Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Edition –ennakko (Mac, PC)

26.08.2014 18:23 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Pinkerton Road
Julkaisija: Pinkerton Road
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Tulossa: iPad, Mac, PC – 2014
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.gabrielknight20th.com
Testaaja: Miikka Lehtonen

On vaikea uskoa, että Gabriel Knightista on jo 20 vuotta aikaa. Juurihan minä ihan äsken olin ostanut ensimmäisen CD-ROM-asemani ja sen kylkiäiseksi pari hyvää seikkailupeliä! Eihän siitä voi kahta vuosikymmentä olla?

Mutta on siitä. Ja niin kultaisia kuin nuo muistoni ovatkin, tekniikka on kauniisti sanoen ajanut Gabriel Knightin ohi. Niinpä aika on kypsä tekaista pelistä uusintaversio modernilla teknologialla. Näin on tehty ennenkin, vaihtelevin tuloksin.

Uusintaversiot eivät sinänsä ole mikään uusi juttu, sillä enemmän tai vähemmän virallisia uusintaversioita wanhoista klassikkopeleistä julkaistaan jatkuvalla syötöllä. Gabriel Knight: Sins of the Fathers on kuitenkin siitä kiinnostava tapaus, että sitä tehdään ihan virallisesti ja alkuperäisen pelin suunnitelleen Jane Jensenin johdolla. Matkassa on kuitenkin myös jokunen mutta.

Curryn jalanjäljillä

Alkuperäinen Gabriel Knights: Sins of the Fathers on tainnut jäädä muistiin pitkälti sen ansiosta, että se ilmestyi oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Ensimmäisiin CD-ROM-peleihin kuulunut Sierran seikkailupeli otti hyödyn irti silloin massiivisesta levykapasiteetista ja tarjoili kokemuksen, joka oli täysin puhuttu ja sisälsi vielä runsaasti videotakin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään interaktiivinen elokuva, vaan videota käytettiin tunnelman kohottamiseen ja komeimpien kohtauksien esittelyyn. Itse peli oli ihan kunnon point & click –seikkailua.

Kyseessä oli myös eräs ensimmäisistä niin sanotuista aikuisten peleistä.Toki seikkailupelit olivat muutenkin aikuisten hommaa, mutta Gabriel Knight yritti mukailla modernin etsiväseikkailun tunnelmia ja teemoja. Voodoo-murhia New Orleansissa tutkiva kirjailija kohtasi matkallaan runsaasti väkivaltaa ja karuja asioita, jotka tuntuivat tuolloin piristävän erilaisilta.

Peli jäi muistiin myös sen johdosta, että se oli ensimmäisiä pelejä, jonka rooleissa kuultiin ihan oikeita näyttelijöitä! Eikä suinkaan mitään tusinabimboja Hollywoodin B-leffoista, vaan Tim Curryn ja Mark Hamillin kaltaisia nimiä, jotka vetivät roolinsa erinomaisesti.

Samaan aikaan kehittyvä teknologia antoi tiimille mahdollisuuden tuottaa silloin todella komean näköistä ja uskottavaa audiovisuaalista New Orleans –tunnelmaa. Kaupunki näytti ja kuulosti elävältä ja oikealta. Ainakin 20 vuotta sitten, siis. Nykyään matalaresoluutioiset grafiikat ovat aika karmeaa katsottavaa, eikä matalataajuuksinen äänikään mitään hifiä ole.

Niinpä oli korkea aika tehdä pelistä uusintaversio. 3D-grafiikalla ja muilla moderneilla kilkkeillä. Samaan aikaan kehitystiimin tähtäimessä oli kuitenkin sen alkuperäisen pelikokemuksen tarjoileminen. Ei mikään ”tämän pelin inspiraationa oli Gabriel Knight” –väännös, vaan se legendaarinen peli. Pienin tuunauksin.

Isien synnit

Gabriel Knight: Sins of the Fathers kertoo kirjakauppiaasta ja kirjailijasta, joka joutuu vastentahtoisesti keskelle kunnon voodoo-vyyhtiä. Titulaarinen Gabriel Knight tekee tutkimustyötä kirjaansa varten ja sotkeutuu sitä kautta New Orleansia riepoviin voodoo-murhiin. Mystiset tapahtumat, pahamaineiset enneunet ja oudot kohtaamiset tekevät nopeasti pelaajalle selväksi, että tapahtumien taustalta löytyy ehkä jotain syvempää. Ehkä jotain henkilökohtaista. Ehkä jotain, mikä viittaa pelin nimeenkin. Mutta mitä ja miten? Se jää jokaisen selvitettäväksi.

