Arvostelu: Tampereelta tähtilaivan kapteeniksi – Star Trek: Bridge Crew on VR-peli parhaasta päästä

07.06.2017 20:44 | Miikka Lehtonen | 1695

Star Trek Bridge CrewTekijä: Red Storm Entertainment
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PlayStation 4 Pro, PlayStation VR
Saatavilla: PC, PlayStation 4
Laitevaatimukset: Windows Vista 64 tai uudempi, Core i5-680, 6 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain & VR-lasit
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Muuta: Vaatii VR-lasit. Tukee PlayStation VR:ää, Oculus Riftiä ja HTC Viveä
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viho viimeinen. Vaikka katselen tähtisumua Aegis-luokan tähtilaivan komentosillalta, istun itse asiassa kaksiossa Tampereen eteläpuolella.

Ympärilläni komentosilta täyttyy tiimikavereideni keskustelusta ja huudahduksista, kun yritämme yhteisvoimin taistella ympärillä pyöriviä Klingon-aluksia vastaan.

Star Trek: Bridge Crew on puhdasta huikeutta!

Red Storm Entertainmentin uutuuspeli on parhaita pelaamiani VR-kokemuksia, sillä se tarjoaa jotain sellaista, mitä ei ilman VR-teknologiaa oikein pysty kokemaan. Se heittää neljä pelaajaa yhteen avaruusaluksen komentomiehistöksi ja haastaa nämä toimimaan yhdessä toinen toistaan kamalampien vaarojen uhatessa.

Star Trek: Bridge Crew on monellakin tavalla kuin oppikirjaesimerkki siitä, mitä hyvän VR-pelin tulee olla.

Star Trek Bridge Crew

Kapteenin halko

Star Trek: Bridge Crew’n ideana on kasata yhteen nelihenkinen tiimi, joka täyttää Yhdistyneiden planeettojen liiton tuoreen Aegis-luokan aluksen komentomiehistön roolit. Kaikilla on omat tiukkaan määritellyt tehtävänsä joita ilman avaruusalus ei pysty toimimaan, ja jotta edessä olevista tehtävistä selvittäisiin kunnialla, kaikkien pitäisi pystyä puhaltamaan yhteen hiileen.

Kaiken avaimena toimii kapteeni, jolla on tietenkin paras yleiskuva aluksen tilanteesta. Kapteenin tuolista pystyy katselemaan erilaisia karttanäkymiä, osoittamaan niistä kohteita muille miehistön jäsenille ja tietenkin myös antamaan määräyksiä. Kapteenilla on fyysisesti ehkä vähiten tehtävää, mutta anarkia ei aluksen kannella toimisi. Jonkun täytyy tehdä päätökset.

Muut roolit ovat pilotti, taktinen upseeri ja tiedeupseeri. Pilotin homma on itsestäänselvä: hän lentää Aegista. Kaasukahva ja eräänlainen virtuaalinen peukalo-ohjain lennättävät alusta, mutta pilotin vastuulla on myös laskea reitit poimu- ja impulssiajoa varten, sekä yleisesti navigoida. Hän näkee omalla kartallaan aluksen ympärillä olevat vääristymät, kentät ja muut vaarat, jotka pitäisi sitten kiertää.

Taktinen upseeri vastaa aseistuksesta. Hän luotaa kohteita, operoi siirrintä, nostaa ja laskee aluksen kilpiä sekä tietenkin valitsee kohteita fotonitorpedoille ja vaiheisille.

Tiedeupseeri taas huolehtii siitä, että Aegis pysyy toiminnassa. Hänen valtava komentopaneelinsa sisältää virranhallinta- ja korjausjärjestelmät, joiden avulla hän valitsee, mihin kolmesta järjestelmästä – aseet, moottorit ja kilvet – annetaan virtaa, ohjataanko sitä uudelleen kohteesta toiseen esimerkiksi vaurioiden kiertämiseksi ja lähettää korjausryhmiä hoitamaan ongelmatilanteita. Hänen vastuullaan on myös ladata aluksen poimukäämit, jolloin pilotilla on pieni hetki aikaa aktivoida poimuhyppy.

