Uusimmat

True Combat – Quake III Arena modifikaatio (PC)

07.11.2001 22:42 Jukka O. Kauppinen

Peli: Quake 3 Arena: True Combat
Kehittäjä: TeamTerminator
Versio: beta 0.45 (build 11)

eDomen arvostelussa True Combat-modi.

Pistetään modaten

Quake 3:n modifikaatioiden – hyvien sellaisien määrä – on jäänyt suht pieneksi ja vanhan kierrättämiseksi. Tietysti Team Fortressit ja lipunryöstöt ovat hauskoja, mutta samalla myös läpikotaisin pelattuja. Suosiotaan säilyttänyt Urban Terror on saanut nyt erittäin kovan kilpakumppanin Team Terminatorin kaikessa hiljaisuudessa kehittämästä True Combat -moninpelimodifikaatioista.

Lähtökohdaksi on otettu realismi, ja tässä onnistutaankin erittäin hyvin. Quake III -pelimoottorin rajoitukset tulevat tietysti vastaan, mutta se on omiaan ahtaiden käytäväkompleksien, slummien, tehdasalueiden ja muiden vastaavien luomiseksi. Karttasuunnittelu onkin suht uskottavaa ja hienosti toteutettua. Tunnelma on huipussaan hiippaillessa yöllä lumisateen peittämällä varastoalueella, kulmien taakse kurkistellessa ja vihollista etsiessä. Kaiken aikaa taustalla hiillostaa tieto siitä, että mikäli vastustajasi huomaa sinut ensin, on peli jo lähestulkoon menetetty – näissä aseissa on potkua.

Jaa että True Combat?

True Combat on Quake 3:een kehitetty realistinen joukkuetaktikointimodifikaatio, jossa kaksi joukkuetta, siniset ja punaiset, taistelevat toisiaan vastaan viiden eri pelimuodon vauhdittamina: deathmatch, lipunryöstö, joukkue-deathmatch, selviytyminen ja joukkueselviytyminen.

Pelimuodoista lipunryöstö on omiaan etenkin taktikointia ja aktiivista joukkuetoimintaa kaipaaville. Tällöin erä alkaa omasta tukikohdasta. Pelaajan on joukkueensa kera löydettävä vihollisten tukikohta, kaapattava sieltä löytyvä sininen tai punainen AK-47 rynnäkkökivääri ja palattava omaan tukikohtaan pisteen saadakseen.

Selviytymispeli on puolestaan muutoin samanlainen deathmatchin kanssa, mutta pelaaja päätyy seuraamaan toisten peliä haamuna saatuaan luodin päähänsä. Kaikille tuttua CS-meininkiä siis. Mukavin pelimuoto onkin helposti joukkuepohjainen selviytyminen. Kumpikin osapuoli aloittaa omassa tukikohdassaan ja etenee hyville väijymestoille mahdollisimman nopeasti. Luoti nahkaan ja henki pois, parhaassa tapauksessa luotiliivi pelastaa ja pelaaja voi päästä kulman taakse paikkaamaan siteillä vuotavan haavan. Turhaa odottamista ei yleensä tule, sillä erät ovat nopeasti ohi aseiden tehon ansiosta, ellei sitten joku jeppe päädy kyykkimään sinne perimmäiseen nurkkaan. Normaaleja DM-mättöjä vaivaavat ikävät leirimeiningit, enkä sillä tarkoita makkaranpaistoa – vihollisen respawn-alueelle on hyvinkin mahdollista mennä helppojen tappojen perässä luumuilemaan ja näiden etenemisreitit kotikolonsa turvista muuttuvat helposti tappoalueiksi.

Yksi mukava ominaisuus on pelaajien ehdottama pelimuoto, kartta tai muu asetus, jota he haluaisivat pelata. Palvelimelle vain syötetään komento, jonka jälkeen on mahdollista äänestää. Tämä onkin nerokas idea ja tervetullut lisä – enemmistön ääni ratkaisee.

Kenguruilta pääsy kielletty

Hyppimistä on rajoitettu rankalla kädellä realistisuuden vuoksi. Jo yksi hyppy väsyttää pelaajan niin, että tämän on pakko pysähtyä hetkeksi. Verrataanpa tätä vaikka Counter-Strikeen jossa hyppimistä ei ole rajoitettu mitenkään – peli näyttääkin kuin pelaajat olisivat jäniksiä, jotka hyppelehtivät valtoimenaan. True Combatissa on sen sijaan levättävä sitä pidempään mitä enemmän on pomppinut. Väsymyksen asteen näkee pienestä ikonista ruudulla. Hyvänä ominaisuutena käytettyjen aseiden, luotiliivien, kranaattien ja muiden lelujen määrä hidastaa ja aiheuttaa väsymystä. Vaikka on mahdollista käyttää pääasetta ja ottaa varalle toinen tykki ja käsiase, niin yleensä tämä on täysin turhaa. Nopea liikkuminen on tärkeämpää ja maasta voidaan poimia ammuksia ja uusia aseita jo listityiltä vastustajilta.

