Uusimmat

Mirror’s Edge (PS3, 360)

20.12.2008 15:50 Mikko Rekola

Markkinoille ilmestyy viikoittain kymmeniä tutun harmaita pelejä. Ne voivat olla hyviä tai huonoja, mutta omaperäisyys ja idearikkaus puuttuu. Ruotsalainen DICE yllättää syksyn päätteeksi tarjoamalla futuristisen toimintaseikkailun parkourilla höystettynä. Ja mikä parasta se on loistava.

Pelaaja asetetaan Faith-nimisen nuoren naishenkilön tossuihin. Juoni on epäselvä, mutta pelaajan tehtävänä on toimia talojen kattotasanteilla liikkuvana lähettinä ja toimittaa annetut tehtävät ohjeiden mukaan. Tahmea juonenkerronta ei kuitenkaan haittaa menoa, vaan nopean harjoitusohjelman jälkeen erilaiset ilmastointihormit ja pilvenpiirtäjien kattorakenteet tulevat tutuiksi.

Intensiivinen toiminta koostuu esteiden kiertelemisestä, eri tasojen välisistä hypyistä ja aseistautuneiden vartijoiden välttelemisestä. Kontrollit toimivat esimerkillisesti ja satojen metrin korkeudessa viilettäminen tuntuu upealta. Perusliikkumista monipuolistavat vaihtuvat maisemat ja rakennusten sisätilat kevyiden aivopähkinöiden avustuksella. Onnistunut liikkuminen vaatii sorminäppäryyden lisäksi tiettyä rytmitajua, joka auttaa tiukoissa paikoissa.

Tiedonkulkua estäviä vartijoita varten pelaajan on hallittava myös itsepuolustustaidot. Spagettimaisesti kiitävä Faith hallitsee sarjan tehokkaita iskuja, joita voi tarvitessa tehostaan käsiaseen laulattamisella. Kamppailu ja ammuskeleminen pystyvät kuitenkin siivosti sivuosassa, sillä yleensä tehtävän onnistumisen kannalta viisainta on harhauttaa vahteja ja paeta paikalta vähin äänin.

Kun voit haistaa maalin

Tasosuunnittelussa Mirror’s Edge luottaa omaan linjaan. Kentät ovat monipuolisia ja monin paikoin pelaaja voi valita oman etenemistien muutaman vaihtoehdon joukosta. Syvyyttä tasoihin tuo kuvakulma, sillä peli peilaa maailmaa lähetin silmistä. Kuvakulma tuntuu aluksi ahdistavalta, mutta tuo pelaamiseen enemmän tunnetta ja haasteellisuutta. Alkupuolella tehtävät menevät usein mönkään, kun pelaaja arvioi tasanteiden etäisyydet väärin. Silmä kuitenkin oppii nopeasti ja muutaman pelitunnin jälkeen Faithin pysäyttämiseen vaaditaan enemmän kuin kasa rotkoja.

Ulkoisesti peli on yksityiskohtia myöten sykähdyttävä. Piirtoetäisyys on huikea ja värien käyttö kuin oppikirjoista. Hillitty värimaailma sisältää kuitenkin oman jujunsa. Väreillä näet ohjataan pelaajaa oikeaan suuntaan alun koulutusjakson oppien mukaan. Myös animaatio ansaitsee kiitoksen, sillä juokseminen, hyppiminen, väisteleminen ja loikkiminen näyttää autenttiselta toiminnalta.

Äänimaailma on kunnossa, joskaan se ei yllä aivan upean graafisen ulosannin tasolle. Musiikki on kuitenkin laadukasta ja vartijoiden mieleenpainuvat huudot nostattavat kulmakarvat joka kerta muutaman sentin ylöspäin. Audiovisuaalisen kokonaisuuden lento ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Tarinan loppupuolella kaikki tuntuu turhan tutulta ja eikä uusia ideoita lanseerata tarpeeksi, vaan kaikki pelin anti kannetaan pelaajan eteen heti jo alkupuoliskolla.

