Uusimmat

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2 on alkuvuoden hauskimpia nettiräiskintöjä (PC, PS4, Xbox One)

19.03.2016 14:00 Miikka Lehtonen

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2Tekijä: Popcap Games
Julkaisija: EA
Testattu: PlayStation 4, Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi (64 bit), neliydinprosessori, 4 Gt muistia, 40 Gt levytilaa, DirectX 11 -näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä co-op), 2-24 (internetissä PvP)
Pelin kotisivu: http://www.pvzgw2.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

PlantsVsZombiesGardenWarfare2_arv_04

 

Popcap Gamesin Plants vs. Zombies –pelisarjalla riittää historiaa ja faneja. Ensimmäisten suurten kasuaalipelimenestysten joukkoon kuulunut yksinkertainen strategiapeli on sittemmin poikinut jos jonkinlaisia seuraajia.

Näistä mielenkiintoisin taisi olla Plants vs. Zombies: Garden Warfare, joka muutti simppelin konseptin toimivaksi tiimiräiskinnäksi. Suurin ongelma oli, että pelissä oli kovin vähän sisältöä. Se ongelma poistuu nyt!

Plants vs. Zombies: Garden Warfare oli yllättävä peli koko elinkaarensa ajan. E3-trailerista lähtien koko konsepti hämmästytti. Että megasimppelistä torninpuolustuksesta kolmannen persoonan räiskinnäksi? Miksi? Miten? Häh?

Kaikkein yllättävintä oli silti, miten hyvin konsepti toimi. Ei Garden Warfare mikään vuoden peli –kandidaatti ollut, mutta kyllä sitä ilokseen pelasi. Ainakin hetken. Pienet tekniset ongelmat ja yleinen sisällön puute olivat lopulta suuria ongelmia, mutta ne korjataan nyt. Miten hyvin toinen kerta sitten toimii?

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2

Valikkomaailma

PlantsVsZombiesGardenWarfare2_arv_0m1Garden Warfare 2 on kaikin puolin edeltäjäänsä suurempi peli. Tämä käy selväksi jo aivan alussa, sillä yksinkertaisen valikon sijaan hahmot ja pelitilat valitaan tukikohdassa, jossa täytyy itse kävellä paikasta toiseen, jotta voi käyttää sen moninaisia palveluita. Ratkaisu ei tunnu aluksi kovinkaan luontevalta, sillä se mikä immersiossa ehkä voitetaan, hävitään käytettävyydessä. Sormi pyrkii suuhun kun yrittää muistella, aloitettiinko PVP-tappelut rämäisestä asuntoautosta, maapallosta, ilmoitustaulusta vai mistä.

Uuteen kyllä tottuu, ja hommaan tulee aika paljon enemmän järkeä kun huomaa, että kummankin puoliskon tukikohtien välissä on suuri ja avoin temmellyskenttä. Siellä voi ottaa tuntumaa pelin lukuisiin hahmoluokkiin, etsiä kätkettyjä aarteita, pelata erilaisia minipelejä ja tietenkin myös suorittaa päivittäin vaihtuvia tehtäviä, joista palkitaan erilaisilla valuutoilla ja kokemuspistekertoimilla.

Suunnittelussa on ammennettu paljon vaikutteita ilmaispelattavista mobiilipeleistä. Päivittäisillä tehtävillä pyritään tietenkin kannustamaan pelailemaan säännöllisesti, sillä ne ovat se ainoa tapa hankkia uusia hahmoja. Kummallakin osapuolella on aina käytössään puoli tusinaa erilaista hahmoa, jotka täyttävät rintamalinjan kummallakin puoliskolla samanlaisia rooleja. Ilahduttavasti kuitenkin vaikkapa parantajan hommia täyttävät auringonkukka ja hullu tohtori eivät ole mitään valokopioita toisistaan, vaan molemmilla on omat kykynsä ja pelityylinsä.

Kustakin hahmoluokasta on tarjolla useita variantteja, joilla on myös pelillistä eroa. Plasma-peashooter voi esimerkiksi ladata laukauksiaan, jolloin ne tekevät enemmän vahinkoa, ja lentäjäversio zombien perussotilaasta ammuskelee kuteja, jotka lentävät kasvien läpi ja vahingoittavat näin letkassa useita vihollisia.

Ainoa keino hankkia näitä uusia hahmoja on ostella satunnaisia kortteja sisältäviä pakkoja, aivan kuin viimeksikin. Samaiset korttipakat myös sisältävät kertakäyttöisiä esineitä, boosteja ja kosmeettisia varusteita. Kunhan jaksaa tehdä päivittäisiä tehtäviä, virtuaalivaluuttaa jaellaan aika avokätisesti. Tehtävien palkkiot ja pelaamisesta jaettavat bonukset pitävät kyllä korttipakan kyljessä kiinni, mutta jos ei millään jaksa odottaa, voi aina vinguttaa Visaa ja ostella valuuttaa ihan oikeilla euroilla. En itse tosin kertaakaan tuntenut mitään pakottavaa tarvetta tehdä niin.

