Tulipahan pelattua: Jos Catalyst Black todella on ”mobiilipelaamisen uusi sukupolvi”, vaivaa tuota polvea kyllä ikävä kihti

Ilkeiden korporaatiopukujen uusi tuplatattiräiskintä tarjoaa kilpailullista hupia ja harmitonta viihdettä, mutta ei toistaiseksi juuri mitään sen syvällisempää.

Super Evil Megacorp jatkaa pelaajien vapaa-ajan kaappaamista studion uudella Catalyst Blackilla, jota kehittäjät kutsuvat mobiilipelaamisen seuraavaksi sukupolveksi. Kehutun joskin vasta-alkajille armottomaksi varoitetun MOBA-peli Vaingloryn takana ollut studio siirtyy uutukaisellaan asteen auvoisemmille areenoille, mutta ei luovu kuitenkaan hyväksi havaitusta tiimipohjaisuudesta ja AAA-tason toteutuksesta.

Parhaillaan iOS-laiteilla varhaisversiona pelattavissa oleva Catalyst Black on kilpailullinen tuplatattiräiskintä, jossa kaksi tiimiä taistelee toisiaan vastaan tavoitepohjaisissa tehtävissä. Toistaiseksi pelimuodot ovat käytännössä yksi ja ainoa, joka on vain jaettu kolmeksi hieman toisistaan poikkeavaksi variaatioksi. Kahdessa ensimmäisessä ryöstellään lippuja joko vihollisten tukikohdasta tai tekoälyn ohjaamista hirviöiltä, kun taas kolmannessa lippu korvataan otuksilta saatavilla ytimillä. Vaan kuten tavoitepohjaisille matseille on usein ominaista, venyvät matsit turhan usein simppeleiksi tappokekkereiksi, jossa todellinen taistelu käydään lopun pistetilaston herruudesta.

Toiminta itsessään ei ole sen erikoisempaa kuin muussakaan genren pelissä, joskin toteutus on varsin sujuvaa ja sen pariin on vaivaton hypätä hetken huumassa. Ohjaustavaksi voi ottaa joko kosketusnäytöille mallinnetun tattiratkaisun tai pistää käpälänsä peliohjaimeen, jolla tähtäys ja kaikki muu on asteen sujuvaa – näin padilla koko ikänsä pelanneen mielestä. Ohjainratkaisu antaa tosin pienen etulyöntiaseman kosketusnäyttöön nähden, sillä toisella tatilla voi katsella ympärilleen ja nähdä siten vastustajat ennen näitä.

Areenat kaipaisivat myös vähän enemmän vaihtelua, sillä samannäköisiin nummiin ei ole ujutettu juuri minkäänlaista maaston hyödyntämistä. Ainoastaan sinne tänne ripotellut heinikot piilottavat hahmot toisten silmistä, mutta muutoin kartat ovat vain aukeita tiloja muutamine näköyhteyden blokkaavine vuorineen. Tekoälyn ohjaamat mörötkään eivät juuri tuota ongelmia ohi juostessa, mikä vähentää pelialueen vaarallisten alueiden määrää. Jälkimmäisiä tappaessa saa joko pelimuodon vaatimia lippuja/ytimiä tai sitten ammuksia ja energiaa hahmojen Ultimate-kyvylle.

Ennen areenoille astumista oma hahmo varustetaankin mieleisekseen erilaisilla aseilla, amuleteilla ja maskeilla. Erilaisia tussakoita on olemassa haulikoista mörssäreihin ja tarkkuuskivääreistä sinkoihin, joten jokainen löytää itselleen jotain sopivaa päällepantavaa. Valitettavasti tietyt aseet ovat tällä hetkellä kuitenkin ylivoimaisesti toisia parempia, mikä näkyy myös näiden yleisyydessä matseissa. Tulevat tasapainopäivitykset korjannevat tämän kuitenkin pian.

Aseiden ohella hahmolleen voi laittaa myös muun muassa hetkellisen kuolemattomuuden tai sykähdyksen antavia amuletteja sekä nämä valtaviksi jumaliksi muuttavia maskeja. Jumalotukset ovat areenalla valtavia tappokoneita, jotka kestävät tuhottomasti osumaa ja tappavat vihollisia kertalaakista. Siksi niiden käyttöaika on lyhyt ja latausaika vastavuoroisesti pitkä. Mutta tuovatko jumalat lopulta mitään syvempää pelattavuuteen? Eivät oikeastaan – ainakaan vielä.

Erilaisia varusteita on tarjolla kuitenkin iso kirjo, minkä lisäksi näitä pystyy päivittämään joko matseista saadulla kokemuksella tai oikeaa rahaa vasten. Toisin sanoen, mitä tehokkaampi tykki, sitä enemmän se aiheuttaa vahinkoa, mikä on omiaan ajamaan etulyöntiaseman paksumpien kukkaroiden omistavien pelaajien pussiin. Muutaman tunnin testin perusteella on tosin mahdoton sanoa, kuinka merkittävästi aseiden tasoerot näkyvät käytännössä, mutta uhka on aina olemassa, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Catalyst Black ei nyt henkilökohtaisesti suoraan sykähdyttänyt, vaikka teknisesti ja toteutukseltaan kyseessä on varsin pätevää kilpailullista räiskintää. Genressään se ei kuitenkaan tee mitään uutta tai ihmeellistä, ja monet sen ideoista tuntuvat vielä toistaiseksi vähän puolivillaisilta. Silti sen pariin on nopea hypätä, eikä matsit kestä usein kymmentä minuuttiakaan, mikä tekee pelistä juuri omiaan täyttämään hetkelliset joutenolot jollain aktiviteetilla.