Golden Sun 2: The Lost Age (GBA)

eDomen arvostelussa Game Boy Advancen Golden Sun 2: The Lost Age

Hieman yli kaksi vuotta sitten Eurooppaan rantautunut Game Boy Advance on onnistunut saavuttamaan markkinoiden myydyimmän pelikoneen aseman. Kiitos tästä kuuluu laitteen nopeasti kasvaneelle pelikirjastolle, josta löytyy kiitettävä määrä ajanjakson laadukkaimpia julkaisuja. Yksi niistä on GBA:n ylistetyimpiin peleihin kuuluva Golden Sun, joka tarjosi käsikonsolin omistajille erinomaista ja teknisesti hämmästyttävää roolipeliviihdettä. Tänä syksynä seikkailulle on luvassa jatkoa, kun kauppoihin ilmestyy Golden Sun 2: The Lost Ageksi nimetty jatko-osa.

Tarina vie, pelaaja vikisee

Tulokkaan tarina lähtee liikkeelle siitä, mihin sarjan ensimmäisessä osassa jäätiin. Venukselle omistetun majakan sytyttämistä seuraa valtava maanjäristys, joka irrottaa mantereesta kokonaisen niemimaan ja lähettää sen ajelehtimaan avomerelle. Itää kohden kelluva saari törmää lopulta aiemmin tuntemattomaan maanosaan, jolla sankarijoukkion on koottava rivinsä. Maailma kaipaa edelleen pelastamista eikä uutta ympäristöäkään sovi jättää vaille huomiota.

Pitkän ja runsaasti dialogia sisältävän aloituksen jälkeen seikkailu jatkuu perinteisen kaavan mukaisesti. Suuri osa peliajasta vietetään kaupungeissa ratkoen paikallisten ongelmia ja etsien etenemistä helpottavia vihjeitä. Niiden perusteella päädytään tutkimaan luolastoja, erämaita ja vuoristoja, jotka ovat täynnä erilaisia hirviöitä ja pääasiassa taikuudella ratkottavia pulmia. Kunkin paikan läpäisemisestä pelaaja saa palkinnoksi uuden erikoiskyvyn, jonka avulla sankarijoukko pääsee aiemmin saavuttamattomille alueille.

Useimpien roolipelien tapaan The Lost Age on hyvin tarinavetoinen kokonaisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajalle on tarjolla tietty pelintekijöiden ennakkoon suunnittelema juoni, jonka käänteisiin voi vaikuttaa vain vähän. Tällä kertaa mukana on paikkoja, jotka voi käydä lävitse haluamassaan järjestyksessä. Aina pelaaja ei tosin edes tiedä tekevänsä valintaa, vaan ongelmiin tartutaan heti, kun sankarit törmäävät niihin. Lisäksi jokainen kaupunki ja luolasto on joka tapauksessa käytävä lävitse ennemmin tai myöhemmin, joten vapaus on melko näennäistä. Tämä ei kuitenkaan estä nauttimasta pelistä, sillä sen suoraviivaisesti etenevän tarinan ympärille on rakennettu runsaasti muita aktiivista osallistumista vaativia elementtejä.

Tutkimusmatkailua vai harhailua?

Pelin maailmasta on pyritty tekemään mahdollisimman epälineaarinen. Sankarijoukko ei kulje automaattisesti kaupungista toiseen, vaan pelaaja saa vaeltaa ympäriinsä pitkälti oman mielensä mukaan. Useimmat alueet kannattaakin käydä lävitse huolellisesti, sillä pelimaailmasta löytyy runsaasti ylimääräisiä djinnejä, esineitä ja erikoiskykyjä. Vapaaseen tutkimusmatkailuun kannustava ympäristö on hyvä idea. Sen toteutumista kuitenkin rajoittaa se, että pelaajan on jatkuvasti edettävä juonen määräämässä tahdissa. Sankareille ei kuitenkaan aina kerrota, minne heidän pitäisi seuraavaksi suunnata. Niinpä osa peliajasta kuluukin päämäärättömään harhailuun, kun pelaaja yrittää keksiä oikean määränpään. Tämä on rasittavaa, mutta onneksi sen verran harvinaista, ettei se pysty pilaamaan peli-iloa.

Neljän eri elementin henkiin perustuvaa magiasysteemiä hyödynnetään jatko-osassa erittäin monipuolisesti. Sankareihin liitetyt djinnit parantavat isäntänsä ominaisuuksia, muuttavat tämän hahmoluokkaa ja vaikuttavat käytettävissä oleviin loitsuihin. Taisteluissa otukset voi päästää valloilleen, jolloin ne toimivat eräänlaisina voimakkaina erikoishyökkäyksinä ja vahvistavat sankareita. Pelistä löytyy myös muutamia esineitä, joita käyttämällä sankarit pääsevät käsiksi epätavallisempiin, kaikkien neljän elementin ominaisuuksia yhdisteleviin hahmoluokkiin. Ne ovat mielenkiintoinen lisä muuhun ammatti- ja loitsuvalikoimaan ja tarjoavat pelaajalle lisää mahdollisuuksia muokata sankareista haluamansa kaltainen joukkio.

Alkuperäisestä Golden Sunista tuttua pelimekaniikkaa ei ole ihmeemmin uusittu. Yksittäiset seikkailut ovat entistä pidempiä ja haastavilla pulmilla on niissä aiempaa suurempi rooli, mutta muuten Camelot ei ole lähtenyt korjaamaan hyvin toimivaa kokonaisuutta. Taistelut hoidetaan edelleen vuoropohjaisen, kiitettävän paljon erilaisia vaihtoehtoja tarjoavan systeemin turvin. Hirviöitä ei tule vastaan joka toisella askeleella, vaan satunnaiskohtaamisten määrä on pidetty miellyttävällä ja pelaajaystävällisellä tasolla. Suhteellisen näppärä käyttöliittymäkin on ennallaan. Tämä on sinänsä harmi, sillä sankareiden selkäreppuihin mahtuu yhä toivottoman vähän tavaraa, mikä pakottaa pelaajan tekemään seikkailun edetessä tiukkoja valintoja.

Mannaa silmille ja korville

Audiovisuaalisella puolella Camelotin väki on jälleen ylittänyt itsensä ja saanut GBA:sta irti upeaa jälkeä. Sekä suuri, vapaasti vieritettävä maailmankartta että yksityiskohtaisesti kuvatut kaupungit saavat muut käsikonsolin pelit kalpenemaan kateudesta. Oman erikoismainintansa ansaitsevat loitsut ja djinnejä käyttävät erikoishyökkäykset, joiden animaatiot täyttävät GBA:n ruudun yksityiskohtaisella väriloistolla. Useimmat ääniefektit ovat konsolipelien perustavaraa, mutta taustamusiikit ansaitsevat ehdottomasti joko kunnon kuulokkeet tai Game Boy Playerin päästäkseen oikeuksiinsa.

Edeltäjäänsä verrattuna The Lost Age on se suurempi ja kauniimpi Golden Sun. Pelintekijät ovat luottaneet alkuperäisen julkaisun vahvuuksiin ja painottaneet jatko-osassa entistä enemmän vapaamuotoista vaeltelua ja taikuuteen perustuvien pulmien ratkomista. Lopputulos kärsii ainoastaan muutamista tarpeettoman pitkistä harhailujaksoista ja tarinan lineaarisuudesta, joka pistää hetkittäin silmään. Kyseessä on silti yksi Game Boy Advancen ehdottomasti laadukkaimmista peleistä ja kannattava ostos kaikille roolipeliviihteestä pitäville.