Ridge Racer 2 (PSP)

Kauniit naiset sekä huimat sivuluisut piristävät ankeaa arkea. Toimintaa maustetaan nitroilla, teknomusiikilla ja käryävillä renkailla. Kilparatojen uudelle sankarille on haku päällä. Olisiko sinusta kyseiseen rooliin?

Namcon ajopelihitti palaa PSP:n ruudulle jo toisen kerran. Pelisarjan 13 elinvuoden kunniaksi mukaan on mahtunut 62 autoa, yhdeksän uutta rataa sekä kolme uutta pelitilaa. Uudistuksien määrä ei ole huikea, mutta toimiva pelisysteemi ei juuri muutoksia kaipaa.

Vanhan sisällön kierrättäminen on tehty hyvin, sillä mukaan ovat mahtuneet pelaajien suosimat autot ja radat vuosien varrelta. Epäonnistuneet pelin osa-alueet on karsittu pois.

Pelitilojen määrällä huokutellaan mukaan uusia pelaajia. Arcade Modessa yritetään yksinkertaisesti voittaa kisa. Ajaminen on ajoitettava oikein, sillä radalla on tarkistuspisteitä, joihin täytyy ehtiä ennen ajan loppumista. Duel Modessa on pelin radikaalein muutos, sillä autojen lukumäärä on karsittu kahteen. Kaksintaistelussa on oltava vastustajaa nopeampi. Samalla tekoälyn valjastama kuski käyttäytyy normaalia räväkämmin aiheuttaen satunnaisia kolareita ja kosketuksia.

Viimeinen uusista pelitiloista on Survival Mode, jossa ajetaan neljän auton kesken kilpaa. Jokaisen kierroksen lopuksi tippuu viimeinen, kunnes voittaja selviää. Idea on hyvä, mutta toteutus on pelaajaa kohtaa epäreilu, sillä kone tuntuu päättävän milloin kukakin voittaa.

Perinteitä pelitilojen osalta edustavat maailmankiertueet. Tarkoituksena on ajaa kahdesta kolmeen kisaa yhden kiertueen aikana. Lopulta kisoista saadut pisteet lasketaan yhteen ja voittaja pääsee seuraavalle kiertueelle mukaan. Kiertämällä maailmaa saa auki uusia ratoja sekä tuoreita kilpureita.

Maailmankiertueet ovat edelleenkin teoksen parasta antia. Kilpailu on tiukkaa, mutta ei liian vakavaa. Nyt on myös mahdollista suunnitella oma kiertue, jonka voi kätevästi mitoittaa vapaan hetken pituuden mukaisesti. Intoa pelaamiseen tuovat myös maailmankiertueilta saatavat yllätykset. Taitava kuljettaja onnistuu avaamaan vain ammattilaisille tarkoitetun kisasarjan tai pelin nopeimman auton, joka muistuttaa erehdyttävästi rakettia.

Auto ja rata tyylin mukaan

Pelattavuus on kevyttä ja helppoa. Erityisesti analogisen tatin tuntuma on mallinnettu sopivan napakaksi. Peltilehmien kärkyttäminen on helposti omaksuttavaa, mutta samalla syvällistä. Suorilla painetaan kaasu pohjaan ja nautitaan ohi vilisevistä maisemista. Mutkissa taas liutaan perä edellä täyttäen nitrovarastoa. Nitroilla saa ylimääräistä potkua suorille. Sivuluisut mutkissa ovat pelin haasteellisin asia. Liukuja voi toteuttaa usealla tavalla ja eri menopelit reagoivat eri tavoin perän irtoamiseen asfaltista.

Autot on lajiteltu kolmeen erilaiseen kategoriaan ohjattavuuden perusteella. Samalla ne on myös ryhmitelty kuuteen erilaiseen luokkaan. Luokan kasvaessa nousee myös autojen suorituskyky. Vasta kaksi viimeistä luokkaa tarjoaa pelin imagolle sopivia menopelejä, sillä hiljaisemmat autot tuntuvat liian tehottomilta mäkisille radoille.

