.

Kevyt ja kreisi juoni sopii pelin tyyliin vallan hyvin, mutta mitään syvällistä tai sydäntä raastavaa kertomusta on turha odottaa, vaan siitä viis: yksinpeli yhdistää loistavalla tavalla pulmanratkontaa, tasohyppelyä sekä räiskintää.

Kampanja koostuu lyhyehköistä kentistä, joissa on erilaisia tavoitteita. Monesti päämääränä on läpäistä kenttä useampaan otteeseen käyttäen joka yrityksellä eri asetta, tai joskus pelaajan täytyy vain selvitä hengissä minuutin ajan. Näin ilmaistuna homma kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei aina ole. Vastassa on nimittäin inhottavia vihollisia tai kinkkisiä pulmia. Yksinpeliä kannattaa joka tapauksessa kokeilla, sillä sen aikana opitaan käyttämään erilaisia aseita sekä muita kikka kolmosia. Mutta vaikka yksinpeli on toteutukseltaan tasaisen laadukas, ei se silti vedä vertoja moninpelin huumalle.

Moninpelissä on tarjolla muutamia erilaisia pelimuotoja, joista osa avautuu vasta myöhemmin pelaajan tason noustessa.

Kaikkein perinteisin pelimuoto on Turf War, jossa kaksi neljän hengen joukkuetta kamppailee siitä, kumpi peittää pelialueesta suuremman osan musteen alle kolmen minuutin aikana. Meno äityy usein hurjan hektiseksi, mutta se on vain osa pelimuodon viehätystä. Turf Warin hienoin puoli on se, että se sopii monentyyppisille pelaajille. Tarkoituksena on maalaaminen, eikä niinkään murhaaminen, joten myös räiskinnässä vähemmän taitavat pelaajat ovat hyödyksi omalle joukkueelleen – kunhan maalisuti pysyy kädessä joten kuten. Turf War on viihdyttävää ja toimivaa myös satunnaisten pelaajien seurassa, joten jos kaverilista loistaa tyhjyyttään, ei synkkyyteen kannata vaipua.

Turf Warissa sekä muissa pelimuodoissa käytettävät kentät vaihtuvat aina kahden tunnin välein. Kenttien kiertokulkua pystyy kätevästi seuraamaan Nintendo Switch Online -mobiilisovelluksen sisältä löytyvän SplatNet 3 -sovelluksen kautta. Sieltä löytyy paljon muutakin tarpeellista informaatiota, joten sen lataaminen on varsin suositeltavaa.

Kun on viimein oppinut Splatoonin syvimmät salaisuudet, eli saavuttanut tason 10, avautuu Anarchy Battle -moodi. Tämä on hieno nimitys ranked-taisteluille: voitot kasvattavat pelaajan rankkia, kun taas häviöt vievät siitä muutamia pisteitä pois. Anarchy Battle jakautuu kahteen osaan: open ja series. Ensiksi mainitussa pelataan yksi taistelu ja jälkimmäisessä pelataan niin kauan, kunnes pelaaja häviää kolmesti tai voittaa viisi matsia. Sarjataisteluissa on myös rajoitus, ettei niitä voi pelata yhdessä ystävien kanssa.

Ranked-taisteluihin sisältyy neljä erilaista pelityyppiä, jotka vaihtuvat kahden tunnin välein. Tarjolla on Clam Blitz, Splat Zones, Rain Maker sekä Tower Control. Kaikkien pelimuotojen tavoitteet eroavat toisistaan kiitettävästi, joten vaihtelua riittää. Esimerkiksi Clam Blitzissä on tarkoituksena kerätä simpukoita ja heittää ne maaliin, kun taas Splat Zones toimii vähän kuin kukkulan kuningas -leikki: tarkoituksena on hallita rajattua aluetta vihollisjoukkuetta kauemmin.

Varsinkin ranked-pelimuodon hauskuus riippuu siitä, kenen kanssa sitä pelaa. Jos onnistuu pääsemään osaavaan joukkueeseen, jossa kaikki ymmärtävät mitä tekevät, on kokemus sujuva ja jopa hauska. Mutta jos joukkuetovereilla ei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä, tuntuu koko homma hirvittävältä vääntämiseltä. Eniten pelimuodosta saakin irti osaavien kavereiden kanssa pelatessa.

Salmon Run Next Wave on yhteistyönä kolmen muun pelaajan kanssa pelattava horde-mode eli eräänlainen selviytymispelitila. Joukkue tiputetaan helikopterista saarekkeelle, ja heidän tehtäväkseen annetaan erilaisten munien kerääminen ja Salmonids-vihollisten lahtaaminen. Viholliset saapuvat kolmen aallon aikana. Ajoittain kentälle ilmestyy myös pomoja, jotka täytyy tuhota mahdollisimman nopeasti. Pelaajat voittavat, jos he keräävät tarvitun määrän pomojen pudottamia, kultaisia munia aikarajan sisällä. Häviö siintää horisontissa, jos kaikki pelaajat kuolevat samanaikaisesti tai he eivät onnistu tavoitteessaan tarpeeksi nopeasti.

