ZombiU (Wii U)
Tekijä: Ubisoft Bucharest
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://http://zombiu.ubi.com
Arvostelija: Eric Hartin
Historia toistuu mitä hämmentävimmillä tavoilla. Wiin julkaisun aikoihin yksi laitteen kuumista nimistä oli Ubisoftin räiskintäpeli Red Steel, joka loppupeleissä osoittautui aikamoiseksi pannukakuksi. Nyt Ubisoft yrittää taas uudella Nintendon raudalla. Ero on, että siinä missä Red Steel oli ala-arvoinen tekniikkademo, ZombiU on oikeasti pelattava peli.
Vaikka ZombiU:ssa on paljon jo vähän liiankin tuttuja elementtejä, on toteutus silti mainitsemisen arvoinen: peli on selviytymiskauhua sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelaaja kun ei ole epäkuolleita miljoonakaupalla räimivä jumala. Ei, pelaaja on selviytyjä, jolla saattaa pahimmassa tapauksessa olla pelkkä krikettimaila julmaa maailmaa vastaan. Käsiaseita ja ammuksia on tarjolla kovin nirkoisesti.
Zombit ovat tapansa mukaan hitaita. Vaan kyllä tulee äitiä ikävä, kun vastapuolella on kymmeniä zombeja siinä missä itsellä saattaa olla vain krikettimaila, pistooli ja pari kanisteria kolajuomaa. Ja kun ei pelota, se on se hetki, jolloin peli yllättää.
Todellista selviytymiskauhua
Kun kyseessä on Wii U:n julkaisupeli, yllättää kuinka säästäen laitteen ja GamePad-ohjaimen kikkoja käytetään. GamePadia käytetään lähinnä pelihahmon repun penkomiseen ja paikkojen skannaamiseen. Nämä asiat olisivat hienosti hoituneet ilman GamePadia, mutta ne eivät häiritse eivätkä tunnu täysin pakotetuilta. Muuten homma hoituu perinteisestä ensimmäisen persoonan kuvakulmasta.
Pelin pääkikka on siinä, että pelaajan hahmo on ainutkertainen. Riippuen moodista kuollessaan joko pelaaja siirtyy alkuun ja vaihtaa uuteen selviytyjään, jolla ei ole samoja taitoja eikä varsinkaan samoja tavaroita… Tai peli on ohi. Joka tapauksessa kuoleminen on asia, jota ei voi vain peruuttaa lataamalla edellisestä tallennuspisteestä.
Tätä kikkaa käytetään myös hieman Dark Soulsista tuttuun tyyliin: jos kaverilistallasi joku pelaa ZombiU:ta ja kuolee, heidän zombinsa saattaa päätyä omaan peliisi. Useimmiten se on vain avuksi, sillä monesti kaverilla on saattanut olla iso kasa ammuksia tai lääkepakkauksia ennen kuolemaansa.
ZombiU:n heikoin osuus on yritys pedata jonkinlaista tarinaa. Lopputulos on höttöä, johon on leivottu sekaan hulluja tiedemiehiä, 400 vuotta sitten annettuja ennustuksia ja synkällä salaisuudella varustettu pelaajaa avittava sotilas. Alkupätkän jälkeen tarina siirtyy pitkältä taaemmas ja pääpaino siirtyy selviytymiseen. Se on ehkä ihan hyvästä. Olisi silti kiva, että pelaajan tutkiman tuhoutuneen Lontoon taustalla olisi jotain muutakin kuin totaalista höttöä.
Valitettavasti…
Toisekseen peli on suhteellisen buginen. Aina välillä zombeja saattaa olla seinän sisässä ja paikoissa, joihin ei yksinkertaisesti pääse. Se ei haittaisi niin paljoa, ellei moisilla bugeilla ole potentiaalia muuttua showstoppereiksi. Koska perusmoodissa kuoleman jälkeen pelaaja herää henkiin uutena selviytyjänä, on kaikki tarinalle kriittiset esineet pakko hakea edelliseltä inkarnaatioltaan. Vaan miten se onnistuisi, jos haettavat tavarat ovat tiiliseinän sisässä? Aivan. Tämä olikin omalla kohdalla pääasiallinen harmaita hiuksia aiheuttanut showstopper. Jouduin aloittamaan pelin alusta toivoen, että moista ei kävisi uusiksi.
Ilman tätä ongelmaa Zombi U olisi ehdottomasti suosituksen arvoinen peli. Se ei niinkään uudista mitään, mutta se nostaa kunniaan vanhoja pelaamisen hyveitä kannustamalla olemaan erityisen varovainen. Se on hatunnoston arvoinen juttu itsessään, varsinkin näin aivan uuden raudan julkaisussa. Niinä hetkinä, kun peli toimii, touhusta nauttii täysin siemauksin, mutta valitettavasti seassa on myös hetkiä, jolloin käydään todella pohjalla. Ne pois ja peukku olisi harkinnassa.
Toinen mielipide
Lisätietoja: Nelinpeli.com