Ajoneuvot on lajiteltu merkeittäin. Jokainen merkki omistaa esikuvansa oikeassa maailmassa. Valitettavasti kaikki autot ovat turhan tavallisen näköisiä. Ikkunat löytyvät ja pelti kiiltää, mutta missä ovat omaperäiset ja räväkät autotallin täyttävät rahamagneetit?

Mukaan mahtuneet radat sen sijaan on toteutettu ammattitaitoisesti. Uudet radat tuovat mukavaa vaihtelua. Maisemat ovat upeita, ja uusilta vaikuttavat mutkatyypit tarjoavat haasteita. Yli 90:n asteen mutkat ovat hankalia, kun vauhtia on mittarissa 300 kilometriä tunnissa. Vanhat radat jaksavat myös lämmittää edelleen. Eteenkin Rage Raceristä tutut vuoristoiset kiitotiet nostavat adrenaliinia mukavasti. Tuoreisiinkin ratoihin olisi kaivannut ehkä keskimääräistä enemmän hyppyreitä ja kukkuloita vauhdin tunteen lisäämiseksi.

60 fps in stereo?

Ulkoasu pohjautuu edellisosaan. Yksityiskohtia on tullut ratojen varsille lisää ja valaistusefektejä on lisätty. Kivisiä pintoja vaivaa edelleen sahalaitaisuus. Huomio tosin kiinnittyy sulavaan liikkeeseen. Pätkimistä ei esiinny missään vaiheessa ja erikoisefektit piristävät nopealla tempolla etenevää ajamista. Nitrojen käyttämisestä aiheutuva voimakas reunanpehmennys ja vauhdin tunne on yksikertaisesti upeaa katsottavaa kerta toisensa jälkeen.

Äänipuoli on onnistuttu ryhmittämään oikein. Kiivaat vaihtelevat teknokappaleet istuvat erinomaisesti kokonaisuuteen. Valikoissa lasketaan sitten verenpaine normaalille tasolle ja uuden kisan lähtiessä rytmi kiihtyy auton kanssa samaa vauhtia. Kilpailuihin hieman show-henkeä tuo selostaja, joka kertoo uuden sijoituksen tai antaa muita ohjeita kisaa koskien. Vinkit ovat turhia, mutta ne on tehty hyvällä maulla.

Koko audiovisuaalinen olemus on massasta poikkeava ja erilainen. Se osoittaa kuinka paljon musiikin ja ruudun tapahtumat ovat sidoksissa toisiinsa. Valot, varjot ja efektit on tarkkaa mietitty eikä kompromisseja näy. Lopputulos onkin kaunein ja äänimaailmaltaan paras teos PSP:llä tähän päivään mennessä.

Ne 11 muuta

Vahvan paketin heikoin lenkki löytyy yllättäen tekoälyn ohjastamista kilpailijoita. Vastustajat eivät reagoi mitenkään pelaajan liikkeisiin tai ohituksiin. Vuorovaikutuksen puuttuessa ajaminen muistuttaa lähinnä radan kiertämistä yksin. Vastusten taidotkaan eivät ole aivan ajan tasalla. Yllättävien vikojen johdosta helvetti aukeaa, ainakin ajopeleihin vakavasti suhtautuvalle. Sunnuntaikurvailijat eivät kiinnitä huomiota ongelmaan, mutta enemmän pelaavalle tekoälyn yksinkertaisuus iskee suoraan pahimpaan paikkaan.

Kokonaisuutena Ridge Racer 2 on Namcon taidokas tyylinäyte taskukonsolien tyhjille ajopelimarkkinoille. Erinomaisen kokonaisuuden pilaajaksi muodostuu pahasti ontuva tekoäly, joka häiritsee jokaisen kisan aikana. Ongelmien johdosta peliin täytyy suhtautua rennosti ja jopa välinpitämättömästi. Kevyenä ajanvietteenä tuote lunastaa odotuksensa, mutta tiukkoja kilpailuja etsivät joutuvat kääntymään muiden pelien puoleen.

Kehittäjä: Namco Bandai
Julkaisija: Namco
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Kotisivu: http://www.namcobandaigames.com/