Modiin on eksynyt muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia. Pelaaja pystyy myös kurkkimaan kulmien taakse, eivätkä sotilaat ole ilmeisestikään treenanneet yhtä pitkään kuin Counter-Striken äijät. Niinpä heikompien lihaksien takia ase pitää laittaa selkään tikkaita kiipeillessään. Hahmot eivät ole todellakaan mitään ramboja, ja putoaminen korkeuksista on kohtalokasta tai ainakin jalkaparkojen osalta ikävää. Tuleviin betaversioihin tekijät lupaavat myös mahdollisuutta makuulle menemiseen. Sivuttain ja taaksepäin eteneminen on hitaampaa kuin eteenpäin, ja kuntopisteitä uhraten on myös mahdollista pyrähtää nopeaan juoksuun. Myös useimpien esteiden ylitse on mahdollista kiivetä – ase selkään ja menoksi.

Karttoja on näin modin kehityksen alkuvaiheen huomioon ottaen riittävästi. Tekijät ovat tehneet ne itse ja onnistuneet hyvin. Kartat ovat todella valtavia, joten aloittelijalla riittää opettelemista. Muutama tuntuu aluksi labyrintiltä jossa ei löydä mihinkään, mutta pelatessa maisemat hahmottuivat nopeasti. Kartat sijoittuvat enimmäkseen ulkotiloihin ja ovat melko omaperäisiä, varsinkin yhdessä kartassa oleva leikkipuisto jäi hyvin mieleen. Puisto sattui sitä paitsi olemaan toisen joukkueen tukikohta. Liukumäen takana olikin mukava odottaa ja samalla vartioida oman joukkueen lippua.

Sarjatulta lonkalta vai tähdättyjä laukauksia?

Asetta voi pitää käsissä kahdella eri tavalla. Lonkalta ampuessaan voi tulittaa sekä hypätessä ja juostessa. Tämä jos mikä sopii lähitaisteluun. Jos ampuu liipaisin pohjassa nousee piippu rekyylin voimasta kohti kattoa, joten tätä kannattaa varoa ellei halua vatkata vimmatusti hiirtä alaspäin.

Toinen tapa on tactical mode, jossa otetaan ase olalle ja tähdätään oikeaoppisesti. Tämä on erittäin omaperäinen ratkaisu, ja pelattavuuden kannalta hyvin onnistunut. Kyykystä tähtäämällä kaukaisempiin kohteisiin, joihin ei osu niin hyvin lonkkatyylillä, on helppo osua lyhyitä kertalaakeja tai pieniä sarjoja napsuttelemalla. Tactical modessa ei myöskään rekyyli heiluta piippua niin voimakkaasti. Muiden modien tapaan aseen voi asettaa kertalaukaukselle, lyhyelle sarjalle ja sarjatulelle.

Realistinen asevalikoima

True Combatin aseet eivät ole mitään Quaken mielikuvitushärveleitä, vaan ne on mallinnettu reaalimaailman vastaavista. Kummallakin joukkueella on erilaiset asevalikoimat, paitsi deathmatchatessa, jolloin kaikki ovat käytettävissä. Vedessä ampuminen on mahdotonta, mutta puukolla voi toki tappaa. Tämä voikin tuottaa yllätyksiä malliin ”aloittelija haluaa kokeilla millaista on vedessä pulikoiminen. Hän hyppää veteen ja huomaa vedessä puukolla varustautuneen vihollisen. Hän ottaa salamannopeasti Ingram Mac10 konepistoolin esiin ja painaa liipaisinta ”Klik, klik”. Ase on kastunut ja siten käyttökelvoton. Vihollinen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tappaa raukan puukolla.”

Kaikissa muissa pelaamissani modeissa pystyy ampumaan vedessä, joten True Combatin realistisuudelle tästä plussaa. Kumminkin olettaisi, että näin realistisessa pelissä aseiden latausaika olisi pidempi – nyt ase panostuu todella nopeasti, mikä on ainoita heikkouksia realismipuolella. Detaljina pelaaja menettää lippaaseen jääneet luodit sen vaihtaessaan, toisin kuin Counter-Strikessä jossa vanhat luodit mukamas otetaan talteen.

