Shadow Complex (Xbox 360)

18.08.2009 14:15 | Miikka Lehtonen

Vaikka Shadow Complex on pelinä uusi, se on juuriltaan ei vanha, vaan klassinen. Metroid ja Castlevania ovat nimiä, jotka herättävät wanhan koulukunnan pelaajissa suuria tunteita ja palavaa intoa aina kun joku ilmoittaa kehittävänsä sarjoissa uusia pelejä.

Tätä on viime vuosina tapahtunut harvemmin ja harvemmin kun jopa nämä klassisen 2D-tasohyppelyn vakionimet ovat siirtyneet 3D-aikaan. Mutta ei se mitään, kun vanha siirtyy reserviin, nuoret miehet tarttuvat tämän aseisiin ja jatkavat taistelua, joskus jopa niin, ettei niiden tarvitse hävetä vertailussa esikuviinsa.

Tällä kertaa vertauskuvallisen torrakon varressa heiluu Chair Entertainment, joka tunnetaan – jos tunnetaan – parin vuoden takaisesta merenalaisesta Undertow-räiskinnästään. Peleillä ei voisi olla paljon vähempää yhteistä, sillä Shadow Complex sijoittuu maalle, sisältää tasohyppelyä ja seikkailua. Kaikkein merkittävimpänä seikkana se on oikeasti hyvä peli.

Metroidvaniacomplex

Vertaukset Castlevaniaan ja Metroidiin eivät ole vain pelitoimittajien yrityksiä kalastella old school –pelaajien klikkauksia, vaan niille löytyy perusteet. Chair Entertainmentin pojat nimittäin tunnustavat avoimesti, että Metroidit ja Castlevaniat pelattiin puhki inspiraation löytämiseksi ja sitten niistä kopioitiin kaikki kopioimisen arvoinen.

Näitä yhtäläisyyksiä ei välttämättä tarinan perusteella uskoisi, sillä peli kertoo aivan tavallisesta jätkästä, joka on tyttöystävänsä kanssa reippailemassa San Franciscoa ympäröivässä vuoristossa. Kaksikon tiet erkanevat hetkeksi ja sitten tyttöystävä onkin kadonnut. Kun hänet seuraavan kerran nähdään, kaksi synkänpuhuviin univormuihin pukeutunutta ja naamioitunutta sotilasta raahaa häntä kohti tukikohtaa. Maanalaisesta kompleksista löytyy tyttöystävän lisäksi salaliitto, joka uhkaa kaataa koko Yhdysvallat.

Metroidin ja Castlevanian tavoin Shadow Complexin ladattavaksi peliksi käsittämättömän suuri maailma on jaettu huoneisiin, joissa liikkumalla pelaaja selvittelee onkaloiden salaisuuksia. Esikuvien tavoin osa ovista on suljettu erityisin keinoin, eikä pelaajalla ole asiaa eteenpäin, ennen kuin varustekokoelma on kasvanut uudella esineellä.

Korvaamattomana apunaan hänellä on taskulamppu, joka jostain syystä paljastaa mitä voimakeinoja erilaiset ovet, ilmastointiritilät ja luukut vaativat auetakseen. Joitain pitää ampua, toisia räjäytellä kranaateilla tai vaikka murtaa juoksemalla niistä läpi hyvin lisää – mutta viimeinen kohta meinaa lipsahtaa jo spoilerien puolelle, joten ei siitä enempää.

Vaikka paperilla ratkaisu kuulostaa hieman hölmöltä, jokainen Metroidvaniansa pelannut tietää, miten hyvin idea käytännössä toimii. Maailma on valtava, mutta pelaaja ei pääse eksymään liikaa, koska täysin väärät polut on suljettu. Tutkittavaa riittää silti, sillä kompleksin osasilla riittää kokoa ja miltei jokainen sen useista huoneista pitää sisällään jotain salaisuuksia.

Tutkiminen myös kannattaa, sillä pelistä löytyy kokemuspistesysteemi, johon kilisee pisteitä sen normaalin taistelun ohella myös tutkimusmatkailusta. Kokemusta keräämällä pelaaja saa pieniä parannuksia ominaisuuksiinsa, mutta lisäksi 10 tason välein oppii jotain täysin uutta, kuten vaikka näkemään tarkalleen, mitä salaisuuksia ja kerättäviä esineitä kartan eri huoneet pitävät sisällään. Kokemustasoja on sen verran, että yhdellä läpipeluulla kaikkia ei ehdi saada, mutta onneksi Shadow Complex onkin suunniteltu uudelleenpelattavaksi.

Tähtää ja ammu

Pelaaja ei suinkaan ole varjokompleksissa yksin, vaan sitä asuttavat sadat mystisen hallituksen vastaisen salajärjestön sotilaat. He eivät tarjoa pelkkää tykinruokaa, vaan myös hyvän keinon kuljettaa juonta. Pelaajalle paljastetaan nimittäin paljon konfliktin taustoista salakuunneltujen tai ohimennen kuultujen keskustelujen perusteella.

