Uusimmat

F-Zero GX (GC)

02.11.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Nintendolla on takataskussaan muitakin loistokkaita pelisarjoja kuin Mario. Yksi parhaimmista ja arvostetuimmista on F-Zero, jonka ensimmäinen versio julkaistiin SNESsille. Pelisarjalla on pitkät perinteet, eikä ole ihme, että fanit ovat odottaneet F-Zeron GameCube-versiota innokkaasti. F-Zero GX on saapunut lunastamaan futuristisen autoilun kuninkuuden.

F-Zero-sarjan ominaisin piirre on mielettömäksi yltyvä vauhti. Vaikka monet uudet yrittäjät ovat imitoineet huimia nopeuslukuja, ei voittajaa ole löytynyt. F-Zero GX on adrenaliinibuusti vailla vertaa. Ensimmäisellä kierroksella ei saa käyttää turboa, mutta toinen ja kolmas kierros ovat sellaista kyytiä, että heikompaa hirvittää.

Perusidea on tietenkin ajaa – ja voittaa – mestaruusturnauksia, joita on aluksi kolme. Yhteensä ratoja on 15, ja kaikki turnaukset Standard- tai Expert-tasolla voittamalla avautuu vielä Diamond Cup. Superbonuksena pääsee pelaamaan F-Zero AX:n, pelin kolikkopelihalliversion, ratoja, jos onnistuu voittamaan kaikki radat Master-vaikeustasolla, jonka puolestaan saa auki voittamalla kaikki neljä mestaruusturnausta Expert-tasolla. Novice-tasolla mestaruusturnaukset eivät aiheuta hirveän paljon päänvaivaa, mutta auta armias jos erehtyy kisaamaan muilla vaikeustasoilla. Ajo- ja taktikointitaitoa on pakko olla, pelkällä hyvällä buustin käytöllä ei pitkälle pötkitä.

Jos ymmärsit lukemasi, voit olla valmis F-Zero GX:n vauhtipuikkoihin, jotka vaativat erittäin paljon keskittymistä, taitoa ja onnea. F-Zero GX:n ärsytys on sitä luokkaa, että haluaa viskoa sekä ohjaimen että Cuben ikkunasta ulos ja hajottaa pelilevyn tuhannen päreiksi. Toisaalta, jos haluaa pitkäikäistä ja palkitsevaa peliä, F-Zero GX on oiva valinta. Älkää kuitenkaan unohtako, että varoitin.

Kokonaan oma lukunsa on pelin tarinamoodi, jossa seurataan Captain Falconin tietä mestaruuteen yhdeksän chapterin verran. Toisin kuin muissa peleissä, F-Zero GX:ssä tarina-chapterit pitää ostaa kaupasta. Jokaisesta mestaruusvoitosta tai erinomaisesti onnistuneesta aika-ajosta saa rahaa, jolla voi hankkia sitä sun tätä. Kovin suurta ponnistusta rahojen kerääminen ei vaadi, mutta varsinaiset haasteet ovat tuttua F-Zero-vaikeutta. Kaupasta voi ostaa myös kilpakumppaneiden menopelejä, ja omistautuneimmat voivat jopa tehdä kokonaan oman kilpavehkeen osista kokoamalla. Ajokeilla on selviä eroja, joten vain kokeilemalla selviää, mikä – tai millainen oma väsäys – sopii omiin käsiin parhaiten.

Tarinaan on panostettu välivideoita myöten ja haasteet vaihtelevat mukavasti. Yhdessä kisassa pitää ylittää maalilinja ennen kilpakumppania, toisessa vauhdin on parasta olla yli 700 km/h tai muuten käy kalpaten, ja niin edelleen. Kai mainitsin, että puolittaiset onnistumiset eivät todellakaan riitä läpäisyyn?

Ehkäpä vaikeustasosta meuhkaaminen riittää. Grafiikka ei sinänsä ole teknisesti häikäisevää, mutta yhdistettynä hurjaan vauhtiin ei visuaalisella puolella ole valittamista. Äänipuolella pienet nuhteet lentävät ääninäyttelijöiden suuntaan (tai lähinnä erittäin tylsälle F-Zero TV -reportterille), mutta musiikit sitä vastoin ovat kerrassaan mainiot. Pelin soundtrackillä on toinen toistaan parempia biisejä, jotka pitävät adrenaalitasoa yllä, vaikka pari huonompaakin on joukkoon eksynyt.

Radat ovat erittäin näyttäviä, eikä minkäänlaisesta nykimisestä ole tietoakaan. Kisapaikat vaihtelevat aurinkoisesta lehtikentästä todella tummiin ja tulisiin ilmestyksiin. Vauhdin sokaiseman pilotin on syytä osata radat vaikka silmät kiinni, sillä venkuroita ja hyppyjä tuntemattomaan on paljon varsinkin vaikeimmissa kentissä. Radoilla on kymmenestä pariinkymmeneen lisävauhtia antavaa turbonuolta, joihin kaikkiin osuminen vaatii tarkkaivaisuutta ja kontrollien täydellistä omaksumista. Kilpakumppaneitaan voi töniä kahdella eri iskulla, mutta ahneudestaan joutuu yleensä maksamaan kovan hinnan keskittymisen häiriintyessä. Taktikointia on myös acceleration/max speed -säädössä ennen jokaista kisaa.

Kilpailijat olisivat ehkä kaivanneet hitusen lisää persoonallisuutta, mutta 30 auton vilistäminen lähes yhdessä nipussa antaa mainion tunteen. Ohituksia tapahtuu jatkuvasti, eikä ykköspaikka ole varma vielä metriä ennen maalilinjaakaan. Tekoäly tuntuu pelaavan reilusti, mutta täyttä varmuutta on vaikea sanoa nopeatempoisuuden takia. Ajokkeja poistuu radalta myös ilman pelaajan vuorovaikutusta, mikä on pieni, mutta mukava lisä.

Moninpelaaminen on ollut yksi F-Zeron miellyttävimmistä moodeista ensimmäisestä pelistä lähtien. F-Zero GX ei tuota pettymästä kavereillekaan. Ihmispelaajaa vastaan kisattaessa fiilis on aivan toisenlainen ja jokaisesta metristä kamppaillaan verisesti. Nelinpelissä ei kirosanoja säästellä, mikä on hyvä merkki. Moninpelissä radalle mahtuu vain neljä autoa, joten tietokone-armadan voittamisesta monen pelaajan voimin on turha uneksia. Kannattaa tosin pitää huoli siitä, että pelaajat ovat samantasoisia, sillä ratojen osaaminen on avainsana myös moninpelissä pärjäämiselle, eikä ummikkopelaajan lyöminen ole haaste vähänkään kokeneemmalle pilotille.

Peliä on helppo suositella sarjan faneille, mutta muiden on syytä harkita ostopäätöstä tarkkaan. F-Zero GX on äärimmäisen vaikea, turhauttava ja kerrassaan pirullinen peli, joka palkitsee vain uhrautuvimmat ja parhaimmat pelaajat. Peliin saa – tai oikeastaan pitää – upottaa kymmeniä tunteja ja silti tekemistä riittää. Tiukkojen määräaikojen kanssa painiskelevalle peliarvostelijalle F-Zero GX on kuin painajainen.

Joel Kinnunen

Muropaketin uusimmat