Asearsenaaliin kuuluu pistooleja, haulikkoja, konepistooleita, rynnäkkökivääreitä, tarkkuuskiväärejä ja kertakäyttöinen kranaattikivääri. Asevalikoimassa onkin paljon valinnanvaraa, 16 aseen verran.

Ingram Mac10 -konepistoolin ja MK23-pistoolin saa dualeina. Mac10 -dualeilla ampuminen on varsinkin ensimmäisellä kerralla todella tunnelmallista. M4 Colt -rynnäkkökivääristä saa kaksi eri versiota: M4 Colt ja muuteltu Night Warrior. Jälkimmäiseen on vain lisätty graafisesti yötähtäin. Zoomia käyttämällä voi käyttää pimeänäköä edukseen. Mp5k-konepistooliin ja MK23-pistooliin saa myös äänenvaimentimen. Vaimennetulla MK23:lla ampuessaan tuleekin mieleen aivan No One Lives Foreverin tunnelma, siinä on sitä jotain.

Realistisuutta tavoitteleva modi kuitenkin töppäilee muutamalla aseiden mallinnukseen liittyvällä saralla. Sivuttaisliikkeestä aseilla pystyy ampumaan melkein yhtä tarkasti kuin paikaltaankin pieninä sarjoja. Kiikarikiväärillä on aivan sama liikkuuko vai ei, luoti osuu juuri tähtäimen osoittamaan paikkaan, kuten myös Desert Eagle pistoolilla.

Muihin varusteisiin kuuluu käsikranaatit, sokaisevat kranaatit (flashbangit), kypärä ja luotiliivi. Kukin ase tai varuste vie tietyn verran tilaa, joten et voi kantaa mukanasi 10 eri asetta. Esimerkiksi kypärä vie tilaa niin paljon, että sen tilalla voisi kuljettaa kolme pistoolin lipasta. Kaikkein hienoin ominaisuus on kuitenkin eri aseiden teho, kantama ja läpäisykyky. Nopea, tarkka ja tyylikäs MP5 sylkee ysimillisiä tappavaan tahtiin, mutta ei läpäise kunnolla. Raskas ja mahtipontisesti naputtava AK puree vaikka tiiliseinän läpi ja vie luotiliivein varustetun pelaajana mennessään – rekyyli kuitenkin on aivan omaa luokkaansa. True Combatissa ei olekaan yhtään turhaa asetta – kaikki tappavat. Näin pelaajat voivatkin omaksua omia lemppariaseitaan ja useasti näkeekin vain tietyillä ruutikanuunoilla pelaavia ihmisiä.

Äänet ja grafiikka

Askeläänet ovat aivan aidon kuuloisia mutta muutoin äänissä on vielä parantamisen varaa. (Aseiden äänet ovat monia kilpailijoitaan parempia – toim. mielipide) Etenkin aseiden äänet eivät ole kummoisia: Desert Eagle kuulostaa melkein hernepyssyltä enkä ihmeemmin pitänyt haulikon äänestä. Sen sijaan vaimennettu Mp5k ja Mac10-konepistooli ovat erittäin onnistuneita.

Grafiikka on puolestaan hienoa, varsinkin valoefektit. Kiikarilla katsottaessa ”lens flaret” ovat kauniita ja moista löytyy harvasta pelistä. Kranaatin räjähtämisefekti on upea. Pelihahmot näyttävät hienoilta ja niiden animaatio on tasokas, paitsi kyykyssä liikkuminen näyttää ripaskalta. Katuvalot tuovat tunnelmaa mukavasti ja aseiden tuliefektit ovat silmiä hiveleviä.

Pelihahmojen toisistaan erottaminen on tehty ovelasti. Oman joukkueen pelaajien luotiliivien kohdalla on punainen tai sininen kolmio. Jos oman joukkueen pelaajaa tähtää näkyy kolmio erittäin selkeänä. Pelaajan siirtyessä tähtäimestä himmenee kolmio eikä sitä näe lopulta ollenkaan. Oman joukkueen hahmot erottaakin paremmin kuin missään muussa modissa.

Radiokomennot

Joukkuepelaamiseen tarvitaan myös kommunikointijärjestelmä. Tässä se on toteutettu erillisinä huutonappuloina. Esimerkiksi ”näin vihollisen” -huudolle on oma näppäimensä. Radiokomennot toimivat hyvin, mutta ne vievät paljon tilaa näppäimistöltä. Kiroilukin sujuu joten nuoremmat on syytä pitää äänenkantaman ulkopuolella pelattaessa. Myös turhaan huutonamiskoita spammaavat pelaajat käyvät nopeasti tiimiläistensä hermoille, onneksi votetus on keksitty.

Yhteenveto

(hukkunut)