Yksikään tehtävistä ei sinänsä ole hirveän monimutkainen, vaan niiden järjestelmät kyllä oppii pelin simppelin ja nopean tutoriaalin myötä. Haaste tuleekin siitä, että onnistuakseen miehistön pitäisi pystyä pelaamaan yhteen, mikä on erinomaisen hienoa.

Star Trek Bridge Crew

Klingoneita tyyrpuurissa

Star Trek: Bridge Crew’n suurin vahvuus on sen suunnaton immersio. Pelaajat istuvat omilla komentopaikoillaan, joiden osaksi myös kaikki varsinaisen pelin käyttöliittymäelementit on upotettu. Niinpä fiilis pelin käynnistämisen jälkeen on välittömästi kuin istuisi oikeasti Aegis-luokan tähtilaivan puikoissa.

Pelata voi joko pad-ohjaimella tai VR-laitteesta riippuen Move-ohjaimilla, Viven 3D-ohjaimilla tai Oculus Touch –ohjaimilla. Itse pelasin enimmäkseen padilla, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Vasen tikku liikuttaa vasenta kättä, oikea oikeaa ja kummankin puolen liipaisimet painelevat nappeja. Jos pelaa liikeohjaimella, käsien liike tietenkin siirtyy 1:1-perusteisesti peliin, jolloin immersio syvenee entisestään.

Samaa siellä olemisen tuntua vahvistaa se, että kaikki ryhmän jäsenet ovat oikeasti samassa virtuaalisessa tilassa keskenään. Vaikka se voi tuntua pieneltä asialta, on oikeasti todella siistiä nähdä kapteenin paikalta, miten Janne nojaa navigaattorin penkissään voimakkaasti oikealle tuijottaessaan intensiivisesti näyttöjään, katsellen välillä ympärilleen ja ihmetellen kontrollejaan, tietäen, että oikea pelaaja jossain Suomen kaukaisessa kolkassa tekee parhaillaan samoja eleitä.

On myös suorastaan nerokasta, että pienetkin toimet vaativat miehistöltä yhteistyötä. Siinä missä monessa muussa pelissä vaikka poimihyppy tapahtuisi nappia painamalla, Star Trekissä se on monimutkaisempi toimenpide.

Star Trek Bridge Crew

Koska vain kapteeni näkee tavoitteet ja tähtiliiton ohjeet, yksin hän tietää, mihin seuraavaksi tulisi mennä. Hän tarkistaa ohjeet ja ilmoittaa pilotille, mihin seuraavaksi suunnataan. Pilotti etsii tähtikartalta oikean kohteen ja valitsee oikean ajotilan. Hän pyytää tiedeupseeria aloittamaan poimukäämien valmistelun, mikä vaatii virran säätöä ja käämien kytkemisen käyntiin. Kun kaikki on valmista, kapteeni voi nojata penkissä taaksepäin, hörpätä Earl Greytä (kuumana, tietenkin) ja todeta ”make it so”.

Kun porukka pääsee kunnolla pelin sisään, fiilis on huikea. Kommunikaatio toimii ja oman roolinsa hoitaminen osana suurempaa koneistoa on erittäin hauskaa. Tehtävät on suunniteltu hyvin ja monipuolisesti. Joskus taistellaan, toisinaan tehdään tutkimusta, pelastetaan tuhoutumassa olevan aluksen miehistöä hakkeroimalla näiden moottorit ennen kuin alus ajautuu vaaraan ja niin edelleen.