Aluksi Salmon Run -kentät sujuvat melko leppoisasti, mutta vaikeustason noustessa ne muuttuvat oikeasti vaativiksi ja hermoja raastavan jännittäviksi matseiksi.

Uutuutena Splatoon 3:ssa on mukana piskuinen minipeli Tableturf Battle. Se on eräänlainen vuoropohjainen keräilykorttipeli, jossa osallistujat lätkivät korttien avulla mustetta ruudukolla päällystetylle pelikentälle. Voittajaksi selviytyy se, joka on maalannut suuremman alueen pelin loppuessa. Tableturf Battle tarjoaa rauhaisaa vaihtelua nopeatempoiselle räiskimisielle, muttei lopulta ole kovin kummoinen lisä.

Aina tasaisin väliajoin järjestettävä Splatfest-tapahtuma on mukana myös sarjan kolmannessa osassa. Jonkin aikaa ennen tapahtuman alkua pelaajille annetaan kolme vaihtoehtoa, joista valita yksi joukkue, jota edustaa. Esimerkiksi ensimmäisessä Splatfestissä kysymys kuuluu mitä pelaaja ottaisi mukaan autiolle saarelle ja vaihtoehdot ovat joko työkaluja, ruokaa tai hauskaa tekemistä. Tapahtuman aikana joukkueet taistelevat toisiaan vastaan, ja koko höskän voittaja määräytyy suosion sekä voittojen perusteella.

Koska erilaisia pelimuotoja on tarjolla niin runsaasti, löytää jokainen niistä varmasti itseään miellyttävän kokemuksen. Splatoon 3 ei myöskään pakota pelaajaa vääntämään mitään pelitilaa: Jos esimerkiksi yksinpeli ei maistu, ei siihen alkuintron jälkeen tarvitse koskea pitkällä tikullakaan.

Vastustajia kohti räiskitään ja ympäristöä maalataan käyttäen jos jonkinmoisia aseita. Tällä hetkellä tarjolla on 54 pääasetta, mutta määrä tulee luultavasti kasvamaan laajennusten myötä. Aseiden suuri valikoima saattaa saada uudet pelaajat hämmennyksen valtaan. Onneksi heti alussa vain murto-osa niistä on käytettävissä, loput avautuvat tasojen noustessa.

Saatavilla on esimerkiksi vesipyssyä muistuttavia aseita, snipuja sekä jousia. Varusteiden suunnittelussa on päästetty railakas mielikuvitus valloilleen, sillä valikoimasta löytyy myös maalisuti ja -tela, eräänlainen ämpäri sekä sateenvarjo. Tässäkin asiassa kaikki on hyvin nintendomaista, sillä pyssyt eivät muistuta kovinkaan paljoa ”oikeita” aseita, vaan koko perheelle sopivia versioita niistä.

Aseita saa kokeilla ilmaiseksi ennen niiden ostamista, joten vaikka valikoima on valtava, ei kauppoja tarvitse tehdä sokkona.

Splatsvillen kujilla sijaitsevista kaupoista saa aseiden lisäksi ostettua paitoja, kenkiä sekä hattuja. Tarvikkeet antavat pelaajan taidoille lisäbuustia, kuten lisää uinti- tai juoksunopeutta. Myynnissä olevat tuotteet vaihtuvat päivittäin, joten jos haluaa kerätä kaiken, täytyy pelissä vierailla päivittäin.

Splatoonista puhuttaessa ei saa unohtaa taustalla soivia säveliä. Otteluiden aikana raikuva musiikki on ärsyttävää, mutta ah niin ihanaa rallatusta. Se saa pelin jo ennestään niin kiivastahtisen tunnelman nousemaan seuraavalla tasolle: Kun Turf War -ottelua on jäljellä enää minuutti, muuttuu musiikin tempo entistä nopeammaksi. Tämä aiheuttaa pakokauhun tunteen, ja ainakin allekirjoittaneelle tulee hirveä kiire räiskiä mustetta sinne tänne.

Peli pyörii Switcillä moitteettomasti, mutta ainakin julkaisun aikoihin osa pelaajista kärsi yhteysongelmista. Nyt pahimmat viat on korjattu, vaikka joskus satunnainen connection error -ilmoitus saattaa ilmestyä ruudulle.

Teos eroaa muista markkinoilla olevista räiskinnöistä edukseen monen asian ansiota. Se on ulkonäöltään pirtsakan värikäs, aseiden suunnittelu on mielikuvituksellista ja koko teos tuntuu säteilevän erityisen positiivista energiaa. Ja mikä tärkeintä, sen pelaaminen on yksinkertaisesti aivan mielettömän hauskaa.

Splatoon 3 on ihanan monipuolinen pulmaräiskintä koko perheelle. Se tarjoaa jokaiselle jotakin: alkeet oppii helposti, joten uudet pelaajat pääsevät menoon ja meininkiin nopeasti kiinne. Vanhat pelaajat taas voivat muistella menneitä ja kokea edellisten osien hienoudet entistä viimeistellyimpinä versioina.

SPLATOON 3

”Pirtsakan värikäs pulmaräiskintä Splatoon 3 säteilee positiivista energiaa, ja tuo mukanaan virkistävän erilaisen tuulahduksen räiskintägenreen.”