Uskallus ja rohkeus omaa luokkaansa

Sisältöä on paljon, vaikka pelimuotojen lukumäärä ei yllä huikealle tasolle. Tarinan ohella taitojaan voi testata Speedrun-ja Time trial -pelimuodoissa, joiden tuloksia voi verrata ystävien suorituksiin verkkoyhteyden avulla. Lisää pelattavaa on kuitenkin luvassa lähitulevaisuudessa, sillä uusien tasojen on luvattu saapuvan myyntiin nimellistä korvausta vastaan.

Parkourin ja lähetintyöt yhdistävä Mirror’s Edge on eräs vuoden mielenkiintoisimmista peleistä. Se uskaltaa tehdä asioita toisin ja tarjoaa erilaisen pelikokemuksen. Lisäripaus monipuolisuutta ja juonen varrella avautuvia uusia yllätyksiä olisi tehnyt siitä vuoden pelin. Nyt se taistelee paikastaan kirkkaimman kärjen tuntumassa pyöräyttäen voltin kerien ja jääden monien mieleen vuoden omaperäisimpänä konsolijulkaisuna.

 

Tekijä: Digital Illusions Creative Entertainment
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PlayStation3
Saatavilla: PlayStation3, Xbox 360
Tulossa: PC, tammikuu 2009
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.mirrorsedge.com/
Mikko Rekola

 

Toinen mielipide

Siitä olemme selkeästi Mikon kanssa samaa mieltä, että Mirror’s Edge uskaltaa paljon. Tyyli on todella persoonallinen ja pelattavuus jotain täysin ainutlaatuista. Parhaimmillaan peli onkin todella hyvä, mutta kärsii kenties ainutlaatuisen ideansa ja toteutuksensa mukanaan tuomista lapsuksista. Ei ihme, onhan peli kuitenkin eräänlainen pilottikokeilu.

Mirror’s Edge olisi silti kaivannut pari kuukautta lisää viimeistelypöydällä. Nyt turhan moni kuolema tai epäonnistuminen tuntuu olevan seurausta siitä, että pelaajan tähtäys on pari pikseliä pielessä, eikä peli tajua, mitä yritetään. Ruudulla Faith tuntuu osuvan melko keskelle tikkaita, mutta silti hän ei tartu kiinni ja näin V-käyrä kasvaa. Tämä on suunnaton harmi, sillä toimiessan peli toimii, suurella T:llä. Tuntuu huikealta juosta katolta toiselle, tasapainotellen välillä putkien päällä ja koko ajan miettien pari askelta eteenpäin seuraavia reittivalintojaan.

Pelin suurin kompastuskivi on kuitenkin sen taistelu. Paperilla systeemi vielä toimii, mutta käytännössä se kärsii samoista ongelmista kuin muukin peli. Tähtäys tai asento on pikkuisen pielessä, jolloin vartijan rintaan tähdätty hyppypotku muuttuukin kierähdykseksi ja kuolema kutsuu. Suurimman osan pelistä taistelua pystyy halutessaan välttelemään, mutta loppua kohti se muuttuu usein pakolliseksi. Miksi ihmeessä?

Ei kannata kuitenkaan kuvitella, että Mirror’s Edge olisi surkea tai edes huono peli. Sitä se ei todellakaan ole. Mielestäni se ei kuitenkaan myöskään ole mitenkään erinomainen, jääden vuoden huippupelien katraasta. Aivan uuden genren ja pelisarjan aloittajana se kuitenkin hoitaa lestinsä riittävän hyvin. Nyt kun Faith on saatu vauhtiin, toivon hartaasti jatko-osan, sekä niiden väistämättömien kloonien jalostavan idean pisteeseen, jossa se saavuttaa potentiaalinsa.

Miikka Lehtonen

 

Kolmas  mielipide

 

Lisätietoja:  Nelinpeli.com

 

Lue myös

Grand Theft Auto IV (PC)

LittleBigPlanet (PS3)

Naruto: Ultimate Ninja Storm (PS3)

SingStar Vol. 3 (PS3)

Sonic Chronicles: The Dark Brotherhood (DS)

Tom Clancy’s Endwar (PS3, 360)

Tomb Raider Underworld (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

World of Warcraft: Wrath of the Lich King (Mac, PC)