Tarjolla on mukavan mittainen tarinakampanja, jonka lisäksi voi pelata satunnaisesti luotuja tehtäviä kuin roguelike-pelissä konsanaan. Satunnaistehtäviä on moneen lähtöön, ja tiimi voi valita, haluaako taistella, tutkia tai vaikka puolustaa tukikohtaansa, miten ikinä fiilis sattuukaan olemaan. Jos haluaa peliltään erityisen paljon haastetta, voi myös valita aluksekseen alkuperäisen USS Enterprisen. Se hylkää futuristiset ja mukavan käytettävät UI:t ja heittää pelaajien eteen työpöydällisen nimeämättömiä nappeja. Kun samalla kaikki muukin estetiikka vaihtuu modernista 60-luvun retroscifiin, kokemus on huikea.

Star Trek Bridge Crew

Ongelmiakin on

Kaikki ei ole täydellistä Star Trekin taivaalla. Yksinpeli bottien kanssa onnistuu ihan asiallisesti, vaikka ei toki olekaan yhtä hauskaa kuin ihmistiimin kanssa pelattuna. Ristiinpelaaminen eri alustojen välillä onnistuu myös: PlayStation-pelurit voivat olla samassa miehistössä Vive- ja Rift-pelaajien kanssa, mistä myös peukkua. Näin vähän vähemmille myynneille jääneet lasit eivät jää haamukyliksi, vaan toivottavasti kaikki löytävät peliseuraa.

Itse pelasin PlayStation VR -versiota, joka toimii pääasiassa ihan asiallisesti, jokin laitteistoa usein vaivaava vaellusefekti on taas mukana. Vaikka istuisi paikallaan, lasien näkymä tärisee ja värisee. Joskus huomaa kuin vaivihkaa kääntyneensä hiljalleen toistakymmentä astetta sivuun siitä suunnasta, mikä pelin käynnistyksen yhteydessä oli suoraan eteenpäin. Sama epätarkkuus vaivaa välillä myös Move-ohjaimia, joskin ne toimivat enimmäkseen tarpeeksi tarkasti ja luotettavasti.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa Ubisoftin palvelimista.

Jostain syystä peli vaatii aktiivisen nettiyhteyden, pelasi sitä yksin tai porukassa. Jos yhteys servereille katkeaa hetkeksikin, peli palaa päävalikkoon. Minulle näin kävi useasti ja esimerkiksi lyhyiden tutoriaalinen läpäisy vaati tuntien uudelleenyrityksen, kun peli vain katkesi kerran toisensa jälkeen jossain vaiheessa. Onneksi moninpelissä ongelmia ei ilmennyt, joten kyseessä saattaa olla mystinen bugi.

Star Trek Bridge Crew

Kokemisen arvoinen

Toimiessaan Star Trek: Bridge Crew on puhdasta parhautta. Kun kasassa on neljän ihmispelaajan tiimi, fiilis on huikea. Jopa yhdessä häviäminen on hauskaa ja viihdyttävää. Suhtauduin itse ennakkoon hieman penseästi moninpeli-trekkeilyyn, mutta jo ensimmäisen tehtävän jälkeen olin täysin myyty, enkä olisi mitenkään halunnut lopettaa.

Sekin on hienoa, että pelin parissa ei todennäköisesti tarvitse kuunnella keskenkasvuisia räkänokkia, eikä paskapuhetta äidistään, etnisyydestään tai seksuaalisesta suuntauksestaan. Itse en pelisessioideni aikana törmännyt yhteenkään urpoon, vaan kaikki tuntuivat olevan samalla asialla liikkeellä.

Star Trek: Bridge Crew onkin todella hieno ja kokemisen arvoinen VR-peli.

Vaikka toki Artemis ja muutamat muut pelit ovat jo aiemmin tarjoilleet samanlaisia moninpelikokemuksia, Star Trek: Bridge Crew nousee VR-tukensa ansiosta uusiin sfääreihin. Immersio on valtava ja pelaaminen on sopivalla tavalla simppeliä ja monimutkaista ollakseen kiehtovaa ja haastavaa kuitenkaan turhauttamatta. Oppimiskynnys perusmekanismien suhteen on mukava, mutta saumattoman yhteistyön opetteluun menee toki aikaa.