Shiftlings tekee avaruusduunarin rankasta arjesta kilpailullista sohvapainia (multi)
Tekijä: Rock Pocket Games
Julkaisija: Sierra
Testattu: Wii U
Saatavilla: PC, Playstation 4, Wii U, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, tuplaydinprosessori, 1 Gt muistia, DirectX 9 -näytönohjain, 3 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://rockpocketgames.com/shiftlings/
Arvostelija: Julius Jämsén
Videopelit ovat vaarallisia ihmissuhteille: milloin voittaja on turhan ylpeä, milloin tappion kärsinyt syyttää lopputuloksesta ohjainta, maailmaa tai kanssaihmisten hengityksen häiritsevyyttä. Kilpailulliset sohvapainit jäävät ystävyyden koitinkivinä kakkoseksi vain yhdelle genrelle, sillä yhteistyöhön pohjautuvat pulmapelit tuovat esiin pahimman ihmisessä.
Shiftlings tarjoaa puitteet tutulle asetelmalle, jossa kahdesta pelaajasta löydetään se ”johtajatyyppi”. Maltillisemmat organisoijat antavat kumppaninsa pitää ohjaimensa omissa käsissään, kun pahimman perfektionistin kanssa leikkiin lähtenyt saa tyytyä katsojan rooliin.
Pelaaja asetetaan katsojan roolin , sillä pelin tapahtumat ovat osa TV-sarjaa. Ihmemies MacGyveria ja tosi-tv:tä yhdistelevässä ohjelmaformaatissa kaksi huoltomiestä korjailee bisneskäytäntöjä harrastavan yrityksen kiinteistöjä. Omistuksia löytyy huvipuistoplaneetasta lännenkylään.
Duunarien työturvallisuus ei sekään ole yhtiön prioriteettilistalla. Ohjelman juontajan tehtäväksi jääkin ihmetellä avoimesti, kuinka komiikkaduon kriteerit täyttävä kaksikkomme ei saa itseään päiviltä. Tarina on olematon, ja hahmoilla on kuukiveen verrattava määrä persoonallisuutta, mutta teeman tehtävä on vain niputtaa pelimekaniikkaa pakettiin. Sillä tuhoon tuomittuina eivät talohuollon Pekka ja Pätkä saaneet edes toimivia avaruuspukuja.
Sinä olet pelimekaniikka
Pelimekaniikan kulmakivet liittyvät avaruuspukuihin. Pelaajat sitoo yhteen letku ja pukujen ilmanpaine on kaikkea muuta kuin tasainen. Niinpä toinen pelaajista on aina hoikempi, toisen kärsiessä ilmapalloefektin tuomasta pyöreydestä. Toki pyöreydestä on myös hyötyä: suurempi koko auttaa pysymään paikallaan, siirtämään laatikoita ja painamaan painikkeita. Toinen osapuoli voi käyttää pulleampaa pelaajaa trampoliinina, hyppien korkeuksiin, vipuja vääntämään. Rooleja ei ole kuitenkaan lukittu, vaan nappia painamalla paine vapautuu letkua pitkin puvusta toiseen.
Tasot ovat mukavan pituisia. Kukin kestää noin kymmenen minuuttia, ja sinä aikana ehditään nauttia muutamasta pulmasta, tallennuspisteistä, korjattavasta laitteesta ja löytää poistumisreitti. Pulmat ovat yleensä hyvin fyysisiä, kuten hahmojen saaminen ylemmälle tasanteelle. Ratkaisu saattaa olla esimerkiksi seuraava: ensimmäinen pelaaja hyppää tasanteelta pulleamman parinsa päälle, pompaten ylemmälle tasanteelle. Päästäkseen eteenpäin pelaaja muuttaa itsensä suurikokoisemmaksi ja kävelee alas tasanteen vastakkaiselta reunalta, vetäen näin nyt kevyemmän parinsa ylös. Toinen pelaaja hyppää edeltä kulkeneen päälle ja päätyy lopulta ylimmälle tasanteelle, vaihtaa ilmanpainetta ja kävelee maaliin, vetäen ensimmäisen pelaajan mukanaan.