Kun on aika siirtyä kuuntelusta tekoihin, peli paljastaa todelliset kyntensä, sillä Shadow Complexia pelaa todella ilokseen. Peruskontrollit tuovat hieman mieleen kahden tikun räiskintäpelit, sillä jokamiehemme liikkuu vasemmalla tikulla ja tähtää oikealla. Ratkaisu on erinomainen, sillä näin tarkkaavainen pelaaja voi sniputella vastustajiaan päähän tai aktivoida runsaita ympäristön vaaroja, vaikka ampumalla katossa roikkuvan korkeajännitekaapelin alas vastustajiensa niskaan.

Peli on myös mielenkiintoinen yhdistelmä 2D:tä ja 3D:tä, minkä huomaa erityisesti taisteluissa. Vaikka pelaaja itse on sidottu kiinni yhteen syvyystasoon, viholliset voivat tulla kimppuun joko etu- tai takamaastosta. Tällöin riittää kun vie tähtäimen vihollisen suuntaan, jolloin peli itse kääntää tähtäystä oikealle tasolle. Jälleen hyvä idea.

Seikkailun edetessä pelaajan asevalikoima kasvaa, kun alun pistooli vaihtuu rynnäkkökivääriin, haulikkoon ja muihin kivoihin leluihin. Tätä perustykkiä tuetaan erilaisilla bonusleluilla, joiden joukkoon lukeutuvat jo mainitut kranaatit, raketinheitin, Zelda-tyylinen kiipeilykoukku, sukellusvarusteet ja paljon muuta. Mukavasti taistelun ohella erilaiset vehkeet auttavat tutkimusmatkailussa, varsinkin jos tykkää hieman kikkailla. Vihollisten vangitsemiseen tarkoitettu, pikakovettuva polyuretaanisuihke esimerkiksi rakentaa mainiosti väliaikaisia rappusia.

Varusteita jaetaan kiitettävään tahtiin, joten pelaaja saa jatkuvasti jotain uutta ja mukavaa, jonka ansiosta peli pysyy tuoreena koko viiden tunnin kestonsa ajan. Pienenä kauneusvirheenä peli ei aina osaa oikein kommunikoida pelaajalle, mitä kaikkia aseita hänellä kuuluisi jo olla ja peliin mahtuu pari kohtaa, joissa ainakin minulla meni sormi suuhun, kun en oikein keksinyt, mihin olisi seuraavaksi pitänyt mennä – tai yleensäkään pystyä menemään.

Ei pelistä uskoisi

Shadow Complex on pelinä rautaa ja tarjoaa myös ladattavaksi peliksi mukavan määrän sisältöä. Emopelillä on kestoa reilut viisi tuntia ja kuten jo mainitsin, se on selvästi tarkoitettu uudelleenpelattavaksi. Vanhat kokemuspisteensä saa pitää, joten myöhemmillä pelikerroilla voi yrittää aivan uudenlaisia ratkaisuja ja lähestymistapoja.

Mikäli tämä ei miellytä, tarjolla on myös yhdistetty opetus- ja haasteosio, jossa pelaajalle opetetaan ensin eri lelujen käyttötarkoitukset ja sitten lyödään eteen kivikovia haasteita niiden käytön tiimoilta. Vaikeustasoa löytyy ja peli pitää leaderboardien avulla kirjaa siitä, kuka on paras missäkin radassa. Kirjoitushetkellä meikäläisen gamertag löytyy vielä parin haasteen kärkisijalta, mutta se ennätys tuskin kestää sekuntiakaan kun peli ilmestyy. Sanokaa moi jos pudotatte huipulta.

Hyvien puitteiden päälle on rakennettu tällä kertaa peli, jota ei uskoisi 15 euron hintaiseksi ladattavaksi peliksi. Graafisesti Unreal Engine 3 –moottorin varaan rakennettu Shadow Complex näyttää hillittömän hyvältä, pyörii jatkuvasti silkkisen pehmeästi ja vielä kuulostaakin pirun hyvältä. Oikeastaan ainoa valituksen aihe toteutuksen tiimoilta löytyy välianimaatioista, joiden taso on vaihteleva, mutta sijoittuu lähes järjestään spektrin alapäähän. Myös muutamat animaatiot näyttävät hieman oudoilta, mutta sen kestää.

Shadow Complex on erinomainen peli, tarkasteli sitä sitten ladattavana pelinä tai täysihintaisten rinnalla. Kaikki peliä testanneet ovat hurahtaneet siihen täysin ja jumittavat parhaillaan pelin parissa toista tai kolmatta kertaa, mikä on aika pahuksen hyvin, kun arvostelukappaleet toimitettiin viime viikolla. Uskon vakaasti, että nämä samat koukut purevat muihinkin, joten en voi kuin suositella Shadow Complexia kaikille Xbox 360:n omistajille.

 

Tekijä: Chair Entertainment
Julkaisija: Epic
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.xbox.com/games/s/shadowcomplexxbla/
Miikka Lehtonen

 

 

 

Lue myös

Battlefield 1943 (PC, PS3, 360)

Damnation (PC, PS3, 360)

Fuel (PC, PS3, 360)

Harry Potter and the Half-Blood Prince (DS)

Monsters vs. Aliens (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Star Ocean 4: The Last Hope (360)

Transformers: Revenge of the Fallen (PS3, 360)

Trine (PC, PS3, 360)