Glass Rose (PS2)
Ongelmanratkonta pelien saralla on ollut viime aikoina erittäin hiljaista niiden vähäisen menekin takia. Capcom on kuitenkin päättänyt ottaa riskin ja tuoda oman lisänsä tähän aliarvostettuun genreen. Glass Rose yhdistää Cluedo – lautapelistä tuttua ongelmanratkontaa, dekkarihenkisiä murhamysteereitä ja kourallisen fantasiaa.
Pelin päähenkilö Takashi Kagetani on reportteri, jonka kirjoittama artikkeli Elokuva kartanossa 1920 – luvulla tapahtuneista sarjamurhista kiinnittää nuoren opiskelijan, Emi Katagirin, huomion, koska tämän isosisä on ollut yhteydessä murhien aikaisiin hetkiin. Mielenkiinnosta kummatkin lähtevät tutkimaan vanhan kartanon raunoita mutta perille saavuttuaan katoavat mystisesti. Palattuaan tajuihinsa Takashi huomaa päätyneensä takaisin 1920 – luvulle päivään, jolloin Elokuva kartanon sarjamurhat alkoivat.
Takashi Kagetanin roolissa pelaajalla on 3 päivää ratkaista murhamysteeri ja etsiä samalla samaan aikaan kadonnut Emi. Apunaan tutkimuksissa Takashi pystyy hyödyntämään mm. kartanosta löytyviä esineitä sekä dokumentteja mutta pelin pääpaino keskittyy kuitenkin henkilöiden kuulustelemiseen ja Mielipisteiden käyttöön. Keskusteltaessa pelin henkilöiden kanssa pelaaja pystyy alleviivaamaan keskusteltua dialogia yksittäisistä sanoista lauseisiin. Painottamalla jotakin asiaa kuulusteltavista saa enemmän irti ja keskustelut lähtevät etenemään eri suuntiin. Jossakin tapauksissa keskustelut pysähtyvät, kuin seinään, kun henkilöistä ei saa enää mitään irti. Tällöin Takashi pystyy Mielipisteitä hyödyntämällä kurkistamaan henkilöiden mieliin ja tällä tavoin saamaan seuraavan johtolangan.
Jotakin Glass Rose:n jää kuitenkin kaipaamaan. Juoni ei sinänsä ole kovinkaan jännittävä eikä kartanon esineiden tutkiminenkaan jaksa kauan kiinnostaa. Ainoastaan henkilöiden kuulusteleminen, näyttävät välipätkät ja tottakai se, kuka murhasi kenet, jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Dekkareista ja murhamysteereistä pitävät ovat, kuin kotonaan tämän pelin kanssa mutta muille aika saattaa käydä turhan pitkäksi.