Peruselementteihin tuodaan tasaisesti lisämaustetta uusien ympäristöjen esittelemillä mekaniikoilla, kuten pelaajan mukaansa tempaavilla painovoiman kumoavilla säteillä. Myös hissit, vivut, napit ja ponnahdusalustat tulevat tutuiksi.
Pulmailevaa loikintaa vai loikkivaa pulmailua?
Vaikka päältä Shiftling voi vaikuttaa 2D-tasoloikalta, on se sitä hyvin vähän. Paino on fysiikkapohjaisissa palapeleissä, joissa hyppääminen on vain yksi palanen. Ja kun pelaaja on jatkuvasti sidottuna kiinni toiseen maahan kiintyneeseen kumppaniin, eivät huikeat hyppysarjat olisi edes mahdollisia. Tasoloikille ominaiset tupla- ja seinähypyt ovat hahmojen taitojen ulkopuolella.
Lennokkaan etenemisen sijaan pelaajien tulee edetä siirto kerrallaan. Yksikin virheliike palauttaa parivaljakon takaisin alkuun, joko kuoleman korjaamana, tai rehellisesti tallennuspisteen ohi putoamalla. Tähän eivät auta pienestä kömpelyydestä kärsivät kontrollit ja fysiikat. Suuria pulmat eivät silti ole, enemmänkin kyse on vain epäselvistä osumalaatikoista ja ”luulin, että letku olisi sentin pitempi” –tyylisistä tilanteista.
Yksin vai yhdessä?
Vaikka Shiftlings tarjoaa yksinpelitilan, joka on käytännössä hahmojen ohjaamista vuorotellen, on kaksinpeli ainut oikea vaihtoehto. Itse asiassa kahden ohjaimen käyttäminen on todettu olevan helpommin hahmotettava tapa myös yksin pelatessa.
Kahdestaan peli pääsee oikeuksiinsa: kontrollit selkeytyvät ja etenemisestä tulee astetta sulavampaa. Ehkä jopa liian sulavaa, sillä roolien jatkuva vaihtaminen mahdollistaa myös väärinkäytöksiä. Tarkoitan tällä pientä osaa pulmista, jotka ovat pahimmillaan hyvin yksipuolisia, mikäli toinen pelaaja vain päättää hoitaa kaiken itse. Tällöin toisen rooliksi jää oikeassa paikassa seisominen ja perässä pysyminen. Vastuun kahmiminen on tietysti kiinni pelaajista, eikä yhtäkään tasoa pysty suorittamaan ilman yhteistyötä.
Palauteraportti
Shiftlings sisältää runsaasti hyvää, mutta myös heikompia osa-alueita. Plussaa se saa pelimekaniikasta, kenttäsuunnittelusta ja pulmista, joiden läpäiseminen tarvitsee usein enemmän kuin kaksi vilkaisua. Miinusta mitäänsanomattomasta teemasta ja kiikkerästä ohjautuvuudesta, joka hidastaa jo ratkaistun pulman loppuun viemistä. Toki osa ”kontrollien piikkiin” menevistä virheistä ovat lähtöisin pelaajan hätiköinnistä.
Plussan puolelle kuitenkin jäädään. Joten, jos peli vaikuttaa mieluisalta ja Pelaaja 2 jakaa mielenkiintosi tällaisiin aivopähkinöihin, voin suositella Shiftlingsiä. Kunhan ette kumpikaan syytä minua välienne vääjäämättömästä kariutumisesta.
Lisää aiheesta
Gravity Rush Remastered – kahden mirrin matka taivaiden halki (PS4)
Legend of Zelda: Triforce Heroes (3DS)
The Legend of the Mystical Ninja VC (Wii U)
Unravel hurmaa tekemällä pelottomasti omaa juttuaan (PC, PS4, Xbox One)