Ja sitä pelattavaa sitten riittääkin enemmän kuin kotitarpeiksi.

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2

Kasvit vastaan zombit

PlantsVsZombiesGardenWarfare2_arv_0m2Edeltäjänsä tavoin Garden Warfare 2 sisältää sisältöä niin yhteistyöstä kuin toisia pelaajia vastaan pelaamisesta pitäville. Jos kaipaa tiimityötä, voi hypätä horde mode –henkiseen puolustustilaan, jossa pitää yhdessä kolmen kaverin – tai botin – kanssa puolustaa tukikohdan sydäntä alati kovenevilta vihollisaalloilta ja suurilta pomohirviöiltä. Pelitila on tuttu jo edellisestä pelistä, mutta silloin pystyi puolustamaan vain kasvien riveissä. Nyt zombitkin saavat oman puolustustilansa, mistä iso peukku.

Co-op oli käytännössä hyvin hauskaa ja hektistä puuhaa, sillä kartoissa on käytetty yllin kyllin luovuutta. Ne sisältävät paljon erilaisia reittejä ja taktisia mahdollisuuksia eri hahmoluokille. Peli myös skaalautuu mukana olevien pelaajien määrän mukaan, joten soolotakin voi, ainakin jos ei himoitse niitä kaikkein kovimpia vaikeustasoja.

Se varsinainen pihvi taitaa silti olla kuitenkin toisia pelaajia vastaan pelaaminen. Valittavana on useita eri tiloja suosittujen räiskintäpelien hengessä. Deathmatchin ohella voi pelailla erikoisempia tiloja, joissa pitää vaikka yrittää kuljettaa räjähtäviä puutarhatonttuja vastustajan tukikohtaan, tai valloittaa vastustajan lääniä alue kerrallaan tukikohtaa kohti edetessään.

Garden Warfaren tavoin myös Garden Warfare 2 yrittää parhaansa mukaan pitää huolen siitä, että aloittelijatkin pääsevät pelin syrjään kiinni. Matchmaker tuntuu toimivan hyvin ja mukana on myös oma pelitila nyypille. Siinä ei voi käyttää kuin perushahmoja ja korkeamman tason pelaajilla ei ole edes pääsyä mukaan matseihin. Tasojen ja kokemuksen karttuessa voi sitten sukeltaa keskelle täyttä kaaosta, jota Garden Warfare 2 tarjoaakin kuin liukuhihnalta.

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2

PlantsVsZombiesGardenWarfare2_arv_0m3Todella värikäs grafiikka, ripeä ruudunpäivitys ja vauhdikas meno tekevät pelaamisesta riemukasta puuhaa. Kaikkialla räjähtelee, kun toinen toistaan oudommat zombit ja kasvit paukuttavat menemään. Miltä kuulostaisi vaikka piraattizombi, joka voi hypätä ohjaamaan taivaalla kaartelevaa zombipapukaijaa, tai hypähtää jättimäisen tykin päälle ammuskelemaan kaukaisia kasveja?

Hahmoluokat ovat myös pääosin hyvin tasapainossa. Kaikilla pärjää, mutta vain jos yrittää pelata niiden vahvuuksien mukaan. Poikkeuksen muodostaa kasvien Rose. Nopeasti lentelevä ruusu on periaatteessa aika heiveröinen hahmo, mutta aivan liian tehokas. Ensinnäkin ruusun ammukset hakeutuvat kohteeseensa, mikä on moninpelissä aika kova valtti. Lisäksi ruusulla on kyky hidastaa vastustajia suurella alueella, tai jopa muuttaa nämä puolustuskyvyttömiksi näädiksi.

Onkin aika arkipäivää, että matsissa yli puolet 12 pelaajan kasvitiimistä pelaa ruusulla, mikä ei ole kovin kiinnostavaa, jännittävää tai hauskaa.

Popcapin edustajat ovat jo todenneet, että pelaajien palaute on kuultu ja asialle tehdään jotain. Ja hyvä niin, sillä muuten Garden Warfare 2 on hämmentävän hyvätasoinen nettiräiskintä. Ei uskoisi, että sarjakuvamainen ja kovin kasuaalilta vaikuttava räime voi toimia näinkin hyvin. Kontrollit ovat kohdallaan ja kaikki vuonna 2016 räiskintäpeliltä vaadittavat ominaisuudet löytyvät.