Itse kovana Gabriel Knight –fanina olin ennakkoon hieman skeptinen. Fiilistelin alkumusiikkia pitkään osittain sen takia, että biisi on pahuksen hyvä, mutta osittain myös sen takia, että minua pelotti painaa New Game -nappia. Mitä jos peli olisi surkea väännös? Mitä jos se missaisi kokonaan pointin? Mitä jos tuloksena olisi pettymys?

Huoli oli turhaa, sillä pettymystä ei tullut. Gabriel Knight: Sins of the Fathersin 20-vuotispainos tuntuu olevan rakkaudella ja huolella tehty. Vaikka grafiikka on vaihtunut 2D:stä 3D:ksi ja käyttöliittymää on hieman tuunattu, tarkoituksena on selvästi ollut rekreoida klassinen peli. Kuvakulmat, välianimaatiot ja huoneet tuntuvat välittömästi tutuilta ja käsikirjoituskin on tietenkin sama kuin 20 vuotta sitten.

Yksi ei ole: ääninäyttelijät. Kehitystiimi selitti, että alkuperäisten näyttelijöiden hankkiminen peliin ei olisi ollut helppoa tai edes välttämättä fiksua. Olisivatko he pystyneet 20 vuotta myöhemmin toistamaan samat suoritukset? Olisiko se kuulostanut lainkaan samalta jo puhtaasti ajan kulumisen biologisista vaikutuksista johtuen?

Ja niinpä tiimi ei edes yrittänyt, vaan ääninäyttelyä hoitamaan palkattiin tiimi, joka on tuottanut ääntä myös muun muassa Telltalen seikkailupeleihin. Tulos toimii. Hahmot kuulostavat esikuviltaan ja suorituksetkin on pistetty niin mainiosti alkuperäisen mukaan, että 20 vuoden takaa nuoren Lehtosen päähän jääneet repliikkien lausumiset toistetaan prikulleen niin kuin ne aivoihini ovat painautuneet.

Suurin valituksen aihe on se, että musiikki kuulostaa aika jäätävältä. Tuntuu siltä kuin alkuperäisen Gabriel Knightin soundtrack olisi nauhoitettu hieman säristen ja suhisten joltain vanhalta äänikortilta ja heitetty peliin. Vaikutelma ei ole kovinkaan iskevä.

Toivottavasti kyse on siitä, että testiin osunut versio oli vasta keskeneräinen demo. Ehkä kehitystiimi ei ole vielä ehtinyt tuottamaan uusia musiikkeja. Samaten demoversiosta löytyi vielä harmillisia bugeja. Parissa ruudussa oli mahdollista juuttua lavasteisiin niin, ettei Gabriel enää pystynyt liikkumaan ja peli piti ladata uudelleen. Mutta jälleen, keskeneräinen demo.

Vastapainona tarjolla on kokemus, joka tuntuu yhtä kiinnostavalta ja kiehtovalta kuin 20 vuotta sitten. Tarina imaisi mukaansa nopeasti ja tehokkaasti. Jane Jensen kehuu, että pari alkuperäisen pelin väärällä tavalla vaikeaa puzzlea on tuunattu inhimillisemmiksi (jos sanon, että käärmeen suomu on nyt helpommin löydettävissä, wanhat pelimiehet tietänevät, mistä puhun) ja mukaan on heitetty dokumentaatiota ja director’s cut –henkistä fiilistelyä alkuperäisen pelin kehitysvaiheilta.

Tuntuu siltä, että kyseessä on siis aika onnistunut uudelleenlämmittely. Vetoaa varmasti vanhan pelin faneihin, mutta tyydyttänee myös uusia. Lopullisen tuomion aika on vasta, kun saamme käsiimme arvostelukappaleen, mutta jo nyt yksi asia on selvää: minä olen hypettynyt.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Cognition: An Erica Reed Thriller – Episode 1 ja Episode 2 (Mac, PC)

Cognition: An Erica Reed Thriller – Episode 3: The Oracle (Mac, PC)

Gabriel Knight palaa – 20-vuotisjuhlaversio seikkailupeliklassikosta

Gray Matter (PC, Xbox 360)

Jane Jensen: seikkailupelien kovin täti haastattelussa

Moebius: Empire Rising (Mac, PC)

 

Muropaketin uusimmat