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2

Tekniikka melkein kohdallaan

PlantsVsZombiesGardenWarfare2_arv_0m4Vauhdikas nettiräiskintäpeli tarvitsee tuekseen kunnollista tekniikkaa, ja ilokseni voin todeta, että Garden Warfare 2:ssa näin on. Enimmäkseen. Sekä Xbox Onen että PlayStation 4:n versiot näyttävät hyviltä ja pyörivät enimmäkseen hyvin. Xbox One –versiossa resoluutio on ehkä hieman matalampi, mutta vastapainoksi se sitten pyöriikin jouhevammin. PlayStation 4 –versiossa grafiikka on vähän tarkempaa, mutta kun meno on oikein tiukkaa, ruudunpäivitys vähän takkuaa. Ei häiritsevästi, eikä toisaalta grafiikassakaan ole suurta eroa. Pelaa kummalla haluat, siis.

Onkin todella kiva nähdä, että Popcap on onnistunut korjaamaan ne Garden Warfaren puutteet ja onnistunut saavuttamaan sen potentiaalin, mikä ideassa selvästi piili. Hinta toki on noussut edeltäjän vajaasta 40 eurosta täyteen pelihintaan, mutta sen vastineeksi saadaankin sitten reilusti enemmän sisältöä. Karttoja, pelitiloja ja erilaisia hahmoja riittää joka lähtöön ja jokaiseen makuun. Olen vähintään yhtä yllättynyt kuin tekin todetessani, että Garden Warfare 2 on alkuvuoden hauskimpia nettiräiskintöjä.

 

 

Toinen mielipide

PlantsVsZombiesGardenWarfare2_arv_0m5Garden Warfaren ensimmäinen tuleminen pari vuotta takaperin oli yksi vuoden ilahduttavimmista kokemuksista. Kamalinkin päivä kääntyi takuuvarmasti voitoksi, kun kävi pari erää ihmettelemässä pelin parissa. Sympaattinen ja sydäntä lämmittävä hyväntuulisuus paistaa läpi joka kolkasta. Menoa komppaavat niin mahtavat musiikit, että Kukkusten pöhinöiden jatko-osa oli vain ajan kysymys.

Tietysti jatko-osssa kaiken täytyy olla parempaa ja kaikin puolin gigaisen megaisempaa. Viihtyvyyttä lisää varsin persoonallinen taistelukenttä, jossa sai tuhrattua tunteja ihan vain kiusatessa vastustajia ja etsiessä salaisuuksia, ennen kuin tuli edes mieleen hypätä moninpelipuolelle. Onkin mukavaa, että peliin on lisätty huomattavasti yksinpelattavaa ja muutakin kuin pelkkää oman kukkaviritelmän suojelua kymmenen aallon verran. Erityisen ilahduttavaa on jo se, että zombiet ovat saaneet nyt täysin samaa puuhattavaa kuin vastapuolikin. Näinpä noiden herttaisten pölypäiden kanssa pääsee ykkösosaa huomattavasti paremmin sinuiksi, kun enää ei tarvitse turauttaa suorilta moninpeliin.

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2

On hämmästyttää, kuinka hyvässä tasapainossa hahmobalanssi oli jo ykkösessä. Nyt kun kaarti lisääntyy kuudella uudella veijarilla, niin vielä hämmästyttävämpää on se, kuinka hyvänä tuo tasapaino säilyy edelleen. Ehdottomiksi suosikeiksi nousivat kukkaisvoimien Maissisotilas ja Sitruunapallero. Maissista tulikin uusi suosikkihahmo, kun kyvyt ja ase sopivat omaan pelaamiseen hyvin. Sompparipuolella suurin fanitus uutukaisista menee selvästi Piraattikapteeni Deadbeardille. Mykkäturvan ase, kun sopii kivasti moneen tilanteeseen haulikkomaisesta ammuskelusta aina zoomailuun ja tarkempaan sihtailuun. Tosin edelleen vanha kunnon sotilas pysy aivokuolleiden pelatuimpana luokkana.

Vaan paria asiaa en tajua. On ihan ymmärrettävää, että pelit ovat internetin aikoina yhteydessä servereihin, mutta jatkuvan yhteyden pakottaminen on aika nou nou -juttu. Peliä kun ei voi pelata ollenkaan, jos yhteys omassa tai EA:n päässä ei toimi. Tympeetä ja näin ollen tämäkin peli on muutaman vuoden päästä digiroskiskamaa. Toisena ongelmana ajoittain outo osumatunnistus, mistä johtuen järjettömiä kuolemia tapahtuu usein vaikka olisi nurkan takana jo osumilta jemmassa. Johtuukohan se sitten Frostbite 3 -pelimoottorista, sillä samaa oiretta oli myös edellisen pelin kanssa ja jo ihan Battlefield 4:stä asti.

Vaan eihän se niin kamalan vakavaa ole. Puutarha Sota 2:en parissa vierähtää helposti kevään auringon tuleva lämpö ja valo. Sopii aiheeseen hyvin. Mielikin piristyy siinä samalla kuin varkain, eli positiivisuus on huomattavasti plussan puolella. Fantsuu ja hyväntuulista kokemusta luvassa!

Kalle Laakso

 

Plants vs. Zombies Garden Warfare 2

 

Lisää aiheesta

Plants vs. Zombies (Mac, PC)